avioliitto kestää viisikymmentä vuotta????
Olen ollut 50 vuotta avioliitossa ja uskonut ja luottanut vaimoni kosintani yhteydessä antamaan lupaukseen rakastaa minua ikuisesti, eikä hän tämän jälkeen pyytämättä kertaakaan omaaloitteisesti asia ilmaissut. Ainoat riidat avioliitto aikana ovat pienet sanaharkat ei muuta. Nyt kuitenkin kun alan muistella ikimuistoisina kokemiani tapahtumia vaimoni sekä vaimoni ja pienten lastemme kanssa viettämiäni aikoja ja hetkiä, niin vaimoni kannanotto kertomaani asioihin on usein vanhuudella syyttelevä ja jotenkin haluton kuulemaan kertomaani ihanista avioliittomme ajoilta. Nyt epäilen että vaimoni on elänyt avioliitossa kanssani vain periaattella, että kun avioliittoo suostuin niin kestän sen aina luonnolliseen loppuun asti. Voisiko joku kertoa miten saisin vaimoltani rehellisen vastauksen, kun en henno häneltä asiaa enään suoraan kysyä. Olisin kiitollinen vastauksesta.
Onko mahdollista, että
18
899
Vastaukset
illalla maatekäydessä. Aloitan hitaasti oikein hellän hyvänäpidon, jos hän alkaa kainostellen mukautua sinun aloittaamaasi hyväilyyn, niin ei ole mennyt 50 vuotta hukkaan.
RouvaYlikypsä kirjoitti:
minä aloita, vaan sinä aloitat hyvänä pidon. Anteeksi kirjoitusvirheeni.
toden sanoo. Korjasin edellisen tekstini vaimon koneella ja nicillä. Suotakoon tämä anteeksi. Sama pää kesät talvet.
- vaimona vasta 34 v
ylikypsa kirjoitti:
toden sanoo. Korjasin edellisen tekstini vaimon koneella ja nicillä. Suotakoon tämä anteeksi. Sama pää kesät talvet.
minä kyllä aloitan usein sen hyvänä pidon,varsinkin aamulla, lämpimänä, auliina...
vaimona vasta 34 v kirjoitti:
minä kyllä aloitan usein sen hyvänä pidon,varsinkin aamulla, lämpimänä, auliina...
sillä ole väliä kumpi sen aloittaa. Kumpi ensin ehtii. Kyllä se vaan on vieläkin niin, että jos aamulla aloittaa hyväilyt, niin ei sitä meinaa malttaa noustakaan. Jos näin on niin ei tarvitse kysellä "rakastarko vielä minua?".
- 50 v. sitten
Miten itse olet muuttunut?
Kokiko vaimosi jotain sellaista avioliitossaan, johon ei olisi uskonut joutuvansa? Huomasiko esim. olevansa se, joka vastaa kaikesta kotona, joka sai pyytämälä pyytää rahaa talouteen, joka sai vuosikausia paasata remontin tarpeellisuudesta ja sai sitten inttäjän maineen?
Oliko lasten kasvatus äidin homma? Oliko arjen pyörittäminen vaimon vastuulla, ja kesälomalla sitten isä ja pojat meni kalaan?
Toivottavasti ei. Tällaiset kokemukset kuitenkin ovat olleet hyvin monen aviovaimon osana, enkä tähän edes viitsi mainita alkoholia ja illanviettoja. Nehän ne ovat ensimmäisenä monella syypäänä.
Mutta raittiissakin perheessä saattaa olla asenteet ja odotukset niin erilaiset, että niistä on edes turha riidellä. Toinen tyytyy ja nielee, mutta ei häneltä voi vaatia rakkauden tunnustuksia, jos hän toteaa kaiken menneen niin harmaaksi, että elämä on vain elettävä hammasta prren. Oli jotakin häikkää rekiströinnissäni.
Ehkä sen tarkoitus oli, että miettisin ennen kuin kirjoitan vai jätänkö kommentoimatta.
Anteeksi nyt, mutta en usko, että kukaan tosissaan kysyy 50 vuoden sopuisan avioliiton jälkeen, rakastaako vaimo häntä!
