Pojallani on kova halu muuttaa pois kotoa 18-vuotiaana - tosin muutto onnistuisi hyvinkin jos esim. olisi osa-aikatyöpaikka opiskelun ohessa. Nyt poika on 16-vuotias ja omasta mielestä jo kovin aikuinen. Mietin tuossa, että täytyykö laittaa opiskelija-asuntohakemus sisään ja laittaa poika maailmalle? Ehtona se, että kun kerran lähtee, niin kotiin ei sitten tulla muuta kuin hetkeksi esim. elämäntilanteiden muuttuessa yms. Luulen, että tuo muutto on vain uhittelua, mutta olen jo sopeutunut asiaan, mutta kaipaisin mielipiteitä. Ja onko kenelläkään kokemusta? Taloudellisesti en tukisi häntä, mutta joskus kävisin ehkä kaupassa yms. tai hankkisin jotain huonekaluja yms.
Nuori 18 v. ja muutto kotoa??
Liian nuoriko
18
7334
Vastaukset
- sinun on pakko
tukea lastasi, sillä olet elatusvelvollinen siihen asti kunnes lapsesi täytää sen 18v. Saat lapsilisää ja olet muutenkin lakisääteisesti velvollinen huolehtimaan lapsestasi!
Kun poikasi on 18v, niin voit antaa hänen muuttaa vaikka samana päivänä eikä taloudellisesti tarvitse tukea.
En kyllä laittasi 16v poikaa maailmalle saatesanoilla, että kotiin ei sitten ole enää tulemista. Kyllähän nuoret kuvittelee osaavansa vaikka mitä, mutta on aivan eri asia oikeasti olla vastuusa itsestään kuin asua kotona täysi-ikäisyyteen asti.
Mikä hinku on vanhemmilla tyrkätä lapset maailmalle selviytymään itsekseen?!- hyvin sanottu
lisäksi kertoisin kuinka meillä kävi.
Tytär 18 v hinkui maailmalle. (opiskelija) Panin hänet laskemaan kuinka paljon tarvitsisi rahaa kun asuisi itsekseen. Tuli sitten mulle sanomaan että kai sinä äiti maksaisit mulle 800 kuussa?...? ??
No nyt neiti on jo 19v ja töissä, eikä ole enää lähdössä, hyvä niin. Meillä on tilaa asua ja työpaikka on vieressä. Harjoittelee omaa alaansa.
Parempi että hetken vielä kerää resusseja, kun ei ole SYYTÄ lähteä. Ja meille saa kyllä tulla aina takaisin. - mutta melkein
Itse asiassa lapsilisä loppuu siihen kun täyttää 17, eli sillä ei ole mitään suoraa yhteyttä elatusvelvollisuuden kestoon. Ja Kelalla ei maksa opintorahaa 2. asteen opintoja suorittavalla alle 20-vuotiaalle, koska oikeusteitse voidaan vanhemmille asettaa elatusvelvollisuus 2. asteen opintojen ajaksi (siis alle 20-vuotiaalle).
- ymmärtänyt
Onko poikasi muuttamassa kotoa nyt ( 16-vuotiaana?) vai vasta kahden vuoden kuluttua? Joskushan hänen täytyy muuttaa pois.
Jos hän on muuttamassa vasta kahden vuoden kuluttua, niin miksi murehtia nyt?. Voithan alkaa "valmistautumaan". Joulu-, nimipäivä- ja synttärilahjaksi tästä lähtien astioita, liinavaatteita jne. - mamaliini
Kyllä toiset pärjäävät hyvinkin jo 18v. yksin omassa kodissa. Mutta 16v. ei pärjää ja jos poikasi on vasta parin vuoden päästä muuttamassa niin siihen on aikaa kasvaa vielä ja mieli voi muuttuakin.
Meilläkin piti muuttaa heti ja nyt jo täyttänyt 19v. ja vielä asuu kotona ja meinaa ensi kesänä armeijaan ja sitten vasta muuttaa.
Tuo nyt on tuollaista murkkuiän uhittelua ja ei siihen kannata muuta kun myönnellä koska 18v. on oikeus muuttaa jos niin haluaa.- miemie^^
Periaatteessahan kun poikasi täyttää 18, voit vaikka heittää hänet ulos:)
Itse olen 16 vuotias tyttö ja muutin toiselle paikkakunnalle opiskelun takia. Asun yksi ja pärjään kyllä, hyvinkin. Jotkut ikäiseni saavat vanhemmiltaan kuukaudessa sellaisia summia "hurvitteluun" mitä minulle antavat ruokarahaa. se on jo älytöntä! Joten siis rahaa saan elämiseen, mutta sellaisen summan jolla saa tavallista ruokaa ostettua. Elatusvelvollisia kun vanhempani ovat, eivät he voi jättää maksamattakaan! Jos en heiltä saisi rahaa, joutuisin olemaan koulussa päivät, illat ja viikonloput töissä... Sekoaisi pää luultavasti. Tahtoisinkin olla töissä lähes joka viikonloppu, mutta eipä tällä hetkellä oikein ole hommia. Onneksi kesällä tuli kerättyä rahaa, että saa bussit ja harrastukset maksettua jne...
Kyllä poikasi 18 vuotiaana pitäisi pärjätä!
Mutta älä ole julma ja sano, ettei takaisin ole asiaa...
Mukavaa syksyä! - issunliina
Kuinka voit sanoa, ettei KUKAAN 16-vuotias pärjää yksin? Minä muutin kotoa juuri tuon ikäisenä ja pärjäsin TODELLA HYVIN. Olen nyt 26 -vuotias jä hyvin on pärjätty tähän asti. Nyt tosin asun yhdessä svomieheni kanssa..
- miemie^^
issunliina kirjoitti:
Kuinka voit sanoa, ettei KUKAAN 16-vuotias pärjää yksin? Minä muutin kotoa juuri tuon ikäisenä ja pärjäsin TODELLA HYVIN. Olen nyt 26 -vuotias jä hyvin on pärjätty tähän asti. Nyt tosin asun yhdessä svomieheni kanssa..
pyydän anteeksi sitä, että minäkin joskus sorrun yleistämään! pahoitteluni edelliselle siis...
- vastarannan kiiski
Itse olen muuttanut opiskelija-asuntoon samalla paikkakunnalle ollessani 16 v. Pärjäsin kyllä rahallisesti, opintotuki opintolaina. Osasin tehdä ruokaa, huolehdin kodistani ja elin normaalia nuoren elämää. Oli toki joskus äitiä ikävä, ja joskus hän saattoi tulla ruokakassin kanssa kylään.
Äitini vastusti muuttoani viimeiseen asti, mutta koska olin jo saanut opiskelupaikan, asunnon, ja päätökset opintotuesta, niin hän raskain sydämin päästi minut kokeilemaan siipiäni. Tämä tapahtui 10 vuotta sitten.
Kesäisin kävin töissä millä elätin itseni. Joku mainitsi vanhempien elatusvelvollisuudesta. Vaikka olin alaikäinen, niin en pystynyt ottamaan äidiltäni mitään vastaan, koska hän oli niin pienituloinen. Elatusvelvollisuus tai ei.
Sehän on ihan nuoren kypsyydestä kiinni osaako pitää huolta itsestään. Äitini myös sanoi (loukkaantuneena), että takaisin sit et tule. Mutta monesti on pyysi takaisin kotiin sen jälkeen :) . En lähtenyt vastuuta ja sääntöjä karkuun, enkä äitiäni, vaan tunsin olevani valmis olemaan itsenäisempi. Ja hyvin oli äiti tyttärensä onnistunut kasvattamaan, hyvin pärjäsin.- pärjäävät, mutta
nyt on kyseessä poika. Eikös ole tunnustettu tosiasia, että tytöillä tuossa iässä murrosikä on jo lähes ohi ja pojilla vasta pahimmat kuohut päällä?
