Tämän kylän nimessä
vihainen sointi,
silti se on lempeämpi muita
jotka vielä muistan kulkeneeni.
Et ole kokenut tätä rauhaa
ja tyyneyttä täällä asuvaa,
et kosken pauhua kuullut
tai kaislikon suloista hyrinää.
Et kokenut sitäkään,
kuinka haurastuneet
tiilien sirpaleet raunioissa
rouskuvat kulkijan alla.
Myllyllä kiireisten
väsyneiden puurtajien askelkaiut
lakanneet kauan sitten,
mutta hikipisaroiden laulu istuu
yhä hirsien tummissa syissä.
Tiedätkö,
tätä kaikkea minä rakastan
silti Sinua enemmän.
Kunpa vain suostuisit
kokemaan kaiken tämän
ja minut.
vihainen sointi,
silti se on lempeämpi muita
jotka vielä muistan kulkeneeni.
Et ole kokenut tätä rauhaa
ja tyyneyttä täällä asuvaa,
et kosken pauhua kuullut
tai kaislikon suloista hyrinää.
Et kokenut sitäkään,
kuinka haurastuneet
tiilien sirpaleet raunioissa
rouskuvat kulkijan alla.
Myllyllä kiireisten
väsyneiden puurtajien askelkaiut
lakanneet kauan sitten,
mutta hikipisaroiden laulu istuu
yhä hirsien tummissa syissä.
Tiedätkö,
tätä kaikkea minä rakastan
silti Sinua enemmän.
Kunpa vain suostuisit
kokemaan kaiken tämän
ja minut.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jokainen sana kohdallaan, todella nautinto lukea runoasi (kuten aina). Kiitos lukuhetkestä.
Herranen aika Pad, minähän menen aivan hämilleni
sanoistasi, oikeesti.
Tämä nyt oli omasta mielestäni kylläkin hyvin,
hyvin vaatimaton kerronta joistakin tunnoista ja
ajatuksistani joskus aikoja sitten.
Enkä edes muista, mikä tähän runooni oli alkusysäys,
koska tämä on kirjoitettu jo
kuukausia sitten.
Mutta kiitos kuuluu edelleenkin Sinulle, olen
otettu sanoistasi.
vanhan myllyn tarina
poissa vesirattaan narina
häipynyt myllynkiven jyrinä
ei kuulu kuorma-auton pörinä
linnut nokkii irtojyviä
ei näy kissoja eikä hiiriä
halkaisusirkkelin terä ruostunut
mylläri eläkkeelle poistunut
mutta muistoissa
uudet jauhot pussissa
olet NIIN ihana.
Mutta toden sanoja virkat paljonkin.
Myllynkivet ei enää jauha, kivi siellä ruostunut-
kin jo osin museon puolella.
Niitä jyviä tuskin enää myllyn jäljiltä löytyy,
mutta kissoja ja hiiriä kyllä vilistää siellä sun
täällä.
Ja mylläri lienee siirtynyt jo tuonpuoleiseen,
kun myllyn toimintakin loppunut muistaakseni vii-
me vuosituh. alkupuolella. Pitäisi oikeasti se-
kin tietää, mutta kun tuo muistikulta ei vaan
anna myöden muistaa.
Aina yhtä jännityksellä avaan palautteesi, se kun
on joka kerran niin ainutlaatuinen, juuri Sinua
joka sana.
Kiitos ja leppoisaa iltaa, olkoon se sitten koto-
ympyröissä tahi työssä niin, että stressitöntä.
Kuljin tuon tien kuvitelmissani,
vaivuin entisen aikaan, jossa olen
joskus varmasti elänyt.
Minunkin hikeni on niissä hirsissä.
Sinun rakkautesi on niin suuri.
Ei hän voi olla huomaamatta sitä.♥
Runosiekkari, tämä oli..
joko taas loppuvat sanat?
Tämä kumahti aivojeni runosopen,
ihan viimeiseen koloon.
Kiitos tästä runosta:)
Anna sydämes murtua.
Ja kun en oikeasti tätä runoani kovinkaan korke-
alle arvosta, enemmänkin sellaista historian sii-
pien havinaa tässä kaiketikin on.
Mutta hienoa, jos se sai Sinut kulkemaan tuota
kapoista polkua museolle ja myllylle.
Kyllä se on idyllinen kaikkinensa, Myskin sen on
nähnyt.
Ja kai se hiki oikeasti laulaa hiljaista lauluaan
niissä hirsissä, luulen niin.
Elä höpäjä siskoseni, mihinkään sanat voi loppua
tämmösen " teoksen edessä " höh.
Kiitos silti sanoistasi, ilman muuta ne lämmittää.
Mukavaa illan jatkoa, kuulumisiin.
Mutta sen kylän ihmiset ovat lempeintä sakkia joita on ilo tuntea =)
Hieno runo, Linda!
Tuli ihan ikävä =)
Sinä et ole nähny kun vajaan kourallisen kylän
ihmisiä, joten oot jäävi sanomaan mittään :)
Ja Sinä tiedät, mikä kylän nimi on, enkä usko
että se on millään muotoa silti kuvaava ihmisiä
täällä, se tulee kosken umph - meinas tulla jo
vahingossa, piti deletoida ! Siis se nimi.
Ikävän saa karkotettua vain yhdellä tavalla,
you know.
Kiitos Mys.
Nyt saunaan, fiuuuuuu ....
Kaunista taidetta ovat sanasi taas kerran
Huomenta.
Eilinen toi elämän kompastuskiviä eteeni, joten
olen hieman viiveellä siksi liikkeellä.
