Sain lääkityksen paniikkihäiriöön. Siinä sivussa sisätautilekurilta, ku poissuljetaan muita juttuja. Asialla kiire, koska muutan ulkomaille vuodenvaihteessa. Nyt alkanut kuitenkin epäilyttää!
Cipralexin sivuvaikutuksista puhuttu hirveästi, ja en tän kamalan olon päälle kestä uuia oireita. Myös koulussa pitäs kirjoittaa kandi, enkä voi siis olla toipilaana seuraavaa kahta viikkoa. Sen lisäks mietin sitä, että teenkö itselleni kuitenki palveluksen, jos en aloita: nyt kun olen lukenut paljon netistä ihmisten sanomaa tästä lääkkeestä, tai yleensä lääkkeistä, niin ihan kun kukaan ei lopullisesti lopettas lääkkeiden syömistä. Lopettaminen on kamalaa, oireet uusiutuu jne. ja lopulta alotetaan taas. Nyt ollut päivän hetkitäisesti hyvä olo, niin mietin tietty et entä jos kaikki selkiäisi muutenkin. Jos tähän lääkitykseen olisi päädytty psykiatrin kanssa keskustelun jälkeen, olisin myönteisempi. Nyt se toimii ikäänkuin ensiapuna mun kamalaan oloon, ennen kun muita asioita on edes poissuljettu (kilpirauhas-, lisämunuais-, jne. vatsaongelmat). Se on oireenpoistoa, eikä syy ole selvillä.
Lääkäri ei edes määrätessään sanonut mitään asteittaisesta aloittamisesta, jota kuitenki suositellaan pakkausohjeesssa, eikä kertonut mitään sivuvaikutuksista.
Cipralexin sivuvaikutuksista puhuttu hirveästi, ja en tän kamalan olon päälle kestä uuia oireita. Myös koulussa pitäs kirjoittaa kandi, enkä voi siis olla toipilaana seuraavaa kahta viikkoa. Sen lisäks mietin sitä, että teenkö itselleni kuitenki palveluksen, jos en aloita: nyt kun olen lukenut paljon netistä ihmisten sanomaa tästä lääkkeestä, tai yleensä lääkkeistä, niin ihan kun kukaan ei lopullisesti lopettas lääkkeiden syömistä. Lopettaminen on kamalaa, oireet uusiutuu jne. ja lopulta alotetaan taas. Nyt ollut päivän hetkitäisesti hyvä olo, niin mietin tietty et entä jos kaikki selkiäisi muutenkin. Jos tähän lääkitykseen olisi päädytty psykiatrin kanssa keskustelun jälkeen, olisin myönteisempi. Nyt se toimii ikäänkuin ensiapuna mun kamalaan oloon, ennen kun muita asioita on edes poissuljettu (kilpirauhas-, lisämunuais-, jne. vatsaongelmat). Se on oireenpoistoa, eikä syy ole selvillä.
Lääkäri ei edes määrätessään sanonut mitään asteittaisesta aloittamisesta, jota kuitenki suositellaan pakkausohjeesssa, eikä kertonut mitään sivuvaikutuksista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
paniikkin ovat 1 Xanor 2 Diapam masennuslääkkeistä ei minulle ainekaan ollut mitään apua.Helpotti kun oivalsi ettei koko ajan tutkiskele missä on mitäkin oireita ja onkohan kuolemaisillaan kun ei ole
mitään vikaa luulottelua kaikki.
Hei. Minulla on jo 20 vuoden kokemus pahasta olosta, ahdistuksesta ja paniikista. Oireeni alkoivat ollessani noin 25 v. Samanlaista ahistusta ja epävarmuutta koin kuin sinäkin. Oli myös paljon asioita lähipiirissäni jotka toivat pelkoa ja jännittämistä. Lääkettä oli pakko ottaa, jotta kykenin jännitykseltäni töihin menemään. Olin kuitenkin lääkekielteinen ja koin lääkkeiden syönnin epäonnistumisena. Nakertelin pakottavissa tilanteissa Xanorin palan tai Diapamin murusen. Ne auttoivat, mutta rajoitin elämääni jottei tarvitsisi lääkettä syödä.
Lopulta suostuin aloittamaan säännöllisen lääkityksen: Cipralex aamuisin. Nyt pari vuotta käyttäneenä voin sanoa olevani lääkkeeseen todella tyytyväinen. Olisi tietysti hienoa, jos ei tarvitsisi mitään lääkkeitä käyttää, mutta minulla on tämä ahdistus tautinani ja siihen on tyytyminen. Ahdistuneena elämä on valmiiksi vaikeaa jo muutenkin, joten suosittelen ettet rasita itseäsi nyt ilman hoitoa.
