Ainoa heikkouteni on pitkä matikka. Sain viime kokeesta 4 ja yläasteella numerot vaihteli 9-10. En tajua miten tää on mahdollista. Mut kaipa se oli niin että oli helppo iskee kaikki samoilla kaavoilla lävite ajattelematta yhtään sen enempää peruskoulussa. Opettaja sanoikin kaikille yhteisesti että me ei voida opiskella samalla tavalla ku peruskoulussa. Melkein 10 oppilasta sai 4 ja vain muutama kiitettävä ja yksi erinomainen. Mut valtaosa oli 4-6.
Uusintakoe on ens viikon torstaina enkä tiiä miten pääsen sen läpi koska en tajua enkä muista enää mitään viime kurssista ku pää on ihan sekaisin ku en ymmärrä tästä 2. kurssista mitään. En haluais luovuttaa ja vaihtaa lyhyeen ku tarviin pitkää tulevaisuudessa ja mun unelmat kyllä murtuu pirstaleiks jos tää ei toimi. Mitä jos en pääse uusintaa lävite? En haluais käydä samaa kurssia uudelleen. Toisaalta voisin mennä amikseen.
Miten mun pitäs tätä matikkaa nyt sitten muka opiskella? Pitäisi ymmärtää eikä muistaa. Mut en tiedä miten mun pitäs muuttaa opiskelutapojani ku yleensä on kattonu vaan kappaleen asiat ja tehtävät on mennyt sen ihmeellisempiä ihmettelyjä lävite mutta nyt kaikki on toisin.
Uusintakoe on ens viikon torstaina enkä tiiä miten pääsen sen läpi koska en tajua enkä muista enää mitään viime kurssista ku pää on ihan sekaisin ku en ymmärrä tästä 2. kurssista mitään. En haluais luovuttaa ja vaihtaa lyhyeen ku tarviin pitkää tulevaisuudessa ja mun unelmat kyllä murtuu pirstaleiks jos tää ei toimi. Mitä jos en pääse uusintaa lävite? En haluais käydä samaa kurssia uudelleen. Toisaalta voisin mennä amikseen.
Miten mun pitäs tätä matikkaa nyt sitten muka opiskella? Pitäisi ymmärtää eikä muistaa. Mut en tiedä miten mun pitäs muuttaa opiskelutapojani ku yleensä on kattonu vaan kappaleen asiat ja tehtävät on mennyt sen ihmeellisempiä ihmettelyjä lävite mutta nyt kaikki on toisin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Laske paljon. Hommaa itsellesi sellainen laskurutiini, että pystyt soveltamaan oppimiasi kaavoja.
Muista laskea kaikki laskut jokaisesta kappaleesta niin, ettei mikään jää hämärän peittoon. Mieti eri laskutapoja ja yritä sisäistää, miksi mikäkin lasku lasketaan juuri noin. Pelkkien kaavojen ulkoa osaamisella ei enää yksinkertaisesti pärjää.
Kysy aina tunnilla, jos joku asia ei tunnu selkiävän.
Jos kirjan tehtävien osaamisen perusteella et osaa koetta, on kokeessa pakko olla vikaa.
Minulla ainakin auttaa paljon se, että joka "kappaleesta" luen ensin hyvin teorian ja kun siinä on aina esimerkkilaskuja heti teorian kohdan jälkeen, niin katson sen tehtävän kysymyksen ja yritän sitä itse laskea, vaikka se onkin monesti hankalaa. Ja sen jälkeen tarkistan siitä esimerkki tehtävästä, laskinko oikein. Enkä niin, että luen vain esimerkki laskut läpi ja ajattelen, että ahaa, tällä tavoin sitten ensi aukeaman laskut unohdus niiden tekemisen jälkeen.
En tiedä ymmärsitkö ja riippuu vähän kirjasarjastakin, millä tavalla ne teoriat selitetään.
Mutta aika outo tuo teidän numero jakauma... Yläasteella niitä uusia asioita matikassa tulee niin vähän ja ne on paljon yksinkertaisempia. Lukiossa se taso todellakin muuttuu nopeasti.
1. Kaavat sun muut sinulla on siinä vihossa - kyse on kaavojen SOVELTAMISESTA.
2. Soveltamista opit laskemalla, laskemalla ja laskemalla. Harjoittele laskuja, että sinulle tulee se rutiini tehtäviä ratkoessa.
3. Sitten myös ne kappaleet. Otat sen sisällysluettelon eteesi, josta näet miten mikäkin alue on jaoteltu. Mitkä ovat näiden alueiden pointit? Yksitellen käyt läpi alueita miten ja missäkin tilanteessa sovelletaan. Jotenkin itseäni on auttanut ymmärtämään kokonaisuudessa tentittävää aluetta, jos se on jäsennelty hyvin päässä.
