Meillä on miehen kanssa yhteistä taivalta 3 vuotta. Tuona aikana lapseni on asunut kanssamme ja taas miehen lapsi asunut meillä joka toisen viikon.
Nyt kesällä tehtiin päätös, että miehen lapsi muuttaa meille pysyvästi kun koulu alkaa.Asumme nyt siis nelisin.Kummankaan exät eivät häiritse elämäämme,mutta minua on todella alkanut harmittamaan miehen suhtautuminen asioihin.Tuntuu,että hän ei ole valmis ollenkaan tähän yhteiseen projektiin.
Muutaman kuukauden aikana kun meillä on ollut riitaa,hän on oitis suunnittelemassa muuttoa pois lapsensa kanssa.Se tuntuu olevan helpompi ratkaisu kuin puhua asioista.
Suuttuessaan hän ei anna minulle anteeksi vaikka kuinka pyydän vaan aloittaa mykkäkoulun.Viimeksi mykkäkoulu kesti viikon kunnes aloin anomaan uudelleen anteeksi.Minulta ei tarvitse pyytää anteeksi..
Lapseeni hän suhtautuu varsin viileästi.En muista koska hän olisi viimeksi sanonut lapselle jotain mukavaa.Lapseni oli isällään syyslomalla ja tultuaan sieltä,mitään kuulumisia kysymättä mies alkoi tiuskia lapselleni ovien kolistelusta.
Otin asian myöhemmin esille,mutta hänellä ei ollut mitään sanottavaa.
Omaa lastaan kohtaan käyttäytyy isällisesti niinkuin pitääkin.
Mies sanoo rakastavansa minua ja minäkin toki häntä.En ole oitis lyömässä pyyhettä kehään vaan haluaisin saada tämän todella toimimaan.
Onko toiveajattelua,että miehen asenne muuttuisi parempaan ajankanssa?
Eikö uusperheillä menen useampi vuosi,että asiat alkavat sujua?
Yhteistä aikaa meillä ei juurikaan ole sillä mies on vuorotöissä.Minä hoidan kodin ja lapset ja lasten koulut eli olen kotiäiti.
Nyt kesällä tehtiin päätös, että miehen lapsi muuttaa meille pysyvästi kun koulu alkaa.Asumme nyt siis nelisin.Kummankaan exät eivät häiritse elämäämme,mutta minua on todella alkanut harmittamaan miehen suhtautuminen asioihin.Tuntuu,että hän ei ole valmis ollenkaan tähän yhteiseen projektiin.
Muutaman kuukauden aikana kun meillä on ollut riitaa,hän on oitis suunnittelemassa muuttoa pois lapsensa kanssa.Se tuntuu olevan helpompi ratkaisu kuin puhua asioista.
Suuttuessaan hän ei anna minulle anteeksi vaikka kuinka pyydän vaan aloittaa mykkäkoulun.Viimeksi mykkäkoulu kesti viikon kunnes aloin anomaan uudelleen anteeksi.Minulta ei tarvitse pyytää anteeksi..
Lapseeni hän suhtautuu varsin viileästi.En muista koska hän olisi viimeksi sanonut lapselle jotain mukavaa.Lapseni oli isällään syyslomalla ja tultuaan sieltä,mitään kuulumisia kysymättä mies alkoi tiuskia lapselleni ovien kolistelusta.
Otin asian myöhemmin esille,mutta hänellä ei ollut mitään sanottavaa.
Omaa lastaan kohtaan käyttäytyy isällisesti niinkuin pitääkin.
Mies sanoo rakastavansa minua ja minäkin toki häntä.En ole oitis lyömässä pyyhettä kehään vaan haluaisin saada tämän todella toimimaan.
Onko toiveajattelua,että miehen asenne muuttuisi parempaan ajankanssa?
Eikö uusperheillä menen useampi vuosi,että asiat alkavat sujua?
Yhteistä aikaa meillä ei juurikaan ole sillä mies on vuorotöissä.Minä hoidan kodin ja lapset ja lasten koulut eli olen kotiäiti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja miksipä muuttuisi, sisimmässään mies halveksii sinua ja lastasi, kun siivellä elätte. Mikset elätä itse itseäsi? kuinka vanha lapsesi on? Hölmohän sä olet kun anteeksi pyytelet, vain omaa typeryyttäsi.
Miksi et tee ansiotyötä ja ole itsellinen etkä orjan asemassa kuten nyt olet. Hölmöhän mies olisi jos ei siitä kaikkia "etuja" hyväksi käyttäisi.
Miksi en elätä itse itseäni?Erinäisten syiden takia en voinut jatkaa nykyisessä ammatissani joten olen hakenut kouluun joten jonkin asteinen muutos sillä saralla on tulossa.
On muuten yhteisessä historiassamme aika jolloin minä olin töissä ja mies kotona eli osat olivat tavallaan toisin päin.
Lapseni on toisella luokalla.
Anyway,tuo anteeksi pyytely..Kyllä minä koen,että ne mykkäkoulujaksot ovat niin ahdistavia,että jos toinen ei osaa sopia niin itse yritän olla sitten se sovittelija.
Vaikkakin koen,että mies suuttuu varsin pienistä asioista ja käyttäytyy lapsellisesti.
Meinaat,että mies käyttää kaikki "edut" hyväksi.Onkohan siis se erolla uhkailu ihan jonninjoutavaa uhoamista?
