Mitä masennuslääkkeitä on olemassa ja miten ne ovat teihin vaikuttaneet? Oletteko olleet lääkkeiden oton jälkeen iloisia vai väsyneitä ja edelleen masentuneita? Kuinka kauan lääkkeitä on pitänyt syödä ennen kuin ne alkavat tehota ja mieli kohota? Saavuttaako lääkkeillä koskaan iloista tilaa vai vaan neutraalia? Onko teille tullut pahoinvointia lääkkeistä? Onko lääkkeistä haittaa aivoille? Vaikeutuuko esim. opiskelu ja uuden oppiminen?
Onko mitään muuta apua masennukseen?
Onko mitään muuta apua masennukseen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla ei ainakaan ole mikään lääke auttanut, 4 lääke menossa...efexor depot teki musta ihan oudon, sepram veti tunteettomaksi, nykyinen on kuin ei mitää vaikuttais...
Miten tuo efexor depot teki sinut oudoksi? Miten käyttäydyit silloin? Tunsitko pahaa oloa tuolla Sepramilla? Mikä nykyinen lääkkeesi on? Onko sinulle tullut pahoinvointia?
efexor debot teki minusta itkuisen ja ns "raivohullun". Sepram vei tunteet...eli en oikeastaan tuntenut mitään, normaaliasiat ei tehnyt minua iloiseksi ei surulliseksi...nykyistä lääkettä en muista...en ole jaksanut edes ajatella kun se on jo 4 lääke :(
mutta noihan on ihan kiinni ihmisestä ja masennuksen tilasta että miten vaikuttaa...mulla aika vaikea masennus..
anafranil oli minun pelastukseni.
Itse syön Sepramia. Aluksi lääke vaikutti minuun hyvin. Sain ilon takaisin, pinna ei mennyt enää, rakkauden tunteet palasivat, viitsin tehdä asioita, nousin sängystä nopsaa ja mielelläni, pää tuntui tosi kirkkaalta ja näkökin tuntui kirkkaalta. Siis se puuro, usva ja jatkuva väsymys katosivat. Alakulon ajatuksia tuli, mutta ne katosivat tosi nopeasti kuin tuhkatuuleen. Sitten pikkuhiljaa olo huononi. Tänään sitten oli tosi huono päivä. Elikkä pitänee nostaa annosta ens viikolla luulisin niin. Mulla alkoi vaikuttamaan heti lääke. Olo parani aivan huomattavasti ja muutos oli todella valtava. Luulin, että avun saisin vasta viikkojen päästä lääkkeen aloittamisesta.En saanut vatsavaivoja lääkkeestä, enkä muitakaan sivuvaikutuksia. Muhun sepran vaikutti niin, että sain vanhan itseni takaisin. Toivon todella, että ei tarviste vaihtaa lääkettä, vaan tämä takapakki hoituupi annoksen lisäämisellä.
Siis tuo on yleisesti vähän väärinkäsitystä, että kyseessä olisi masennuksenhoidossa saada ihminen iloiseksi! Ei se ole mikään tavoite, vaan itsekin olen kokenut niin, että lääkityksen käyttö on pelastanut minut joutumasta semmoisiin kauheisiin masennuksen ja tuskan monttuihin, sellaisiin, joissa maailma ja ihan kaikki kaatuu päälle; olen kuvannut sitä, kuin putoamiseksi likakaivoon jonnekin kamalaan, jolloin en näe ylöspääsyä. NÄIHIN tiloihin olen hoidosta saanut avun ja masennukseen joutumiseni ovat normaalia heilumista nyt tyyliin tulee makuupäivä eikä mikään homma, ei edes ruuan lämmitys itselle, suju. Olen ihan out ja masentunut, mutta pääsen sitä sitten kyllä ylös ja läheskään tuollainen kauhea olotila ei pääse tulemaan. Tästä olen kiitollinen.
Hyvin sina ap kirjoitit, että "vai vaan neutraalia" oloako saavuttaa, kun saa lääketieteellistä apua pääkopan toimintoihin. Kyllä tavallisemmaksi tallukaksi siinä vain tulee, ei sen iloisemmaksi. - Minusta sinun kyselysi, anteeksi nyt, vaikuttaa jotenkin, että et ole ihan oikealla asenteella liikkeellä.
Ei tämä ole mitään leikkiä tai ota tai jätä -visaa olla sairaalloisesti masennuksessa (minäkin koko ikäni). Masennuksen oireet ovat niin pahoja, että siinä ei paljon voi funtsailla noin... Sitä miltei hätäpäin menee apua etsimään ja kaikkea haluaa kokeilla, jotta säästyisi ihan kauheilta oloilta ja esim. itsarilta. - Ikävää, että serotoniinin takaisinoton estäjä -lääkitystä on huolimattomasti alettu nimittää esim. "onnellisuuspillereiksi". Kyse ei ole lainkaan siittä. Joka masennuksesta tietää omakohtaisesti, tietää mihin ja miten lääkitys auttaa. Se siis tekee toimintakykyisemmäksi, saa aikaan sen että ihminen pääsee lähemmäksi ns. normaaliutta ja pystyy hoitamaan velvoitteitaan... vaikkakaan ei välttämättä joka päivä silloinkaan. Noh, mikä on normaalia?