Onhan niitä kuuleman mukaan sellaisiakin puolisoita, jotka rakastamiskysymykseen vastaavat, että johan minä sen kerran sanoin ja ilmoitan kyllä, jos lakkaan rakastamasta.sopii tähän hyvin. Olen joskus vuosia sitten tämän kirjoittanut:
MIKSI
Miksi et koskaan sano
minä rakastan sinua
Kun menimme naimisiin
kolmekymmentä vuotta sitten
sanoin rakastavani sinua
Jos tapahtuu muutos
ilmoitan sinulle
Miksi et koskaan sano
onko ruoka hyvää
Ensimmäisen päivällisemme
sanoit itse valmistaneesi
kehuin sitä maittavaksi
Jos valmistamasi ruoka ei maita
ilmoitan kyllä sinulle
Miksi et koskaan sano
olenko hyvä vaimo
tai olenko hyvä sängyssä
Kun rakastelimme ensimmäisen kerran
sanoin nauttivani siitä
Jos löydän sinua paremman
ilmoitan kyllä sinulle
En minäkään kysy
rakastatko sinä minua
Ei siitä tarvitse
jatkuvasti muistuttaa
Ei se lisää rakkautta
Jos sinussa tapahtuu muutos
ilmoittanet minulle
(Vaimo suuttui ja lähti huoneesta.)
Mitä sille tapahtui
(Mies ihmetteli)- se 50 vuotta
avioliitossa ollut joka kysyn rakastaako vaimo minua.
Vaimon vastaus olisi tärkein, olipa se myönteinen tai kielteinen kunhan se on rehellinen ja tekee mahdolliseksi sen, että hän voi kulkea elämän iltapäivänsä onnellisena minun kanssani tai minusta erossa. Pääasia on hänen onnellisuus, minusta viis. se 50 vuotta kirjoitti:
avioliitossa ollut joka kysyn rakastaako vaimo minua.
Vaimon vastaus olisi tärkein, olipa se myönteinen tai kielteinen kunhan se on rehellinen ja tekee mahdolliseksi sen, että hän voi kulkea elämän iltapäivänsä onnellisena minun kanssani tai minusta erossa. Pääasia on hänen onnellisuus, minusta viis.Vaimoltani lipsahtaa joskus, että hän rakastaa minua.
Siihen minä olen yleensä sanonut, ettei se mitään haittaa.
Vakavammin puhuen:
On se rakkaus sellainen asia ettei sen perään pidä joka päivä kysellä.
Kyllä sen huomaa. Ei se sanoissa ole.
- fiiuliN
Olen ollut naimisissa 1/11-1953 lähtien, siis 54 vuotta.
On ollut sopuisia hetkiä mutta myöskin vastakkaisia sanomisia.
Nuorempana olin monasti aikeissa häipyä maailma ääriin, mutta lapset pidättelivät, heitä en koskaan olisi jättänyt.
Mutta ihminen turtuu, vastustuskyky heikkenee, katselee ja odottaa, ja yks'kaks, sopiva ajankohta onkin humahtanut ohi.
Siinä sitten kökötetään kuin kaksi vanhaa varista sähkötolpan langoilla.
Rakkaus,mitä siihen kuuluu, sitä ei kukaan ihminen pysty koskaan ratkaisemaan.- reetta ejk
Mikä iloinen yllätys nähdä sinut saitilla. Sattumoisin näin sade aamuna avasin ketjun.
Paljon onnea ja kaikkea hyvää avioliiton jatko taipaleelle. Kyllä 54v jo toisen läpikotaisin tuntee!
Voidaan hyvin, toivottavasti vierailet usein palstalla iloksemme. - fiiuliN
reetta ejk kirjoitti:
Mikä iloinen yllätys nähdä sinut saitilla. Sattumoisin näin sade aamuna avasin ketjun.
Paljon onnea ja kaikkea hyvää avioliiton jatko taipaleelle. Kyllä 54v jo toisen läpikotaisin tuntee!
Voidaan hyvin, toivottavasti vierailet usein palstalla iloksemme.Olin kyllästynyt koko palstaan ja aina silloin tällöin kävin pelailemassa, poksia, kukkivaa
puutarhaa, sudokua ym.
Menin kerran poksia pelaamaan ja jotenkin vain klikkasinkin minigolffia.Pelailin yksinpeleissä mutta sitten hissun kissun menin kokeilemaan kaksin ja monipelejä, ja sinnehän minä innostuin jäämään lasten kanssa kilpaamaan.
Se on ollut mieltä virkistävää ja olenkin istuskellut netin vieressä minigolfia pelaamassa päivät pitkät.