Yksilöitä lapset kuitenkin ovat. Mutta ajatustyötä nuorelle kotoa muuttamisen suhteen. Ei välttämättä valmiita ratkaisuja 2 vuoden päähän, mutta erityyppisiä ratkaisuvaihtoehtoja. Voi esim. sanoa, että pari ensimmäistä vuotta amista katotaan kotoa käsin, sitten voidaan viimeisenä vuonna vaikka harkita asuntolapaikkaa (viikonloput kotona yötä) jos kaksi ekaa vuotta menee hyvin. Eli motivoidan kepeillä ja porkkanoilla nuorta.
Sitten voi tosiaan laskettaa mitä se asuminen maksaa, tai yksinkertaisesti sanoa, että haluat tulo- ja menoarvion mustaa valkoisella miten pärjää. Jos aikoo mennä töihin, niin kysy että mistä on jo saanut työpaikan. "jostakin sitten joskus työtä" ei ole riittävä vastaus. Eli ensin ei muuteta ja sitten hankita töitä, vaan ensin hankitaan työpaikka, ja sitten niillä tuloilla varustellaan asuntoa. Ja nuo liinavaatteet yms. lahjaksi on tosi hyvä keino. Nuorelle konkretisoituu mitä kaikkea omassa asunnossa tarvitaan.
- nimettömänä...
Itse lähdin päivää ennenkuin täytin 18.. (äitini sanoi minulle yhden sanan liikaa)
Vanhemmat korostivat että SAAN palata kotiin aina! (tuostakin kasvoi vain sisu !) =)
Annat nyt kuitenkin lapselle ristiriitaisia puheita..
Saa tulla kotiin - hetkeksi..
EI taloudellista tukea - ehkä kaupassa käyntiä..
-huonekaluja..?
Itse olen kohta 30 ja enemmän tai vähemmän toimeentulevana olen onnellinen!( mutta omillani olen toimeen tullut enkä ikinä mitään vanhemmiltani ole pyytänyt.. EN keneltäkään - edes sossusta! )
Äläkä murehdi tuota vielä..asiat saattavat muuttuvat! - pärjää
peruskoulun jälkeen on tässä itsekkin maailmalle lähdetty ja itse itseni elättänyt.
parempi kun lähteekin eikä jää "peräkammarin pojaksi" . oppii huolehtimaan itsestään.
kauhulla joskus katsonut kuule yli 20vuotiaita jotka on järkyttyneitä siitä että vessapaperi maksaa !! Hyvä ajatus lähteä ja kyllä se hyvin menee. tue poikaasi tässä asiassa.- 18v on eri asia kuin 16v
Mitä kauheaa siinä on, että 20v tajuaa vessapaperin maksavan? Sen asian voi opettaa nuorelle muuten jo kotona asuessa. Annetaan rahaa ja kauppalista kouraan niin näkevät mitä milläkin rahalla saa.
16v on lapsi. Kaksi vuotta rauhassa kotona kasvamista on vielä paikallaan.
On eri asia, jos 15-20vuotta sitten joku lähti 16v maailmalle ja pärjäsi. Nykypäivän yhteiskunta ja maailmanmeno on niistäkin ajoista sen verran muuttunut, että eipä lähde omat lapset siinä iässä vielä maailmalle.
Vaihtoehdothan eivät ole, että jos ei lähde 16v maailmalle niin jää peräkammarin pojaksi, niinkuin annat ymmärtää. Jos reilusti yli 20v asuu kotona ilman todellista syytä, voi ruveta savustamaan jälkikasvua maailmalle, ettei jää peräkammarin pojaksi. Joten tuo sinun 16v maailmalle tai jää peräkammarin pojaksi on lähinnä vitsi.
- teinitytär
oikein uhittelemalla uhittelee että lähtee heti ja samantien kun on 18 täyttänyt.Olemme suhtautuneet asiaan rauhallisesti tyyliin"juu kyllähän se käy".
Olemme tosin keskustelleet siitä kuinka paljon mikäkin maksaa kun joutuu itse pitämään omaa huusholliaan.Monesti on likalla mennyt luu kurkkuun.Hetken mietittyään hän joka "palaverin "jälkeen on aivan epävarma ja kysyy "ostaisittehan mulle ruokaa jos mullei oliskaan rahaa".
