En jaksa tätä tunteilua, haluan unohtaa erään ja rakkaus onkin muuttumasa vihaksi. Pitääkö vielä tämäkin kestää, olisin halunnut jo päästä elämään tasaista elämää ilman tunnekuohuja.
Ja on pakko vihata, jotta saa tunteet laantumaan. Vai olenko ihan typerä vaan...
Ja on pakko vihata, jotta saa tunteet laantumaan. Vai olenko ihan typerä vaan...
Vastaukset 12
Vanhimmat
muuta keinoa kuin ensin viha ja sen jälkeen anteeksianto. Kerran olin rakastunut yhteen mieheen ja tuli sellaiset kolhut sydämeen, ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin viha. Voi luoja, että inhosin häntä vuoden kaksi. Nyt olen päässyt onneksi yli ja hän on enää muisto vain. Onhan siitä jo aikaa ainakin viisi vuotta. Rakkaudessa on aina ripaus vihaa, mutta joillakin se voi kasvaa niin, että vihaa on 90 prosenttia ja rakkautta enää se kymmenen.
vaan ei mitään syytä vihata häntä, tai hän ei ole ansainnut mitään vihaa.
Meistä ei vaan taida voida tulla mitään ja en saa muuten pois mielestä. Alan olla jo vihainen..itsellenikö??
ettet kelvannut ja yrität itsesyytöstäsi projisoida häneen, että vihaatkin häntä vaikka oletkin vihainen itsellesi. Mutta toisaalta pitäisi heti päästä eroon sellaisesta kelpaamattomuuden tunteesta, koska se on hyvin tuhoavaa. Kierrät tavallaan oravanpyörää ja et pääse millään siitä irti. Silloin olet jo hieman voiton puolella kun ajattelet, että tämä rakastamasi henkilö ei ajatellut parastasi. Jos hän olisi rakastanut sinua, hän ei olisi käyttäytynyt niin idioottimaisesti. Hän ei ehkä osannut antaa sinulle sitä arvoa, joka sinulle ihmisenä, kaverina, miehenä/naisena kuuluu. Jos analysoit hänen tekemisiään, niin kysy rehellisesti itseltäsi, että käyttäytyikö hän reilusti? Mitä hän teki tai jätti tekemättä? Jos rakastut ihmiseen, joka on epävarma tunteistaan, niin joudut aina taistelemaan epävarmuudessa. Ei se ole kivaa. Hyvässä parisuhteessa pitäisi uskaltaa unelmoida yhdessä, ottaa riskejä, mennä rohkeasti kohti uusia tuulia. Eihän siitä mitään tule, jos toinen pakenee jo tässä vaiheessa. Mitä elämä olisi hänen kanssaan 10 vuoden päästä?
näin selvittää itselleni kaiken, melkein samoin. Mielessäni en vaan pääse eroon ajatuksesta, että hän olisi ollut mulle se kaikkein paras...mut järki sanoo muuta. Tiedän taustoja jonkun verran ja on parempi, etten kenties pilaa elämääni, suuri riski olisi ainakin. Ei kestävällä pohjalla, mikä mulle on tärkeetä, jatkuvuus.
Mun on vaan turha enää haahuilla, ajatella ristisiitaisesti. Ei ehkä käyttäytynyt reilusti, jätti mut epätietoisuuteen ja tilanteeseen, jossa olin tyhjän päällä, ajatuksineni.Alan tehdä jotain uutta, vaikka harrastaa jotain, saan muuta ajateltavaa.
Muuten voisit olla sinä, mutta mistä tuollaista olisit päähäsi saanut. Onko kestävämpää ihmistä parisuhteissa kuin minä. Ei ikinä. Tietäisitpä. Vaikka erojakin on ollut, mutta kenelläpä ei.
Harrastus on hyvä idea. Saat muuta ajateltavaa ja ehkä löydät aikanaan, jos niin on tarkoitettu, sen Oikean.
Turha kantaa vihaa toista kohtaan, syö vain turhaan henkisiä voimavaroja.
Ihminen se toinenkin on ja hänellä omat ongelmansa ja mahdolliset pettymyksensä.
Ihmissuhteet ovat toisinaan vaikeita.
Tsemppiä eteenpäin!!
en vain halua vihata , en itseäni, en häntä. Repiä sisimpääni hajalle.
sinulle.
Ihmiset jotka eivät ole varmoja tunteistaan satuttavat monia. Montaakaan tunnetta ei voi sanoin kuivailla, ei edes tätä.
tehtävä. Keksit harrastuksen, näet ja tapaat ihmisiä ja jatkat elämää eteenpäin. Surut on surtava, mutta loputtomiin ei kannata surra.
hän voi ajatella samoin minusta, olla vaikka ärsyyntynyt tai mitä vaan.
Mietin vaan, miksi rakastuin häneen..ja tiedän senkin. Vaikka menisin minne, ajattelen häntä aina..entä sitten kun en ajattele. Mitä tilalle, loppuuko haaveet ja unelmointi?
Olen jo yli 4-kymppinen nainen. Tutustuin chatissa erääseen, minua vähän vanhempaan mieheen. Seurustelimme kaikista vaikeuksista huolimatta yht.n.4v. Välillä erosimme, mutta hän sai minut kaikilla sääliin vetoavilla jutuilla ottamaan hänet takaisin.
No tähän tarinaan sisältyy vaikka mitä, mutta mies oli sitten väkivaltainen, epärehellinen ym ym. Sitten tuli mittani täyteen ja päätin lopettaa suhteen. Todella vaikeaa oli päästä hänestä eroon, soittoja, viestejä, maileja, kaikkea näitä sadoittain. Pyysin nätisti, yritin puhua ym hänelle järkeä. Ei, hän vain vannotti rakkauttaan ja että ei koskaan unohda minua, aina on valmis uudelleen aloittamaan ym...
Olin sen leikin nähnyt jo moneen kertaan. Ei auttanut kuin ottaa viranomaiset avuksi. Ja siitäkö alkoi viha. Aivan suunnaton viha. Olin huora, läski(laiha olen), valehtelija ym ym, kaikkea mahdollista, tuli uhkailuja että tappaa itsensä, myös minuun kohdistettiin uhkauksia.
Eli rakkaus muuttui vihaksi. Mies on haukkunut kaikki minun kaverit, sukulaiset, lapset ja kaikki mahdolliset, eikä halua ikinä olla kenenkään täällä päin asuvienkaan kanssa missään tekemisissä. Naurettavaa ja säälittävää... Näin hänet kesällä, noin vain kaukaa. Tuli aivan hirveä olo, kaikki kauheat muistot tuli mieleeni, hui hui...
Että on meitä moneksi. Itse en pysty kantamaan vihaa kenellekkään. Jotkut asiat tietenkin joskus suututtaa ym, mutta viha on pelottavaa, ei kuulu minun maailmaan.