Enpä osaa palautteeseesi oikeastaan muuta sanoa
kuin kiittää. Kun itse en tätä runoani juurikaan
arvostanut, niin olen ollut yllättynyt sen
saamasta huomiosta. Mutta kaipa sitä itse on aina
väärä henkilö omaa runoaan analysoimaan.
Oikein hyvää uutta päivää,
t. linda
maalaat sanoillasi ihanan kuvauksen, kertakaikkiaan upea runo!!!!
Sinä se jaksat aina kannustaa, vaikka tuotokseni
olisivat mitä. Sanasi yli-ylistävät kyllä
runoani, mutta olen tietenkin otettu, jos sillä
pystyin jonkinlaisen kuvauksen näistä maisemista
silmiesi eteen piirtämään.
Kiitos ja hyvää huomenta sinnekkin.
Rakkauden...
Yläpuolella alhaisen, vihan.
Kylätie jos taitais...tarinois?
Sydän sielä muistoissa tarinoi,
askelten alla tutut äänet juttelee.
Niin ....odotusta sydämen?
tuo viimeinen .
"Kumpa vain suostuisit
kokemaan kaiken tämän
ja minut".
Aurinko jo laskee länteen,
katsoo taakseen?
Pojallani nimipäivä,
äsken tein kuningatar piirakoita.
Sinulle ajatuksen lämpimiä laitan...Liisa
on tästä maisemasta, mutta loppuosa sitten ei
ole aivan elämää itseään. Näissä runoissa tulee
oltua jonkinlaisessa toisessa maailmassa joskus,
siis että sen saa muotoiltua rakkausrunoksi.
Varmaan moni muukin seikkailee faktan ja fiktion
välimaastossa runoissaan.
Lapsesi ovat onnekkaita tuollaisesta touhuäidis-
tä, joka jaksaa leipoa ja touhata niin kovin
aina kuin tietysti lapsenlapsetkin.
Kiitos lämpimistä sanoistasi Liisa, ja hyvää huo-
menta ja uutta päivää Sinullekkin.
Mikä muistojen kavalkadi sisältyykään
tuohon lukemaani runoosi. Melkein
kuulen kosken pauhun korvissani, ja
lattialankkujen narinan jalkojeni
alla. Ihanat sanavalintasi herättävät
monia ajatuksia menneiltä maaseutu-
elämän ja romantiikan ajoilta.
Ja mitä olikaan se kirjoituksesi siitä
paikalleen juuttumisestasi? :))
Tämä runosi osoittaa kaikkea muuta.
Hyvää illanjatkoa, mer*
On ihanaa huomata, että lukijat ovat runostani
pystyneet kokemaan nämä maisemat ja tunnelmat,
vaikka itse en kokenutkaan tässä onnistuvani.
Näissä maisemissa on muuten tehty toistakymmentä
vuotta sitten elokuva " Eero "
Siitä oli kyllä romantiikka kaukana, mutta
maisemat on siis ikuistettu elokuvaankin.
Niin no, paikalleenjuuttuminen. Olihan tämä runo
tietysti poikkeus tavanomaisimpiini, se on totta.
Kirjoitettu tosiaankin jo kuukausia sitten, enkä
edes muista sysäystä, mikä sai tämän
synnyttämään. Siinäpä tuo nyt kuitenkin on.
Ystävä kallis. Ei Sinun tarvitse kommentoida ru-
noani, jos minä olen vaatimattoman mielipiteeni
ensin sanonut omasta runostasi.
Olin vaan eilen niin uuvuksissa, etten jaksanut
tänne tulla. Ja sitten kun katsoin illalla vielä
postit, niin ajattelin vilkaista tuonne toisten
runojen puolelle. Sitten runosi otsikko jotenkin
pakotti vain avaamaan ja kommentoimaan sen.
Eihän näiden kommenttien ole suinkaan tarkoitus
toimia siten, että jos minä kommentoin Sinulle
niin Sinun sitten vastapalvelukseksi pitäisi kom-
mentoida minulle, muista se ystäväin.
Mutta Sinun palautteesi on aina ainutlaatuista,
koska se on niin perusteellista. Näkee, että olet
paneutunut todella runon sisinpään.
Lämmin kiitos Mer ja hyvän päivän toivotus.
herkän sateen jälkeen auringon näin
ja lähdin lentoon, runoystävien luo,, lennän aamussa,,
hirsien tummissa syissä
on entisvanhan aitous ja romanttisuus,
meillä oli lapsena hirsitalo
ja rakastan hirsimökkeilyy
mulla on haaveena pieni hirsimökki,,
tämmöttii ajatuksii, ihaniin ajatuksii vei runosi,,
koskettavan kaunis on runosi
koknaisuudessaan,,, *lämmin hali ja kiitos*
lukunautinnosta taas,,,
Sinäpä oletkin runoillinen heti aamusta :D
Niin, kyllä se romanttisuus sopii näihin
maisemiin paremmin kuin hyvin, eli puitteet
vaikka vanhanajan elokuvaan tyyliin Tauno ja An-
sa olisivat mitä otollisemmat.
Haaveita pitää olla ihmisellä. Olen aina sanonut
että niitä ilman ihminen on vain puolikas.
Itse en ainakaan jaksaisi, ellen osaisi
haaveilla, niin luulen.
Jos runoni oli mielestäsi kaunis kokonaisuus,
niin olen siitä otettu.
Lämmin kiitokseni Anita, ja voimia Sinullekkin
uuteen päivään. Emmeköhän me jaksa toinen tois-
tamme tukien nämä elämän karikot.
* halaus *