Sosiaalisten tilanteiden pelko

On tutun kuulosta, mutta meneehän sitä läskiksi monesti asiat, mutta pahin arvostelija yleensä itse. Tuohon varmaan on apua saatavissa, jos vaan löytää sellaisen ja jos olet sosiaalinen, niin ole vaan oma itsesi. Tietenkin, jos toiset eivät tiedä, että mikä on, niin aiheuttaa hämmennystä, mutta jos tietävät, niin kyllähän sen ymmärtää tai ainakin pitäisi...

Ihmisillä on varmaan kaikilla jännitystä esiintymisen suhteen ja se menee joillakin läskiksi sen takia. Itse kävin aikoinaan kurssin, jossa pakotettiin puolen vuoden aikana vähintään kerran päivässä esiintymään ja lopussa kyllä huomasi, että ei sitä enää edes jännittänyt ja oli itseasiassa mielellään se esiintyjä, kun toisten juttuja oli vielä niin tylsä kuunnella:D.

Jos saat toistuvasti kohtauksia, ei lääkityksesi ole kohdallaan. Puhu lääkärillesi annoksen nostamisesta, mahdollisesta uudesta lääkkeestä tai jos kohta kaikkia on kokeiltu, mainitse mahdollisuudesta päästä leikkausarviointiin Kuopioon. Olet nuori, jolla on elämä on edessä. Jos kohtauspesäke on "hyvässä" paikassa, voi leikkaus olla paras vaihtoehto. Ehkäpä siinä tapauksessa kohtaukset jäisivät kokonaan pois. Varmaahan ei tietenkään ole, voisiko sinua leikata ja loppuisivatko kohtaukset, mutta pelkästään se, että kaikki vaihtoehdot on kokeiltu ei jää jossiteltavaa. Mietiskele... Toivon, että kohtauksesi jäisivät pois lääkkeillä. Koeta jaksaa!

Häpeä epilepsiaasi siis,Heiltä joiden kanssa "työskentelet"! Salaaminen / Kohtauksen Saamisen Pelko provosoivat kohtauksia! Ole Oma Itsesi, kerro sairaudestasi äläkä piiloudu sen taakse. VOIMIA SINULLE =)
p.s 25v vuoden sairastamisjakson aikana noita tilanteita on ollut minullakin paljon mutta aina kaikki ovat tietäneet sairaudestani, lapsesta asti.

Itse olen todella kova hermoilemaan ja stressailemaan ja se jos mikä saa kohtauksia aikaan (epilepsia 4,5v, lääke Neurotol slow 450 450). Hermoilin muutama vuosi sitten kohtauksen saamista niin pahasti (tosin alitajuisesti) että se jatkui siihen pisteeseen että lääkäri määräsi rauhoittavia paniikkihäiriöön.
Hermostumisesi ei välttämättä ole samaa luokkaa, mutta sinuna puhuisin lääkärille ja hän saattaa olla sitä mieltä että voisit ottaa rauhoittavan tilanteen vaatiessa (esim juuri ennen esitystä tms) JOS tilanne on todella niin vaikea, mutta lisäksi tottakai pitää alkaa hoitaa psyykkistä puolta. Itselläni auttoi se kun aloin ajattelemaan että ei tarvitse kuin sanoa esim "anteeksi jos vaikutan poissaolevalta, mulla on epilepsian kanssa hieman ongelmia" tai jotain muuta vastaavaa, jotta muut tietävät mistä on kyse. Loppujen lopuksi ihmisten reaktiot ovat olleet hämmentyneitä mutta ihan positiivisia. Lopetin siis väkisin epilepsian salailun ja etenkin häpeilyn. Nykyään riittää jo pelkkä ajatus siitä että voin hyvin sanoa mistä on kyse, ja hermostuminen katoaa saman tien. Tsemppiä!

Sama tunne. Saan poissaolokohtauksia viikottain. Niistä ei kyllä kukaan tiedä(paitsi läheiset). Työpaikallakaan en ole vielä "jäänyt kiinni":) Kerkeän aina mennä karkuun eri tiloihin, koska tunnen kohtauksen alkamisen hyvissä ajoin. MUTTA, jokaisessa kokouksessa on pelko kohtauksen tulemisesta(onneksi minun ei tarvitse yleensä esiintyä). Varmuuden vuoksi on aina mentävä istumaan lähelle ovea, että kerkeän pois ennen kohtauksen alkua. Stressiä joka päivä!