jätkä Neiti Nipsua napsauttamaan,
vai onko hukkaputki koko ketju niiku mieskin
vai onko hukkaputki koko ketju niiku mieskin
Saas nähdä
pääseekö
632852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
ollu putki hukassa jo jonkin aikaa. Ihan niinku mieskin. Mä mistään Nipsuista mitään tiedä.
siinä ketjussa ollut enää pitkään aikaan. Lue tarkemmin, jos alat kuittailla sieltä. Sitäpaitsi siinä oli kaksi ventovierasta, jotka jutteli. Joten viepä tuo haaveesi vaikka sinne Intohimo puolelle ja etsi se alkuperäinen oikea Nipsu mukaasi. Siinä ketjussa sitä Nipsua ei ollut enää mukana.
kiinnostaan.. selviskö yhtään mihin sen nipsuneiti oikein meni?
oli Martti ja se meni ***kalle.
ilmotellu menoistaan, se vaan lähti, kun muut alko jauhaa jotain sen ketjussa. Kai sä sen ketjun luit, kun tollasia kuittailet. Tämä on järki ja tunteet -palsta. Ne sun mainitsemat jutut on ihan muilla palstoilla. Pitäskös sun nyt vaikka huudella sen Nipsun perään, jos se sitte vaikka sulle löytys täältä.
sehän oli kuulemma Martti
väliä. Jos menette vaan kirjoittelemaan niitä intohimoviestejä. Ettehän te toisianne koskaan näe. Kuten ei mekään.
jooko, kun emmä semmosia viestejä kirjottele. En ees lue.
en mäkään niitä kirjoittele. Luen joskus. Miksi mun pitää mennä pois. Sinähän se halusit keskustella "sellasia" Nipusta, en minä.
mähän vaan kysyin, että mihin se meni kun jäi ihan epäselväks. Mutta sehän olikin Martti.
aloituksen kuitenkin kirjoitit. Jos se Martti ei sulle kelpaa, taidat olla mies. Niinkö
alotin ku mä olen se hukkaputki.
meni aloitettuaan. Oli varmaan mies, nehän aina pakenee paikalta heti. Naiset sentään jää vastaamaan kysymyksiin, kun kerran alottavat.
mun onkin parempi lähteä äkkiä meneen
mihkään juosta. Vaikka mies ootkin. Oltiinko me jo kerran muuten samassa ketjussa, sanopa se.
Tulee tavaks tämmönen
toivoo, että olisit joku tuttu. Entäs jos ootkin? Jos sä ootkin sen, johon mä ole epätoivoisesti ihastunut.
olen ihan varmasti joku muu.
se, joka on ihan takuuvarmasti muu. Ootko sä se?
olen. Mä olen just se.
väärä, kerro jo ettet juossu karkuun, vaan oot ihan varmasti väärä.
karkuun sentään. En mä nyt sentään karkuun lähde. Luulisin. Väärä mä olen. Mä olen just se hukkaputki.
kokonaan. Mikä hukkaputki? Ootko sä se, joka ei ole kuullut ihatuksestaan koko syksynä mitään?
sekin. Mäkin alan meneen sekasin, että mikä mä oikein olen, mutta tommonen mä olen.
ja vielä itteskin. Kerro tarinasi? Missä sun ihastus on, tunnetko sä sen? Se kenen takia olet täällä, onko se ollut täällä, tiedätkö?
nyt enää niin väliä ole. Mähän olen jo ihan väärä.
mietin, että ootko varmasti väärä? Olethan sä nyt varmasti väärä...sun vastaukset on sellaisia ettei tiedä mitä niissä loppujen lopuksi on...
väärä hukkaputkeni. Nuku hyvin ja näe unia siitä jota kaipailet. Niin mäkin ensi yönä.
Tässä sulle vielä laulun sanoin:
"Ei rikkaus oo rakkautta rikkaampaa
rakkaus oo rikkautta rakkaampaa
Jos rakkaus on suoraa ja rikkaus väärää
kuka suoran säätää ja väärän määrää
Ei tunne oo järkeä köyhempää
köyhä on järki ja tunne käypää
Jos tunne on suoraa ja järki väärää
kuka järjen säätää ja tunteen määrää"
on oikein alkanu laulattaan heti ku mä läksin. Liekö mikään ihme.
laulattaa, että sä lähdit. Yritin sillä laululla houkutella sut takas. Eikös se kertonut just susta toi laulu. Kun ihan väärä oot mulle.
että kuka sen väärän määrää?
en mä tiedä kuka väärän määrää. Mutta mulle se joku on määränny väärän. Tiiätkö mä taidankin lopettaa ihastelun ihan vallan. Kyllä tää ny alkaa jo siltä vähän tuntua. Jaksaako sitä ollenka yksin ketään ihastella. Jos meniski itte jonnekin ihasteltavaks. Tiedä mikä juntti löytys, joka alkas ihastella muaki. Rupeiskoha se mua tympimään, vai alkasko sitä sitten tykätä iteki. Miksi sitä väärää ihastellaan, ku vois olla joku oikeeki. Onkos mulle ny ihan väärä osunu kaikkialla...sunkin lisäkses tulla ulkona
osui. En tiedä mitä tekisin, kun tää tuntuu niin järjettömältä.