Eli ajatuksella käyt niitä alueita läpi (miksi? mitä? mihin?) ja harjoittelet, harjoittelet, lasket, lasket ja lasket taas.
Aikoinaan.
Ylä-asteella matikka: 9 tai 10.
Lukios pitkä ensin 8, sit 7, 6, 5, 4...
Vaihdoin lyhyeen ja tuplasin vuoden.
6,7,6,7,5,6,7,6,7,6 oli mun lukion rivi vaikka yalla mulla oli matikka 9.
Ite en osannu soveltaa mitään kaavoja millään kurssilla ja kokeisiin harjottelin opettelemalla kappaleiden esimerkkitehtävät ulkoa. SE OLI TYPERIN TEMPPU, JONKA OLEN ELÄMÄNI AIKANA TEHNYT. Joka kurssilla oppiminen oli entistä vaikeampaa (perusolettamus pitkässä matikassa on, että myös edellisten kurssien asiat ovat hallinnassa ja että niitää tulee pystyä soveltamaan myös tulevissa kursseissa). Koko koulunkäynti tuntui oksettavalta vain sen vuoksi, että en ymmärtänyt matikan tunneilla mitään, enkä osannut tehdä kotitehtäviä.
Kaikki tämä johti siihen, että en edes kirjottanut yo ssa pitkää matikkaa. Itseasiassa en kirjoittanut matikkaa ollenkaan, koska en rehellisesti sanottuna osannut yhtään mitään, kaikki numeroni olivat tulleet esimerkkitehtävien ulkoaopettelulla (kirjoituksiin olisi siis pitänyt opetella uudelleen n. 1000 tehtävää). Jos nyt olisinkin taas lukion ekavuotinen, vaihtaisin suosilla lyhyeen ja tekisin opiskelusta jälleen nautinnollista. Niin ja kirjoittaisin lyhyen (parempi vaihtoehto kun jättää kirjottamatta matikka kokonaan).
Älä tee samaa virhettä kun minä ja jää roikkuun, jos matikka tuntuu vielä kolmannenkin kurssin jälkeen liian vaikealta. Lyhyt ei ole häpeä, ja todennäkösesti tulevaisuudensuunnitelmasi tulevat lukiossa muutenkin vaihtumaan. Tsemiä
Ettei sinne pitkään kannata jäädä jos se oikeasti tuntuu mahdottomalta.
Mutta kuitenkin on aina muistettava se, että harvemmin parin vuoden päästä ketään kiinnostaa mitä mistäkin aineesta sai päättötodistuksessa tai edes mitä kirjoitti. Itse en edes muista enää mitä siihen paperiin kirjattiin. Mutta sen muistan että suht samanlaisia ne pitkän matskun arvosanat oli kuin jontttttenkin. Mutta se ei estänyt läpäisemästä pitkää matematiikkaa eikä se estänyt hakemasta yliopistoon saaden ne jokuset plussapisteet pitkästä matematiikasta. Arvosanojahan siinä ei edes kyselty, ainoastaan mitä kirjoitti. Ja vaikka omassa oppiaineessa ei sitä lukiomatematiikkaa hirmuisesti tarvita, niin on täytynyt pari matematiikan kurssia käydä ja avata ne kamalat lukiokirjat juuri niistä aiheista, jotka käsiteltiin vain pitkässä matematiikassa ja joita vannoin aikoinaan etten enää ikinä käytä. ;)
On tosiaan sen pitkän ja lyhyen välillä ajateltava, että toi lukio on vain välivaihe, tärkeintä että pääsykoehaussa pääsee kokeeseen (sen jälkeen sillä todistuksella ei käytännössä mitään merkitystä) ja jos hakukohde ei painosta ihan kamalasti matematiikkaa, niin ei siitä täydy niin stressatakaan. Ja se vaikka alussa olisikin vaikeaa ei tarkoita, että ihminen ei voisi kehittyä ja oppia kun vaivaa vain jaksaa nähdä eikä se ysi ole mikään elämänehto. Ja jos siitä pitkästä on hyötyä tulevassa opiskelussa muualla, niin kannattaa sekin muistaa. On kuitenkin paljon hauskempaa ryhtyä harjottelemaan differentiaali- ja todenäköisyyslaskentaa, jos on edes se jonkinlainen pohja alla (vaikka ihan vitosen) ja aiheen lukiokirja vieressä niihin perusjuttuihin.
Eropaperit on kirjoitettu ja palautettu. Minua ei ole lukioon tehty. Tuli sellainen suuri valaistus että minun ei kannata luottaa entisiin numeroihin tai kykyihin koska lukiossa oppiminen on erilaista ja olen samalla lähtöviivalla niiden kanssa jotka saivat keskiarvoksi vähemmän kuin 7 peruskoulun päätteeksi. Nyt olen tämänkin nähnyt ja voin hyvillä mielin odottaa seuraavaa yhteishakua ja mennä syksyllä parturi-kampaajan koulutukseen. Paska palkka mutta työ tulee olemaan varmasti mieluisaa koska harrastan jo nyt hiusten leikkausta ja värjäystä.
