En keksi mitä voisin tehdä, että meidän päivät muuttus vähänki helpommiksi...
Tyttö ei syö kunnolla, lähtee pois syöttötuolista, tekee tuhojaan kun syötän vauvaa... Pitkään on myös jatkunut nukkumalakkoilu. Laitan pullon kans pinnasänkyyn, mutta tulee aina sieltä pois. Siis kymmeniä kertoja. Oon saanut nukkumaan vain pitämällä kädestä ja laulamalla unilauluja. On
tosi sitkee, tunnin urakan jälkeen vasta nukahtaa.
Eli pahimmoilleen meidän päivä on semmonen, että Tyttö ei syö aamulla, ei päivällä, päikkäreille laittaessa vaatii monta pullollista maitoa, ei ala nukkuu... Sit on vielä vauva, 4 kk...
Haluan olla hyvä äiti lapsilleni. Ahdistaa, kun en aina jaksa niin hyvin kun haluaisin. Vaikka en ruumiillista kuritusta hyväksykään, tulee joskus annettua tukkapöllyä, kun pinna katkeaa.
Siitä seuraa syyllisyys.
Tämmöinen epäselvä kuvaus meidän perheen arjesta pahimmillaan.
Tyttö ei syö kunnolla, lähtee pois syöttötuolista, tekee tuhojaan kun syötän vauvaa... Pitkään on myös jatkunut nukkumalakkoilu. Laitan pullon kans pinnasänkyyn, mutta tulee aina sieltä pois. Siis kymmeniä kertoja. Oon saanut nukkumaan vain pitämällä kädestä ja laulamalla unilauluja. On
tosi sitkee, tunnin urakan jälkeen vasta nukahtaa.
Eli pahimmoilleen meidän päivä on semmonen, että Tyttö ei syö aamulla, ei päivällä, päikkäreille laittaessa vaatii monta pullollista maitoa, ei ala nukkuu... Sit on vielä vauva, 4 kk...
Haluan olla hyvä äiti lapsilleni. Ahdistaa, kun en aina jaksa niin hyvin kun haluaisin. Vaikka en ruumiillista kuritusta hyväksykään, tulee joskus annettua tukkapöllyä, kun pinna katkeaa.
Siitä seuraa syyllisyys.
Tämmöinen epäselvä kuvaus meidän perheen arjesta pahimmillaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voisko kyseessä olla sisaruskateus? Yrittää saada ylimääräistä huomiota sinulta kiukuttelemalla? Onhan se varmaan kova muutos ettei äiti enää ole vain hänelle äiti.
sekä myös mustasukkaisuutta vauvalle.
Ei mene kuin ajan kanssa ohi, kait.
Anna lapsellesi enemmän kahdenkeskistä aikaa ja palkitse hyvästä käytöksestä. Nyt lapsi on oppinut että saa huomiosi vain käyttäytymällä huonosti :(
myös. Minulla on kauhea kaksivuotias kanssa, mutta ei vauvaa... mutta sanoisin, että jos lapsi ei syö niin anna olla vaan. Kyllä hän syö sitten kun on tarpeeksi nälkäinen. Meillä ei maistu puuro ja joskus ei oikeen mikään. Mutta kyllä hän ihan kasvaa jne. On vaan kranttu.
ei meidänkään reilu 2v joinain päivinä tunnu syövän juuri mitään, eikä myöskään ole nukkunut päikkyjä enää puoleen vuoteen kuin ihan tosi harvoin.
Eikä tulisi mieleenkään pakottamalla yrittää nukuttaa, mun puolesta valvokoon, kyllä sit jos on ollu tarpeeksi väsynyt, niin on käynyt sohvalle tai mennyt sänkyyn itsekseen päikyille.
Meillä sit taas nuoremman päiväuniajat on pyhitetty isomman kanssa touhuamiselle, niin ei sit haittaa vaikka jäis ehkä vähän vähemmälle silloin, kun pienempi on hereillä.
2-vuotias saattaa hyvinkin jättää ne päikkärit jo pois, siis älä laita tai edes yritä laittaa väkisin nukkumaan. Päinvastoin, kun vauva nukkuu, niin touhua jotain tyttäresi kanssa, tuo voi tosiaankin olla sitä huomion kerjuuta, kuten joku jo mainitsikin.
Toiseksi, nyt on korkea aika jättää se maitopullo jo kokonaan pois. Ensinnäkin, tyttösi on varmasti oppinut saamaan ne monta maitopullollista joka päivä, joten se vie ainakin sen yhden aterian paikan häneltä, jos ei toisenkin. Toisekseen, en yhtään ihmettele, jos ruokakaan ei maistu jos maidolla täyttää mahansa!Alkuun voi olla kiukuttelua kun ei saa pulloa, mutta ole tiukkana!