Mikä tuntuu järjettömältä? Mustakin nimittäin tuntuu ihan siltä, on tuntunut jo liian kauan.
tunnen ajatellessani häntä. Tunnen, että meidän välillä on jotain, vaikka en oo koskaan nähnyt häntä. Se tunne on liian voimakas ja vie mut mukanaan.
tuntunu?
tarkalleen sanoo, joitain viikkoja...mut se pahenee.
juttu. Välillä jo luulin, että se vois parantua, mutta ei, koko ajan ajatuksia vaan yhdestä. Siis melkein koko ajan. Joskus unohdan pariksi minuutiksi, ja sitte se taas tulee mieleen.
tähän vaivaan? Aika kiusallista, kun ei tiedä sen toisen ajatuksista eikä asialle oikeastaan taida paljoa olla tehtävissä. Eikä vain ajatuksia vaan tuntuu, että sisällä palaa.
Musta on tuntunut jo useamman kuukauden. Eikä tähän taida auttaa oikein mikään.
sisäkalut jo poroina, poltettu pois. Miksi ei ole paljoa tehtävissä? Ainahan jotain voi tehdä, jos tolta tuntuu. Voi kun tietäskin toisen ajatukset, miten ihmeessä ne saisi tietää. Toinen ei välttämättä muista että oon olemassa ja mä vain palan sille.
kaksikin juttelijaa. Mullakin on ollut jo useita kuukausia tuo sama fiilis. Tai voin paljastaa, että se alkoi jo viime keväänä mulla, mutta silleen hiljalleen ensin.
Niin, joku ehtii aina vetää välistä :)
Mulla kävi samoin, viime keväänä.
kevät. Tosin en arvannut silloin, että näin paljon ihastuisin. Ihan vähän vaan ihastuin aluksi, sen verran että jäi mieleen koko kesäksi. Koskaan ei voi tietää, kun tapaa jonkun ihmisen, että miten siitä saattaa tykätä seuraavana päivänä. Sen ainakin opin tästä kaikesta. Ja tietty sen, että hän on ykkönen.
Totta. Joskus sitä vaan hämmästyy, kun toinen on vienyt huomaamatta jalat alta. Minä olen oppinut sen, että hetkeen pitä tarttua, kun se oikea osuu kohdale. Ehkä seuraavassa elämässä osaan toimia oikein.
tässä elämässä, vai miksi noin sanot. Mä en haluaisi uskoa, että rakkaus voi koskaan olla myöhässä.
Ei kai koskaan ole myöhäistä. Musta vaan tuntuu, että jotenkin se ihana tilaisuus oli ja meni. Mulla ihastusta riittäisi kyllä mutta eräs henkilö on tainnut jatkaa elämäänsä ja kiinnostus minuun hiipunut.
tykkää, eikö ole ollut sun kanssa tekemisissä vai mikä vikana? Ei ne kiinnostukset noin vain häviä, tai itsestäni puhun nyt, tiedä muista... ja sä näköjään tiedät, että kiinnostusta sua kohtaan on ollu, mä taas en tiedä onko sitä koskaan ollutkaan.
mun pitää nyt lähteä pois vähäksi aikaa...jatketaan myöhemmin jos vielä oot jossain
Kyllä uskon, että kiinnostusta on ollut myös hänen puoleltaan, ainakin aluksi. Se on vai sit sellanen tunne ettei toisen kiinnostus ollutkaan samalla tasolla, kun mitä minä häntä kohtaan tunsin. En kyllä onnistunut koskaan sanomaan suoraan sitä hänelle, kuinka kiinnostunut olin, kun ajattelin että mokaan vaan itseni. Olisi pitänyt ottaa se riski!
Kyllä ollaan oltu läheisessä kontaktissa ja yhteyttäkin pidetty. Ei vaan ottanut tuulta näköjään sen vakavammin.
Miksi sinä et ole ottanut selvää onko toinen ollut kiinnostunut vai ei?
hommiin, kun jämähdin tähän sun kanssa juttelemaan. Kyllä mä yritin ottaa selvää, en kysynyt suoraan, mutta paljastin että itse tykkään. En vaan koskaan saanu selvää, oliko sillä kiinnostusta vai ei.
Ja mä taas en ole ollut läheisessä kontaktissa aikoihin. Ihan vaan sähköisten apuvälineiden varassa.
Ei sitä kiinnostusta tainnut olla siellä päin, mutta jotain toivoa kuitenkin jäi.. että pitäs kai luovuttaa, mutta ei tahtoisi.
No kyllä siitä munkin lähikontaktista on jo ihan liian pitä aika tähän kyseiseen henkilöön. Olisi vaan pitänyt tajuta nauttia silloin siitä kontaktista, kun ei taida uusintaa tulla. Nyt on vaan mukavat muistot.
Niin kyllä sun vaan olisi pitänyt kysyä suoraan asiasta niinkun munkin. Ehkäpä se mun kaipaama henkilö taas oli yhtä ujo kun minäkin ja sähköisesti kun on joutunut nyt kuulumisia vaihtamaan niin rivien välistä on joskus vaikea lukea seitä todellista sanomaa. Aina taitaa toinen ymmärtää väärin.
Niinhän se on noissa sähköisissä viesteissä, että aina ymmärtää väärin. Ja jos niissä jotain positiivista löytää kerranki, niin sillonkin pelkää ymmärtävänsä väärin.
Mäkin pystyin kyllä paljastamaan itteni vähän, mutta en silti uskaltanut kysyä suoraan. Ehkä pelkää sitä vastausta, ehkä ei tahdo kuulla, kun toinen sanoo ei. Pitää unelmat mieluummin. Mun oli pakko paljastaa itteni, tykkään niin. Vaikka pelotti, ja siksikin kirjoitti mitä sattuu...
Ehkä mä joskus vielä kysynkin suoraan, ei kai sitä voi arvailujen varaan jättää. Pitäs vaan sitten olla varautunut siihen, kun toinen sanoo ettei vois vähempää kiinnostaa.
No mitä sä sit sanoit? Mä oon vaan jaaritellut niitä näitä toivonu et se toinen tajus mut ei.
En mäkää haluis kuulla että ei, mut kyl mä olen tehny nyt selväks itselleni, että se vaikeneminen ja kiertely hänen osaltaan on se vastaus mitä mä en haluis just kuulla.
Ei se ihminen tyhmä ole, joten kyllä tietää että olen kiinnostunut. Sitä en vain ymmärrä miks ei voi sit sanoo suoraan ja lopettaa yhteyden pitoa. Niin siinä on kyl tainnut käydäkkin. En varmasti sitäkään ole tajunnut. Mä taidan luovuttaa koko homman. En halua enää kiusata itseäni. Tuntuu liian pahalta.
vastata. Kai mäkin olen vain jaaritellut niitä näitä viesteissäni. Kierrellyt ja kaarrellut. Peloissani. On sen verran vieras, että jo yhteydenotto kertoi, että tykkään.
Vaikeneminen voi johtua siitä, ettei se tiedä tykkäätkö säkin, ja kiertelu siitä ettei uskalla suoraan sanoa mitään. Arkuutta, luulen. Jos se ei lopettanu yhteydenpitoa, ni sittenhän se tykkää susta tosi paljon. Jos säkin tykkäät, ni ei kai sun kannata luovuttaa puhumatta asiasta. Ethän sä voi tietää muuten mitä teillä on tai olis. Siitähän voi tulla vaikka sun elämäsi rakkaustarina, kuka sitäkin tietää.
Älä luovuta. Kysy edes ensin mitä vois olla.
Ei saa luovuttaa, jos tykkää toisesta.. ja varsinkin jos on molemmin puolista, kannattaisi ainakin katsoa mitä voi olla.. sehän tykkää susta, kuten itse sanoit, tiedä vaikka olis melkein rakastunut..
Sinä ajattelet mukavasti asiat ja osaat kannustaa toista, kiitos siitä. Uskon, että sinunlaisesi kyllä pärjää elämässään ja saat omat asiasi vielä selvitettyä jos toimit niin kun minua kehoitit.
Kyllä uskon, että se eräs minusta tykkäsikin, nyt vain ei ole kuulunut hetkeen mitään. Taidettiin olla ujoja molemmat ja asiat venyivät senkin vuoksi. Ehkä kaveri ei ollut kiinnostunut minusta kokonaisuutena, piti minua ehkä vaan kuukausien hyvänä vitsinä, tiedä häntä...
Mulla on vaan tunne, että nyt on myöhäistä. En saanut kaipaamaani vastakaikua vienolle yritykselleni lähentyä tätä ihmistä. Vain sähköistä viestintää viikosta toiseen, ei näe toisen ilmeitä ja eleitä eikä osaa tulkita sanomaa. Helpompaa olisi jos olisimme saaneet uuden mahdollisuuden nähdä kasvokkain. Aivan kuten totesit, että sitä tarttuu pieneen lukemaansa positiiviseen asiaan mutta ei uskalla luottaa onko se ollutkaan totta. Pieniä iloja vain. Täytyy vaan tyytyä kohtaloonsa ja niellä omat virheet ja saamattomuus.
Jos sinulla on vielä mahkuja toteuttaa unelmasi niin älä epäröi toimia. Muuten sulle käy samoin kun minulle. Pelin voi menettää ja kompastua omiin jalkoihin....
Kyllä se on munkin nyt varmaan paras lopettaa tämä turha unelmointi. Ei pidä toivoa mitään sen takia, että toinen on ystävällinen. Sua haluaisin silti kannustaa vielä tossa sun jutussa, koska sun tilanteesi tuskin on yhtä typerä kuin mulla.
Ei mulle mitään toivoa ole tässä jutussa koskaan ollutkaan. Omia kuvitelmia vaan. Hänkin varmaan jo vihaisi mua, jos tietäisi mitä mun päässä on liikkunut. Onneksi ei voi sitä kuin arvata. Kyllä se olis kertonut, jos sillä jotain olisi. Mitenkäs minä nyt olinkin näin hölmö. Tai jos en voi unohtaa, en ainakaan koskaan sitä paljasta, ettei ajattele mitään pahaa. En minä ole paha, typerä vaan. Ei mua sentään inhota tartte. Miksi ihmiset kärsii siitä, että toinen salaa tykkää, en ymmärrä.
Nyt ei ole kovin hyvä fiilis, mutta eiköhän tää tästä. En jaksa suakaan enää kannustaa, kun itseltäni meni usko pois. Eikä nyt oikein iske nämä viestit täälläkään enää. Pelkkää kuvittelua kaikki. Onnea sulle, uskon, että sulla menee paremmin, koska toinen on ainakin joskus susta tykännyt. Pidä sinä kiinni unelmistasi, sulla näyttää olevan kaikki avaimet käsissäsi. Mulla ei vaan ole...
Nyt on se oikea Neiti Nipsu tässä. Kerrohan mitä sulla on mielessä. Olit kysellyt perään!
Hei miten sä nyt noin lannistuit? Vasta olit tarmoa täynnä. Millanen juttu se sun sitten oli? Mulla on takuulla vuosisadan tyhmimmät kuvitelmat ollu, ei sulla! Jos se avain on mun käsissä niin se lukko on tainnu kadota jäljettömiin ja mä seison täällä surkeena kun mikä :( mäkin lopetan ne kuvittelut. Saisimpa edes toisen mahkun, mut eräs taitais vaan ottaa hyvät naurut mun kustannuksilla siitäkin. Lannistutaan sit yhdessä!
mulla iski joku epätoivo, ettei se voi tykätä musta yhtään. Nyt se jo vähän meni ohi. Voihan se ehkä sittenkin tykätä, kuka nyt ei vois (vitsi).
Joskus tulee noita epäuskon hetkiä, ja sitten ne taas menee ohi. Ei lannistuta ennenkuin ollaan varmoja asiasta. Ei siinä mitään menetä, jos se joku alkaa siitä mun tykkäämisestä kärsiä, en mä mitään pahaa sille tarkoita. Kärsikööt, jos ei musta tykkää. Mä tykkään, minkäs sille voi.
En mä usko, että sulle kukaan nauraisi. Aika onneton pitää olla, jos toisen tunteille nauraa.
Ei lannistuta, mutta kerro nyt edes ootko mies vai nainen. Olishan se kiva tietää kenen kanssa juttelee. Ja sulla ne avaimet on kuiteski, luukkokin jossain jemmassa sulla.
En mä nyt kokonaan lannistu mut olen realisti ja aion jatkaa elämääni, koska se on kertakäyttöinen vain. Kyllä se niin on, että pallon heitin miehelle ja se taisi lentää tosi kauas, mokoma. Siis itse olen nainen.
Joskus vaan on vaikea käsittää ettei ihan kaikkea voikkaan elämässään saada vaikka kuinka haluaisi. Eipä tainnut olla sitten tähtiin kirjoitettu tämä tarina vaikka niin kuvittelinkin.
Nuo tähdet? Miten päättelet ettein olisi tähtiin kirjoitettu? Minusta kun olisi kyse heittäsin vielä takasin sen pallon, ens kerralla kun sut nään..
Arvasin, että olet nainen, niin mäkin. Pidä kiinni niistä unelmistasi ja hyvää jatkoa sulle.
Eipä ole vaikea päätellä, kun ei mitään konkreettista ole tässä tapahtunut vaikka olen kiltisti jaksanut odotella. Niin kyllä mä sen pallon ottasin takaisin vastaan jos se mies sen mulle heitäisi. Voisi osua nuo tähdetkin... Milläs kirjaimella nimesi alkaa?
Siitä näkemisestä vaan, että ei ehkä ihan hevillä törmätä edes vahingossa pitkän välimatkan vuoksi vaikka se olisikin toki mukava yllätys.