Alkaakohan se kyllästyttää kun huomasin paluuni tällekin palstalle.
Kun olisi samanikaisiä pelikavereita niin se olisi herttasen kivaa. fiiuliN kirjoitti:
Olin kyllästynyt koko palstaan ja aina silloin tällöin kävin pelailemassa, poksia, kukkivaa
puutarhaa, sudokua ym.
Menin kerran poksia pelaamaan ja jotenkin vain klikkasinkin minigolffia.Pelailin yksinpeleissä mutta sitten hissun kissun menin kokeilemaan kaksin ja monipelejä, ja sinnehän minä innostuin jäämään lasten kanssa kilpaamaan.
Se on ollut mieltä virkistävää ja olenkin istuskellut netin vieressä minigolfia pelaamassa päivät pitkät.
Alkaakohan se kyllästyttää kun huomasin paluuni tällekin palstalle.
Kun olisi samanikaisiä pelikavereita niin se olisi herttasen kivaa.Ihmettelen miksi et keskustele vaimosi kanssa asiasta-- miten joku palstalainen voi tietää rakastaako vai eikö rakasta!
Ja kukapa se on viisas neuvomaan toista???
Mutta oma näkemys on, että asiasta pitäisi keskustella, yleensä kaikista asioista. Kun ei puhuta, tulee helposti väärinymmärryksiä.
Ja toisekseen kyllä rakkauden voi osoittaa monin eri tavoin ihan arkielämässä, jos vaan tahtoo.
Kun tekin olette kahden-lapset maailmalla-
Elämänne voisi olla vaikka kuinka "lutuista ja mukavaa"!! puhukaa asiasta ja toistenne haaveista,, siitä mitä odotuksia toisella on ,mitä hän haluaa loppuelämältään??
laittakaa asianne kuntoon, koskaan ei ole myöhäistä.
Oletko koskaan kysynyt vaimoltasi mitä hän sinulta ja elämältä yleensä odottaa??
Mitäpä sitä ulkopuolinen voisi enempää sanoa,,,
asiaa tarkemmin tuntematta???- Siskon tyttö
meri-kukka98 kirjoitti:
Ihmettelen miksi et keskustele vaimosi kanssa asiasta-- miten joku palstalainen voi tietää rakastaako vai eikö rakasta!
Ja kukapa se on viisas neuvomaan toista???
Mutta oma näkemys on, että asiasta pitäisi keskustella, yleensä kaikista asioista. Kun ei puhuta, tulee helposti väärinymmärryksiä.
Ja toisekseen kyllä rakkauden voi osoittaa monin eri tavoin ihan arkielämässä, jos vaan tahtoo.
Kun tekin olette kahden-lapset maailmalla-
Elämänne voisi olla vaikka kuinka "lutuista ja mukavaa"!! puhukaa asiasta ja toistenne haaveista,, siitä mitä odotuksia toisella on ,mitä hän haluaa loppuelämältään??
laittakaa asianne kuntoon, koskaan ei ole myöhäistä.
Oletko koskaan kysynyt vaimoltasi mitä hän sinulta ja elämältä yleensä odottaa??
Mitäpä sitä ulkopuolinen voisi enempää sanoa,,,
asiaa tarkemmin tuntematta???Miksi olemme rakkauden sanoissa niin niukkoja? Miksi olemme ystävillemme yhtä saitoja?. Hyvä asia, pieni kehu tai ainakin iloinen hymy tekevät ihmeitä.Joka päivä kauppareissulla avaan oven vanhemmalle ihmiselle ja hymyilen kauniisti. Niin kauniisti kuin osaan.
Kuinka paljon se mies ilahtuukaan kun heti aamulla kerrot kuinka komea ja ihana mies hän on. Kun sanot naapurillesi, että hän on hyvä naapuri, hän ilahtuu pitkäksi ajaksi ja muistaa sinut vielä viimeisenä hetkenään, samoin se on työtoverin laita. Valehdella ei tarvitse, jokaisessa on jotain mainittavaa ja totta.Sanat ja ajatus ovat ihmistä varten. Kukaan eläin ei ajattele eikä puhu, miksi emme siis käyttäisi hyvin tuota lahjaa, jolla voimme niin valtavasti vaikuttaa?
Kritiikkikin on joskus arvokkaampaa kuin välinpitämättömyys.