Cipralex ei heti alkuun tunnu hyvältä. Minulla ahdistus vähän lsääntyi, väsytti, huimasi yms pientä vaivaa. Muistaakseni kaksi tai kolme viikkoa kesti alkuvaikeudet. Sitten meni vielä kuukausipari ennen kuin todella tunsin vointini hyväksi.
Itse en pelkää lääkkeen lopettamista. Ihan varmasti hitaasti lopettamalla lääkkeestä pääsee vaivatta eroon. Eihän se nyt mikään huume ole.
Niin, ja lisäksi: olet vielä opiskelija. Ilman lääkehoitoa saatat rajoittaa elämääsi ja se harmittaa myöhemmin. Muutenkin toivon, ettei kukaan tee samaa virhettä kuin minä. On siis parempi aloittaa lääkehoito ajoissa, jos terveys sitä vaatii ja sitten kun on parempi olo, alkaa jossain vaiheessa vähentämään lääkitystä. Eli sitten kun siihen löytyy voimavaroja.
Onnea ja menestystä sinulle.
Yleensä lääkkeillä hoidetaan vain oiretta, ei niiden syitä. Paniikkikohtauksista kärsivillä henkilöillä henkilöhistoria pitää suurta roolia. Itselläni on lapsuudessa ollut hyvin auktoriteettinen isä, joka on alati soimannut, alistanut, haukkunut jne. minua. Olen tuntenut itseni mitättömäksi, arvottomaksi, riittämättömäksi ihmiseksi. Nyt aikuisena olen alkanut saamaan paniikkikohtauksia (27-vuotiaana) (jotka laukesivat traumaattisen kokemuksen johdosta).
Se, miten ihminen suhtautuu asioihin, vaikuttaa siihen, miten hän niistä selviää. Itse teen nyt aikuisena sitä, mitä isäni teki minulle pienenä eli soimaan ja aliarvioin itseäni pääni sisällä koko ajan (sanotaan negatiiviseksi sisäiseksi puheeksi) ja piiskaan itseäni olemaan aina vaan parempi (juontuu lapsuudesta, riittämättömyyden tunteesta), olen täydellisyyden tavoittelija.
Itse menin niin paniikkiin, että jouduin ottamaan Xanoria, jotta pystyin menemään töihin. Xanor on kuitenkin VAIN hätäapu ja se aiheuttaa riippuvuutta. Olen nyt syönyt niitä noin 3 kk (mikä on maksimi) ja vähennän niitä koko ajan. Edelleen olen ahdistunut, mutta nuo lääkkeet on lopetettava, koska ne aiheuttavat riippuvuutta. Sitten on näitä ssri-lääkkeitä, masennuslääkkeitä, jotka eivät aiheuta riippuvuutta, mutta alkuoireita voi olla. Ei kannata vastustaa lääkitystä, jos ahdistus on liian suuri. Käyn tällä hetkellä kognitiivisessa psykoterapiassa ja se on tosi hyvä juttu. Siellä opetetaan keinoja päästä eroon paniikista. Opetetaan kiinnittämään niihin asioihin huomiota, jotka aiheuttavat ahdistusta (esim. sisäinen negatiivinen puhe, jämäkkyyden puute, katastrofiajattelu jne.). Kyseisestä terapiasta on saatu hyviä tuloksia.
Kehotan sinua myös lukemaan kirjan "Vapaaksi ahdistuksesta", kirjoittaja Edmund J Bourne. Siinä annetaan yksityiskohtaiset ohjeet siihen miten päästä eroon ahdistuksesta ja paniikista. Itse luin kirjan ja oli todella hyvä. Se antaa aihetta ajatella, miksi käyttäydyt niinkuin käyttäydyt. Lapsuudella on valtava rooli. Suosittelisin myös tuota kognitiivista terapiaa. Varaa aika vaikka sellaiseen ja voitte yhdessä terapeutin kanssa miettiä tarvitsetko lääkitystä.
Kehotan, ettet lukisi lääkkeiden pakkausselosteita ja selailisi esim. internetistä kaikkea tauteihin ja paniikkiin liittyvää. Sellainen toiminta nimittäin saa ihmisen paniikkiin yllättävänkin äkkiä. Itselläni oli juuri niin.