En tiedä..vaikka kiltti olen,mutta pohja se on minunkin säkissä.
ole jonnin joutavaa. Ei niin pientä pilaa ettei puolet totta. Lakkaa nyt jo kaunistelemasta asiaa.
Et huomaa totuutta vaikka se kaaliisi halolla löis.
lapsellinen uhoaminen ei kuulu parisuhteeseen
Sama tilanne oli minilla ja eksälläni oli sille vain piika joka teki kaiken ja vielä hoiti sen lapsen!!!Ja hän tiuski ja äyski minun lapselleni kaiken aikaa ja varsinkin silloin kun he jäivät kolmestaan niin hän kokhteli tytärtäni todella huonosti...Tilanne kärjysty niin että mieheni löi tytärtäni ja minä pakkasin tavarat...
Toivottavasti saatte asiat selväki ja onnellisesti vielä...
Jospa kokeilisit hankkia itsellesi työpaikan. Silloin huomaisit, miten erilaiset rytmit teillä nyt on. Töistä tultuaan miehesi ei välttämättä jaksa pohtia niitä asioita, joita sinä olet päivän mittaan kypsytellyt ja joita sinä jaksaisit pohtia, koska kontaktit aikuisiin on itselläsi ollut päivän aikana vähäiset.
Mene siis töihin. Kyllä koti ja lapset tulee hoidetuksi työssäkäyvältäkin.
on tuolla lailla valmis ottamaan "vieraan" lapsen luokseen asumaan!
Minä en aikanani ollut, mutta eipä kukaan minun mielipidettäni kysellyt...
En usko, että ongelmanne johtuu sinun kotiäitiydestä, vaikka muutamassa viestissä niin epäillään. Teethän kuitenkin kotityöt ja huolehdit lapsistanne, kai sekin on jonkin arvoista? Ainakin ydinperheiden äidit kovasti vaahtoaa kotiäitiyden puolesta!
Onko miehesi käytön muuttunut hänen lapsensa muutettua teille? Ettei vaan olisi hänelle tullut yllätyksenä se. millaista arki todella on pienen lapsen kanssa? Osallistuiko hän sinun lapsesi elämään miten paljon aiemmin?
Jos hän on tottunut siihen, että voi mennä ja tulla miten tahtoo ja pyhittää vaan joka toisen viikon lapselleen ja nyt sitten lapsi onkin pysyvästi teillä... rajoittaahan se miehen menoa! Tai sitten hänellä on huono omatunto siitä, että "vieras" ihminen, eli sinä, hoidat hänen lastaan, eikä hän itse.
En olisi heti nostamassa kytkintä, niinkuin jotkut ehdottaa, vaan varaisin ajan esim. perheneuvolaan tai perheasiainneuvottelukeskukseen, jossa voisitte yhdessä ja erikseen pohtia tilannettanne! Usein auttaa, kun on joku puolueeton kolmas osapuoli ikäänkuin kuuntelemassa ja ohjaamassa keskustelua.
Tseppiä teille ja muistathan huolehtia myös oman ajan saamisesta! Vaikka et palkkatyössä käykään, teet kuitenkin perheellenne arvokasta työtä kotona ja olet ansainnut omat vapaahetkesi"
anteeksi, anna miehen mököttää. Kun mies mököttää ota lapset ja ala tehdä heidän kanssa jotain kivaa ja hauskaa, naurakaa ja hupattakkaa.
Aikuisen ihmisen ei kuulu pitää mykkäkoulua ja toiseksi siihen ei kannata lähteä mukaan, ihan kuin mies olisi mustasukkainen lasten saamasta huomiosta tai jostan ja käyttäytyy kuin murkku-ikäinen.
Erolla uhkailu ei ole viisasta, ja siitä voit miehelle sanoa. Että joku päivä sinä kyllästyt uhkailuun ja lähdet.
Minä en jaksanut miesystäväni mykkäkouluja, kerroin parikertaa hänelle että en pidä niistä enkä jaksa niitä. (Meilläkin miehen mykkäkoulut loppui vasta kun pyytelin anteeksi monta päivää.)Suhteemme loppui suurimmalta osaltaan tuohon ei minusta ole elämään ihmisen kanssa joka mököttää siitä että menen lasteni kanssa elokuviin, enkä tule viihdyttämään miesystävääni.
Minusta tuo mykkäkoulukin on alistamisen konsti, saadaan toinen nöyrtymään ja kerjäämään anteeksi antoa, vaikka itse olisikin väärässä.
Olen huomannut että äidit toisinaan myös käyttävät lapsiaan tekosyynä olla miehistään erossa. Tällainen luonnollisenkin tunnesiteen korostaminen toista loukatakseen ei ole kivaa eikä ihan tervettäkään. Seuraavankerran otat miehesi mukaan hauskanpitoon vaikka se mököttäisikin. Tehän olette perhe!
Meillä kun mies aloittaa mykkäkoulun,häneen ei kertakaikkiaan saa silloin mitään kontaktia.Hän mököttää niin totaalisesti, välttelee esim. samoja huoneita missä minä oleilen,ei syö valmistamiani ruokia ikäänkuin protestiksi jne.
Niin,voiko lapsellisempaa enää olla liki nelikymppiseltä mieheltä?
Miten tämmöinen sitten saadaan mukaan hauskanpitoon?
Sinä tunnet hänet ja tiedät miten.
edellä todettiin niin helpommin sanottu