Jos miehen pitää täällä kysellä 50 vuoden avioliiton jälkeen, rakastaakohan se vaimo, kannattaisi ensin kysäistä ukkokullan peilikuvaltaan, onko lainkaan ansainnut tuollaista kullanmuru-vaimoa.Ilmeisesti vakka on kantensa valinnut.
Niin. Me kaipaamme sanoja.
Mutta emme sano.
Nautiskelkaamme.
Narrit. Siskon tyttö kirjoitti:
Miksi olemme rakkauden sanoissa niin niukkoja? Miksi olemme ystävillemme yhtä saitoja?. Hyvä asia, pieni kehu tai ainakin iloinen hymy tekevät ihmeitä.Joka päivä kauppareissulla avaan oven vanhemmalle ihmiselle ja hymyilen kauniisti. Niin kauniisti kuin osaan.
Kuinka paljon se mies ilahtuukaan kun heti aamulla kerrot kuinka komea ja ihana mies hän on. Kun sanot naapurillesi, että hän on hyvä naapuri, hän ilahtuu pitkäksi ajaksi ja muistaa sinut vielä viimeisenä hetkenään, samoin se on työtoverin laita. Valehdella ei tarvitse, jokaisessa on jotain mainittavaa ja totta.Sanat ja ajatus ovat ihmistä varten. Kukaan eläin ei ajattele eikä puhu, miksi emme siis käyttäisi hyvin tuota lahjaa, jolla voimme niin valtavasti vaikuttaa?
Kritiikkikin on joskus arvokkaampaa kuin välinpitämättömyys.
Jos miehen pitää täällä kysellä 50 vuoden avioliiton jälkeen, rakastaakohan se vaimo, kannattaisi ensin kysäistä ukkokullan peilikuvaltaan, onko lainkaan ansainnut tuollaista kullanmuru-vaimoa.Ilmeisesti vakka on kantensa valinnut.
Niin. Me kaipaamme sanoja.
Mutta emme sano.
Nautiskelkaamme.
Narrit.peiliin vilkaisu oli tosi hyvä oivallus ja sanat, nehän vasta tekosia aikaan saavatkin.
Hyvät, joita harvoin lausumme; huonoja ja kiukkuisia sitäkin enemmän.
Huudamme toisillemme pää punasena, ärtymyksen kiilto silmissä.
Ei ihmistä voi kouluttaa puhumaan, jos ulos anti on ollut huono elämän aikana, etenkin läheiselle, sittemmin vieraantuneelle ihmiselle, on kaikkein vaikein puhua; toinen ei yksinkertaisesti ymmärrä, eikä kuule sinun sanomaasi, koska olet sen satoja kertoja hänelle sanonut, hän on jo puutunut keskusteluun, eikä jaksa keskittyä enää.
Ympyrää kierretään, eikä tulosta synny,
lopulta päättyy koko keskusteleminen, on vain riitelyä...sitten....- kahvipirtissäkään?
fiiuliN kirjoitti:
Olin kyllästynyt koko palstaan ja aina silloin tällöin kävin pelailemassa, poksia, kukkivaa
puutarhaa, sudokua ym.
Menin kerran poksia pelaamaan ja jotenkin vain klikkasinkin minigolffia.Pelailin yksinpeleissä mutta sitten hissun kissun menin kokeilemaan kaksin ja monipelejä, ja sinnehän minä innostuin jäämään lasten kanssa kilpaamaan.
Se on ollut mieltä virkistävää ja olenkin istuskellut netin vieressä minigolfia pelaamassa päivät pitkät.
Alkaakohan se kyllästyttää kun huomasin paluuni tällekin palstalle.
Kun olisi samanikaisiä pelikavereita niin se olisi herttasen kivaa.Eipä sinua kaivata edes "sumppikuppilassa", johon kaikki pohjasakka kelpaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1741578
- 1261501
Mitä sä kuvittelit
Kun annoit mulle huomiosi, tottakai minä menin ihastumaan suhun. En ole koskaan ollut se henkilö keneen kukaan kiinnittä1191442Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska81147- 74983
Sähköauto ei saastuta
Koska sähköautossa ei ole saastutusputkea kuten polttomoottoriautossa. Saastuttajille tulee mätkäistä kunnon saastutusv276950- 223932
- 86873
Älä nainen leikistä suutu!
Ja kyllä täytyy kritiikkiäkin kestää, mm. ylipaino, se että oot köyhä jne jne Melko tutulta mieheltä77823Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli147814