Paniikissa kannattaa muistaa, että se ruokkii itse itseään. Kun luin tuota kyseistä kirjaa ja tajusin, että esim. epätodellisuuden tunne, sekava olo johtuvat aivojen hetkellisestä hapen puutteesta, paniikkioireet helpottuivat merkittävästi. Paniikkioireet eivät ole vakavia, vaikka ne inhottavia ovatkin!!USKO ITSEESI!! Se on kaiken a ja o. Usko, että selviydyt ja mieti mitä hoet itsellesi pääsi sisällä, kun ahdistut. Älä murehdi liikoja, sillä katastrofiajatukset ovat yleinen panikoijille. Mieti näitä asioita omalla kohdallasi. Uskon, että kyseessä ei ole mitään vakavaa vaan aiheutat itse oireesi.
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti sait apua neuvoistani!
Kiitti vastauksesta!
Olen monesta asiasta samaa mieltä kanssasi. Tiedän että tää surffailu on mulle pahasta, ja tiedän että itse aiheutan alun oireilleni. Tiedän myös sen, että fyysiset oireet seuraavat henkistä olotilaani: Aivan, nyt ehkä sen vasta tiedostan. Aluksi näin ei kuitenkaan ollut, ja sen takia asiaa tutkitaan sisätautilekurin pakeilla. Siksi siellä, että kilpirauhasarvoni ovat kallellaan liikatoimintaan. Syy-yhteyttäkään en itse keksinyt, vaan lääkäri. Nyt itseasiassa yksi arvo mennyt jo liikatoiminnan puolellekin, mutta ei asialle oikein voi mitään tehdä, liikatoiminta kun on vaikeampi hoitaa ku vajaa, ja vie äkkiä sitten vajaalle, jos lievää liikatoimintaa alkaa lääkitsemään.
Kilpirauhasen liikatoiminnan ja pannarihäiriön yhteys taas on selvä - se mainitaan myös tässä virallisessa terveyskirjaston tiedotteessa.
No, nyt olen kuitenkin itsekin päätynyt pannarihäiriöön. Olo on kuitenkin helpompi ja hallittavampi, olen jopa alkanut tekemään hommia. Moneen viikkoon en tehnyt mitään. Olo on kuitenkin myös hyvin vaihteleva. Ikinä ei tiedä, mitä seuraava hetki tuo tullessaan. Nyt itseasiassa olen voinut hyvin aamuja lukuunottamatta. Herätessä kamala olo.
Lääkkeistä ajattelen seuraavaa. Itse en ssri-lääkitystä aloittaisi missään nimessä VIELÄ AINAKAAN, ennen kuin tilanne selkiintyy. Mutta nyt tämä ulkomaanreissu aiheuttaa pelkoa mulla. Siis ei mikään sinne lähteminen, ainoastaan jos joudun tähän toivottomaan viikkoja kestävään ahdistuksen ja paniikin tilaan siellä. Niin ei saisi tapahtua.
Mä koen kyllä että mulla onnellinen lapsuus ja tasapainoinen persoona. Mutta lähiaikoina yksi kriisi vaivannut mieltä ja epäilen että sillä voisi olla tän kanssa tekemistä. Nyt olen "tehnyt asialle jotain" ja toivon että sekin auttaisi jo tilanteeseeni.
Mäkin olen näitä väliaikaislääkkeitä syönyt. Vähän kylläkin. Beetasalpaajaa ja diatsepaamia, mutta kerrat voit laskea kahden käden sormilla. Aikaa on tähän kulunut 3kk, josta kärsimystä on ollut n.4 viikkoa. Ja tiedostan kyllä tämän riippuvuusriskin.
sanoit ettei kannata vastustaa lääkitystä josahdistus on liian suuri. Sepä se. Se ei tunnu liian suurelta. Mutta se tuntuu sietämättömältä, jos se alkaa vieraassa maassa samalla tavalla kun se nyt on kahdesti alkanut suomessa. En siis puhu kohtauksesta, vaan viikkoja kestäneestä ahdistuksen ja paniikkikohtausten yhdistelmästä. No, joku voisi sanoa, että miksi se tulisi, jos elämästäsi tämä ahdistava asia "hoidettu pois". Niin en tiedä, ehkä siksi, että en minä aiemmillakaan kerroilla OLE TIENNYT KÄRSIVÄNI MITÄÄN AHDISTAVASTA. Yhtäkkiä alkoi vaan ahdistaa ilman syytä! Ite pienessä päässäni sitten vaan oon yrittänyt järkeillä syitä.
Joo, kiitti kirjavinkeistä, varmasti luen vielä!
Ja en tosiaan itsekään usko että on mitään vakavaa. Tää on mulle vakavaa tän elämäntilanteen takia, ei muuten. Ja tosiaan 4vko aikaa tehdä kandin tutkielma, niin en voi 2 viikkoa siitä ajasta oksentaa tai ahdistua entisestään. Tietty voisin aloittaa sen sitten sen jälkeen jos tuntuu aiheelliselta.