Minusta ei lääkäriksi yms. yliopisto ammatteihin ole. Ei ei. Eikä keskiarvokaan ollut kuin 8,5 peruskoulun päätteessä eikä se ole mikään suorituskaan kun katsoo että tälläkin porukalla on suurimalla osalla keskiarvo 9.XXXX Ihmiset vaan "kyllä susta noilla papereilla tulee vaikka lääkäri" mutta paperit ei sitä kerro ja ne puhuu paskaa ja 8,5 ei ole mitään koska paljon muitakin ihmisiä saa tuollaisia lukuja ihan helposti eikä ne kerro oikeasta osaamisesta mitään.
Minun tilanteessa voidaan sanoa että numeroni ovat paremmat mitä oikeasti ne olisivat ja jos opettajat arvioisivat kunnolla niin keskiarvoni olisi ollut 7,9 peruskoulusta lähtiessä. Ja joku muu voi olla kaksi kertaa parempi kuin paperit näyttävät. Niin kuin ystäväni jolla oli 7 keskiarvo peruskoulussa ja nyt vetee kasia ja ysiä matikasta fyssasta jne.. Eli numeroilla ei ole mitään merkitystä. Menen amikseen koska tiedän mitä haluan enkä lukiossa kuluta itseäni. Jos keskiarvoni olisi ollut 7,9 minua ei tänne olisi päästetty mikä olisi tarkoittanut välivuotta. Nyt on tämäkin ihme nähty ja ihan helvetin hyvä olo että taakka on pois. Turha sitä on pilviin korotella kun alla on kova lasku. Mielummin pysyttelee maan tasalla ja hyväksyy sen kuka on eikä yritäkään olla mitään muuta.
En minä tarvitse rahaa. Olen kasvanut kovissa oloissa koko ikäni ja vaikka olen siitä äitille huutanut "miksi et parempaa työtä hankinnut" niin olen vain onnellinen koska hemmoteltuna kakarana minusta olisi tullut vain yksi paskahousu lisää Shit & Rich clubiin. Jos saan lapsia niin tulen varmasti kuulemaan samat sanat heidänkin suustaan mutta saavat olla onnellisia että tulevat kasvamaan tietäen että elämä ei ole pelkästään ruusun lehdillä tanssimista vaan piikitkin tulevat ja iskevät verille tarvittaessa. Mitä helvettiä minä teen rahalla jos paiskin töitä kuin hullu lääkärinä ja minulla olisi vähemmän aikaa perheelleni? En mitään..
Meillä on jo muutama kesämökki enkä tarvitse mitään huvila ilojakaan. Kaikki on erinomaisesti. EN KADU SEKUNTIAKAAN ETTÄ LOPETIN KOKO LUKION KERTAHEITOLLA. En pätkääkään..tämä oli paras ratkaisu jonka näin tässä tilanteessa ja jos joskus kaduttaa niin se on sen ajan murhe. Minä olen tehnyt kaiken minkä pystyn.
Ite menin kans just lukioon ja sain kyl 9½ matikan kokeesta mutta joskus pitää tehdä kotona 4 tuntia, ehkä jopa enemmän läksyjä että sen asian tajuu oikeesti kunnolla... Tehtävien tekoa suosittelen siis. ;D
Aikoinani sain joka ikisestä kurssista lukiossa kympin. En ole ihmelapsi mutta kelasin asioita kotona aina niin kauan että tajusin asian täydellisesti. Joskus siihen meni 10 minuuttia, joskus kolme tuntia. Sen lisäksi tein aina jokaisen kotitehtävän.
Olen erittäin katkera. Keskiarvoni yläasteella oli kasi, matikka muunmuassa kasi. Nyt lukiossa keskiarvoni on kasi, matikka muunmuassa 7,7 fysiikka ja kemia kymppejä.
Ei en ole yläasteelleni katkera, vaan sille, että lukiopaikat jaetaan taitoa mittaamattomien eri arviointiperustein laadituin keskiarvoin. Voin kertoa, että tällä hetkellä luokallani on useita yläasteella kasin keskiarvolla suorittaneita, nyt seiskan tai kutosen keskiarvolla opiskelevia. Ei siinä mitään, sekin on ihan hyvin.
Joo, ihan hyvin menee jos saa seiskan. Tosi jees oikeesti.
10 = erinomainen
9 = hyvä
8 = ok
alle 8 = säälittävää paskaa, mene amikseen luuseri.