Ruokailuhetket voisitte yrittää tehdä niin, että syötät vauvaa ruokapöydän ääressä lähellä tytärtäsi. Ehkä sinun lähellä olemisesi rauhottaisi tytön syömään rauhallisemmin. Nyt vaikuttaa ihan siltä, että hän istuu yksin syöttötuolissa ruokansa kanssa, kun sinä ja vauva olette muualla. Tyttö saattaa kokea itsensä jollakin tapaa hylätyksi, eikä malta istua paikoillaan vaan haluaa sinun huomiotasi vaikkapa sitten sillä tuhojen tekemisellä.
Kyllä tuo kovasti vaikuttaa siltä, että taustalla on nimenomaan mustasukkaisuutta ja sen myötä huomion hakua. Uskoisin että näillä pienillä vinkeillä tilannetta voisi saada hieman rauhoittumaan, eikä niitä tukkapöllyjäkään tarvitsisi antaa, eikä sinunkaan tuntea niistä syyllisyyttä, lapsi tuntee vain jäävänsä hieman paitsioon vauvan takia.
Mustasukkaisuutta vauvasta niinkuin varmaan tuli vastauksista jo selväksi.
Meillä ollaan kanssa samanikäisiä, huonoja syömään. Joskus tosi kausia kun syö paremmin ja nukkuminen: argh!
Pakko kysyä teidän päivärytmistä? Miten hoituu heräämiset yms kellolleen? Vauvan kanssa sulla varmaan ehkä vähän vaihtelee mutta tytön?
Ja et sinä ole huono äiti, väsynyt vain. Ihan eri asia olla kahden pienen äiti, kuin yhden lapsen..
antoi tossa hyviä neuvoja, toivottavasti jaksat käytännössä yrittää toteuttaa.
Voimia.
10-vuotta sitten meillä oli juuri tuollaista. Esikoinen jätti silloin päiväunet pois. Oli huono syömään. Nukuttamiseen meni aina paljon aikaa. Kiipesi pois pinnasängystä. No, nyt on jo 12-vuotias. Edelleen kipakka neiti! Tuli vaan ihan meidän menneisyys mieleen kun luin tuon kirjoituksesi. Patenttiratkaisua ei minuilla teille ole, toivotan siis vaan pitkää pinnaa! Aikaa myöten helpottaa!
PS. Minulla on nyt pieni poika, joka on kuin kopio esikoisesta... Meillä taas menoa piisaa!
Meillä ikäeroa lapsilla ikäeroa 1.2vuotta. Olin ihmeissäni miten ihmeessä kaikki hommat sujuu. Otan isoveikan jokaiseen asiaan mukaan, mitä vauvan kanssa tehdään. Annan "auttaa" vaipanvaihdossa ja syötöissä yms. Kehun lastani koko ajan, miten hyvä hän on pikkusiskoa hoitamaan, siitä se mieli kirkastuu joka kerta..
Meillä on 2v1kk tyttö, jolta juuri jätimme tuttipullon pois, koska on jo niin iso. Syöminen on parantunut tosi paljon kun maidon määrä on vähentynyt (maito menee pikku lasista pillillä puuron yhteydessä). Tosin syöttötuolissa venkoilu on ihan mahdotonta. Kiipeilyä hillitsee jatkuva juttelu ja kysely tyyliin: näkyykös ikkunasta yhtään oravia, muistatkos kun oltiin kesällä mustikassa yms. Huomio pitää kiinnittää jollain tavalla.. vaikka sitten muumivideolla.
Nukkumaanmeno ilman tuttipulloa on vähän hankalaa. Mutta teillä se kuulostaa tosi hankalalta jo nyt. Onneksi lapset on nopeita oppimaan! Meidän esikoinen on väsyneenä tosi kiukkuinen ja tekee tuhmuuksia, eli tarvitsee ne päikkärit, vaikka sitten väkisinkin. Koska ei pysy omassa sängyssään, laitoin tytön vaunuihin 5.-valjailla ja lähdin ulos lenkille. Yritti kaikkensa päästä irti, mutta kahdessa päivässä oppi nukahtamaan rattaisiin unilelun kanssa. Tulevaisuutta ajatellen voi olla hyväkin, että sitten molemmat naperot nukkuu ulkona rattaissa. Mikäli ajoitus täsmää...
Toivottavasti löydät teille sopivan keinon tilanteen rauhoittamiseen! Onnea uudesta vauvasta ja voimia uhmaikäisen kanssa!