Kun mikään ei auta...

Olen nyt kärsinyt masennuksesta melkein vuoden päivät. Alussa oli paljon helpompaa ja en niinkään tiedostanut että olen masentunut. Sitten viime itsenäisyyspäivänä kaverini tappoi itsensä. Aluksi en tietenkään tajunnut asiaa. Itkin ehkä hieman, mutten asiaa oikein ymmärtänyt enkä vieläkään kait ymmärrä. Seuraavana päivänä menin ihan normaalisti töihin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Meni kuukausi kun aloin voimaan tosi huonosti. Itkin, itkin ja en nukkunut, näin painajaisia ja elämä ei todellakaan ollut helppoa. Kaikista pahinta oli se etten puhunut kenenkään kanssa asiasta millään lailla, jotain jotkut saattoivat kysellä mutta vaihoin puheenaiheen aina toiseen. Menin sitten lääkärille ja keskustelimme tilanteestani, lääkäri määräsi minulle masennuslääkettä (en muista sen nimeä) ja 2 viikkoa sairaslomaa. Aika meni ihan hyvin, kotona vanhempien luona oleskellessa. Kahden viikon jälkeen menin taas töihin ja alku meni ihan hyvin.. Masennuslääkkeitäni vaihettiin kuitenkin myöhemmin uudemman kerran ja se lääke oli efexor depot. Se lääke teki minusta ihan raivohullun.. Silloin join paljon, aina niin että muisti ja tolkku meni kaikesta. Kerran suutuin ystävälleni illan päätteeksi ja olin jo heittämässä häntä raskaalla esineellä kun isoveljeni esti sen. Sen jälkeen minun piti mennä taas seuraavana arkipäivänä lääkärille vaihattamaan lääkkeeni.. Sain myös taas 2 viikon sairasloman. Sekin meni kotona vanhempien luona.

Sitten aikaa taas kului ja olin normaalisti töissä. Tilani alkoi pahenemaan. Näin painajaisia, nukuin tosi huonosti ja välillä taas vaan nukuin koko ajan... muuta en tehnytkään enkä oikeastaan tee nytkään. Lääkkeeni on nyt vaihdettu tähän mennessä jo neljä kertaa ja mikään ei tosiaan tunnu missään ja en tiedä miten jatkaa eteenpäin. Kaikki vastustaa, mikään ei onnistu, elämä tuntuu tyhjältä. Suurin osa pitkäaikaisista ystävistä on kaikonnut, kukaan ei välitä... Olen alkanut käymään terapiassa ja tämä on alkanut olemaan pahaa aikaa, kaikki käydään uudelleen läpi. Tai varmaan ensimmäistä kertaa. Enhän ole koskaan asioistani puhunut kunnolla, ehkä kännissä. Psykologille meno on vaikeaa, sen jättäisi väliin jos voisi. Työnteosta ei tule mitään, nyt olen varmasti myös todella stressaantunut ja olen alkanut saamaan rytmihäiriöitä. ikää minulla on 21 vuotta ja tulevaisuus pelottaa, liikaa. En jaksa aloittaa mitään koska pelkään että epäonnistun. Suhteista ei tule mitään, en jaksa aloittaa enkä yrittää. Tavallaan vuosi elämästäni on sumun peitossa, en muista mitään.. : (
3365
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

>>>>>>>>>> HETKEKSI >>>>>>>>>>>>>>>>> ja miettiä tarkkaan, mikä tässä tilanteessa on tärkein asia. VASTAUS > TERVEYS > sen jälkeen tulee muut asiat, jos terveys antaa myöten.
Tässä maassa ei kukaan ole tietääkseni kuollut vielä nälkään, vaikka on sairaslomalla tai eläkkeellä. Itse on vin OSATTAVA toimia omien voimavarojensa / resurssiensa mukaan...
Asioiden järjestyksen määräät sinä itse..

Onnea yritykselle.

Äänestä

ja se terapeutti auttaa ja paremmin syntyy tulosta jos olet mukana täysillä :) Näkeepähän lisäksi tarkemmin sinut ja lääkekin varmaan sitten löytyy juuri sinulle sopivana?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


_^_ kirjoitti:

Olen nyt kärsinyt masennuksesta melkein vuoden päivät. Alussa oli paljon helpompaa ja en niinkään tiedostanut että olen masentunut. Sitten viime itsenäisyyspäivänä kaverini tappoi itsensä. Aluksi en tietenkään tajunnut asiaa. Itkin ehkä hieman, mutten asiaa oikein ymmärtänyt enkä vieläkään kait ymmärrä. Seuraavana päivänä menin ihan normaalisti töihin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Meni kuukausi kun aloin voimaan tosi huonosti. Itkin, itkin ja en nukkunut, näin painajaisia ja elämä ei todellakaan ollut helppoa. Kaikista pahinta oli se etten puhunut kenenkään kanssa asiasta millään lailla, jotain jotkut saattoivat kysellä mutta vaihoin puheenaiheen aina toiseen. Menin sitten lääkärille ja keskustelimme tilanteestani, lääkäri määräsi minulle masennuslääkettä (en muista sen nimeä) ja 2 viikkoa sairaslomaa. Aika meni ihan hyvin, kotona vanhempien luona oleskellessa. Kahden viikon jälkeen menin taas töihin ja alku meni ihan hyvin.. Masennuslääkkeitäni vaihettiin kuitenkin myöhemmin uudemman kerran ja se lääke oli efexor depot. Se lääke teki minusta ihan raivohullun.. Silloin join paljon, aina niin että muisti ja tolkku meni kaikesta. Kerran suutuin ystävälleni illan päätteeksi ja olin jo heittämässä häntä raskaalla esineellä kun isoveljeni esti sen. Sen jälkeen minun piti mennä taas seuraavana arkipäivänä lääkärille vaihattamaan lääkkeeni.. Sain myös taas 2 viikon sairasloman. Sekin meni kotona vanhempien luona.

Sitten aikaa taas kului ja olin normaalisti töissä. Tilani alkoi pahenemaan. Näin painajaisia, nukuin tosi huonosti ja välillä taas vaan nukuin koko ajan... muuta en tehnytkään enkä oikeastaan tee nytkään. Lääkkeeni on nyt vaihdettu tähän mennessä jo neljä kertaa ja mikään ei tosiaan tunnu missään ja en tiedä miten jatkaa eteenpäin. Kaikki vastustaa, mikään ei onnistu, elämä tuntuu tyhjältä. Suurin osa pitkäaikaisista ystävistä on kaikonnut, kukaan ei välitä... Olen alkanut käymään terapiassa ja tämä on alkanut olemaan pahaa aikaa, kaikki käydään uudelleen läpi. Tai varmaan ensimmäistä kertaa. Enhän ole koskaan asioistani puhunut kunnolla, ehkä kännissä. Psykologille meno on vaikeaa, sen jättäisi väliin jos voisi. Työnteosta ei tule mitään, nyt olen varmasti myös todella stressaantunut ja olen alkanut saamaan rytmihäiriöitä. ikää minulla on 21 vuotta ja tulevaisuus pelottaa, liikaa. En jaksa aloittaa mitään koska pelkään että epäonnistun. Suhteista ei tule mitään, en jaksa aloittaa enkä yrittää. Tavallaan vuosi elämästäni on sumun peitossa, en muista mitään.. : (

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu