Palsta on väärä kysymykselleni, tiedän, mutta kysyisin silti, osaisiko joku ratkaista kielioppipulman, joka minulle heitettiin?
Tuleeko lauseeseen: "Kävit eilen elokuvissa, mutta näitkö ketään tuttua", perään kysymysmerkkiä vai ei ja - mikä tässä kiinnostavinta - minkä säännön mukaan tulee tai ei.
Ja kyllä, olen yrittänyt löytää vastausta kirjoistani sekä netistä, mutta huonolla tuloksella. Arvostaisin asiallista vastausta. Kiitos!
Tuleeko lauseeseen: "Kävit eilen elokuvissa, mutta näitkö ketään tuttua", perään kysymysmerkkiä vai ei ja - mikä tässä kiinnostavinta - minkä säännön mukaan tulee tai ei.
Ja kyllä, olen yrittänyt löytää vastausta kirjoistani sekä netistä, mutta huonolla tuloksella. Arvostaisin asiallista vastausta. Kiitos!
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuohon lauseeseen mutta sanaa.
- Kävit eilen elokuvissa, näitkö ketään tuttua?
Olen katsellut karsastaen muttien käyttöä omissa jutuissani.
Minkä ihmeen takia sellainen sana on suomenkielessä? Tämä persus tuottaa mulle päänvaivaa.
Kun asiaa oikein ajattelee, niin muttahan on aivan käsittämättömän ruma sana. Se jotenkin vetää hetken henkeä ja alkaa uusi selitysmalli, jonka sitten toivotaan tuottavan oikeanlaisen tuloksen edellisen opponenttina.
Muttahan on ihan loistava sana, se kyseenalaistaa edellisen lauseen. Itse käytän puheessa paljon "Niin, mutta" ja tämä ärsyttää ihmisiä niin perhanasti:) Koska olen tietävinäni paremmin.
Onkohan tämä osa vaikka seuraavanlaista keskustelua.
-Arvaa mitä paavo? Minä kävin eilen elokuvissa.
-Vai elokuvissa sinä Pentti kävit, näitkö ketään tuttua?
-Oli mielettömän hieno elokuva, en ole pitkään aikaan käynyt elokuvissa
-Selvä juttu, niin että näitkö pentti tuttuja siellä?
-Elokuvat on kyllä mielenkiintoinen asia, minäkin lähdin kotoa jo tuntia aikaisemmin...
-JOO JOO PENTTI! Kävit eilen elokuvissa, mutta näitkö ketään tuttua?
-Ei, en nähnyt tuttuja siellä, näin kylläkin hyvän elokuvan.
Minusta siihen kuuluu automaattisesti kysymysmerkki ja sääntö, että miksi se kuuluu perustuu sanaan joka on kysymysmuodossa, eli "näitkö"
mutta voi olla tulemattakin.
Puhuu joko itselleen tai muulle:
Kävit eilen elokuvissa, mutta näitkö ketään tuttua, et nähnyt. Toista se oli silloin kun asuimme vielä entisessä paikassa.
Ei tule. jälkimmäinen virke on sivulause, ja päälause määrää loppumerkin.
Pakkohan tuota oli tarkistaa ja kyllä vain, Doh Juan puhuu totta ja itse myönnän erheeni.
Olennaista siis on, sisältääkö virkkeen päälause kysymyksen. Jos virke päättyy epäsuoraan kysymyslauseeseen, ei kysymysmerkkiä tule, ellei päälausekin ole kysyvä.
Paljonko kello on?
Hän kysyi, paljonko kello on.
Hän kysyi: ”Paljonko kello on?”
Kysyitkö, paljonko kello on?
Tosin vastaavassa keskustelussa, jonka esimerkin itse laitoin, käyttäisin kysymysmerkkiä, niinkuin moni muukin varmaan, en tiedä sitten, miten iso virhe se mahtaisi olla pidemmän päälle tutkiessa.
Hitto kun olen niin huono näissä kielioppiasioissa.
Mutta se nyt on aivan varmaa, että tuossa Leskon esimerkissä on aivan erilainen sivulause kuin tässä alkuperäisessä ongelmassa.
Hän kysyi, paljonko kello on.
Tässä on päälause ja sivulause, joita ei voi kirjoittaa erikseen. Tämä kai siis menee tuon Don Juanin säännön mukaan, eli siksi tähän tulee piste.
Mutta nämä kaksi lausetta voi kirjoittaa myös erilleen, kahdeksi päälauseeksi:
Kävit eilen elokuvissa. Näitkö ketään tuttua?
Ilman mutta-sanaa näitä ei mielestäni voi oikeaoppisesti edes laittaa yhteen. Nykyään on ilmeisesti muodissa, mutta kielenhuollollisesti väärin, yhdistää pilkulla kaksi erillistä virkettä... Vitsi kun keksisin tähän jonkun toisenkin esimerkin. Siis sellaisiin paikkoihin, mihin kuuluisi piste, ajatusviiva tai puolipiste, laitetaan vaan virheellisesti pilkku.
Oli miten oli, minusta tuohon kuuluu kysymysmerkki, laittoi tuohon väliin sitten pilkun tai pisteen.
MUTTA kaunokirjallisessa tekstissä sääntöjä ei tietenkään ole pakko noudattaa! :)
kysymysmerkki tietenkin? Miksi mietit tällaista älytöntä asiaa? Jos on kyse runosta, ei tietenkään tarvitse laittaa kysymysmerkkiä, jos ei halua, runossa välimerkitys on vapaata. Sama pätee periaatteessa muuhunkin fiktioon, mutta silloin edellytetään melkeinpä, että tuntee kielioppisäännöt niin hyvin, että välimerkkien poikkeuksellinen käyttö on "luovaa".