Mikä teidän mielestä keskenmenossa on kaikista kauheinta? Ite oon keskenmenon kokenut 1.5 kk sitten. Koko prosessi lääkkeellisine keskeytyksineen on ollut yhtä tuskaa! Hirveä pettymyksen tunne koko ajan ja tyhjä olo. Pelottaa mahdollinen seuraava raskaus. Siitä ei varmaan pysty ollenkaan nauttimaan, kun koko ajan pelkää pahinta.
Tulevaisuus pelottaa
diapam
5640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedän todella miltä susta tuntuu.Mulla on lapset nyt 12v 11v ja 5v. Olen joutunut tekemään abortin 3 kertaa.2 ekaa ku keskinmäinen lapsi 9kk ja vähän yli vuoden. Olin yh. Sitten mulla on ollu ulkopuolisia raskauksia. Sitten syntyi nuorimmainen joka oli todella odotettu raskaus. Yritettiin vielä 4 lasta vaikka ajattelin etten tule enää ikinä raskaaksi. Tulin raskaaksi yllätys oli myös lääkäreille. Koska odotin identtisiä kolmosia. Ilman mitään lääkityksiä. Mutta jouduin tekemään taas abortin. Koska kaikilla kolmella sikiöllä oli jotain. esim. maha auki ym. Ja sanottiin että eivät synny elävinä välttämättä ja jos syntyvät ei ole takeita kuin kauan ym.
Yritän tässä kertoa että vaikka mulla on kaikennäköistä tapahtunut niin tällä hetkellä olen iloinen 3lapsestani. Enkä ole kauan surenut. Vaikka vieläkin mietin mitä kaikkea on tapahtunut niin jaksan vieläkin elää ja välil ajatus neljännestä lapsesta tulee mieleen..
Yritä ajatella posiitivisesti niin silloin yleensä kaikki asiat menee hyvin...
Sain keskenmenon kolmannen raskauskuun lopussa, ja jouduin kaavintaan. Kaavinnasta tulee torstaina kuluneeksi 7 viikkoa.
Olin raskaudesta onnessani ja ihmeissäni. Olimme mieheni kanssa lasta toivoneet ja siitä haaveilleet. Sitten olinkin jo raskaana, kunnes... Olen itkenyt paljon, mutta tiedän myös, etten olisi jaksanut vammaisen lapsen kanssa. Ehkä tämä vain oli tarkoitettu näin.
Minuakin pelottaa uusi raskaus. Pelkään kuten sinäkin, etten osaa iloita uudesta raskaudesta ollenkaan. Pelkään, että joudun kokemaan keskenmenon uudelleen. Pelkään että vain pelkään.
Mutta meillä kenelläkään ei ole kuin tämä yksi elämä. Eikä sitä saa tuhlata pelkäämiseen. On ehkä pelkkää sanahelinää ajatella, että vaikeudet vahvistavat, mutta uskon kuitenkin, että mitään elämässä ei tapahdu "muuten vain".
Voimia sinulle! Sinä selviät tästä!
itselläni on takana pari keskenmenoa ja tiedostan saman epävarmuuden. Vauvaa toivoo kovasti, mutta samalla pelottaa ajatus, entä jos taas menee kesken. Tyhjä olo ja suru ovat minullekin tuttua. Ei kaikkia tuntemuksia osaa edes selittää. En ole muuta keinoa keksinyt, kuin annan tunteiden tulla ja mennä ja yritän pitää mieleni rauhallisena. Annan itselleni luvan surra, jossain vaiheessa se helpottaa...
Kuten tällä palstalla monet muutkin ovat todenneet, elleivät lähes kaikki, että keskenmeno on yksi elämän rankimmista asioista ja siitä toipuminen kestää.
Voimia sinulle, surutyöstä ei pääse yli eikä ympäri, ainoastaan läpi.
joka sai rakenneultrassa niin pahoja uutisia vauvan rakenteista, että raskaus keskeytyi sitten rv 24. Synnytys oli erittäin vaikea koska kroppa ei ollut millään lailla valmistautunut vielä synnyttämään. Enkelini hautapaikka on kaunis...
Ymmärrän pelkosi, itse olen varmasti kauhusta jäykkänä ensimmäiset 20 viikkoa, eli rakenneultraan asti...
Silti niin kovasti toivon että saisin joskus tuoda vauvani terveenä, elävänä kotiin asti.
oli minulle se etten ollut valmistunut siihen
millään lailla!tunne kyllä oli että jotain hämärää
tässä on kun oireet hävisivät,verenvuodosta en vielä niinkään pelästynyt koska ensimmäisen raskauden kohdalla viikoilla 13 aloin vuotamaan kuin seula,verta tuli ihan siiteellinen.lääkäri sitten huomasi minulla olevan kohdunsuun vieressä
haavauman joka yhdynnän jälkeen oli alkanut vuotamaan.muuten kaikki oli ok.ja poika on nyt sitten 3 vanha :)ensimmäinen km tapahtui rv 6 heinäkuussa..