Olemme vastanneet että tietysti ostaisimme,mutta samalla selittäneet sitä kuinka paljon vastuuta itsekseen muuttaminen tuo mukanaan.
Toistaiseksi likka haluaa asua kotona,ei ole erityistä syytä muuttaa pois..Kiukuspäissään heittää vaan asian ilmoille.
Ja olen huomannut myös sen että mitä lauhkeammin ja (muka)tyytyväisin mielin vanhempina suhtaudumme hänen poismuuttoonsa,niin sitä enemmän hän haluaakin asua kotona :) :)
Murkkujen kanssa täytyy aina vähän luovia..saavatpahan itselleen enemmän ajateltavaa.
Täytyy tosin jo alkaa vähitellen ostamaan varastoon kaikkea tavaraa mitä ensikotiin tarvitaan.Kellarin nurkassahan ne säilyvät pahvilootissa siihen asti kunnes muuttoauto tulee pihaan :)- viiden äiti
Minun lapset lähti kotoa aika nuorina.Ei olisi tullut kuitenkaan mieleen sanoa,että takaisin ei ole tulemista.Olen ollut mukana nuoren suunnitelmissa ja on yhdessä selvitelty miten kaikki maksuhommat saadaan onnistumaan.Ei sekään ole hyvä,jos vähätellään liikaa lasta että et sinä pärjää itseksesi.Tarkoitushan on kai,että lapsi joskus pärjää omillaan.Joku on siihen valmiimpi aiemmin,joku myöhemmin.Hyvältä tuntuu nyt huomata,että jokaisella vanhimmalla on asiat kunnossa,vaikka lähtivätkin nuorina kotoa.Neljäs lapsi on lähdössä ehkä peruskoulun jälkeen muualle opsïskelemaan ensi vuonna.Ollaan jo puhuttu asiasta ja pohdittu raha-asioita ym.En pidä tätä tilannetta mitenkään kauhistuttavana tai mahdottomana.
- teiju
viiden äiti kirjoitti:
Minun lapset lähti kotoa aika nuorina.Ei olisi tullut kuitenkaan mieleen sanoa,että takaisin ei ole tulemista.Olen ollut mukana nuoren suunnitelmissa ja on yhdessä selvitelty miten kaikki maksuhommat saadaan onnistumaan.Ei sekään ole hyvä,jos vähätellään liikaa lasta että et sinä pärjää itseksesi.Tarkoitushan on kai,että lapsi joskus pärjää omillaan.Joku on siihen valmiimpi aiemmin,joku myöhemmin.Hyvältä tuntuu nyt huomata,että jokaisella vanhimmalla on asiat kunnossa,vaikka lähtivätkin nuorina kotoa.Neljäs lapsi on lähdössä ehkä peruskoulun jälkeen muualle opsïskelemaan ensi vuonna.Ollaan jo puhuttu asiasta ja pohdittu raha-asioita ym.En pidä tätä tilannetta mitenkään kauhistuttavana tai mahdottomana.
Olen 17,5 vuotiaan tytön yh-äiti. Tytär alkoi jo keväällä puhua, että syksyllä aikoo muuttaa omilleen( opiskelija ) Esitin kaikki faktat: talous yms, ja kerroin myös, että haluaisin hänen vielä asuvan kotona vuoden tai kaksi. Puhe ei tehonnut ja sai isänsä mukaan näihin muuttohaaveisiinsa. Meillä on yhteishuoltajuus, mutta mielestäni isältä puuttuu vastuullisen vanhemmuuden juttuja. Hänen mielestään tytär pärjää ja joutuu "kärsimään" äidin luona. Eli isä meni tytön juttuihin täysin mukaan. Oltiin sitten tilanteessa, että asunto oli tiedossa, mutta vuokrasopimuksen tekoon en suostunut, otettiin aikalisää. Pohdin asiaa perusteellisesti ja päätin sitten, että en asetu esteeksi, asunto oli ok ja vuokra edullinen. Tyttö saa asumislisää ja opintotukea. Kerroin molemmille, että ajattelen tästä asiasta toisella tavalla, mutta en asetu esteeksi. Kerroin, että kotiin on aina tervetullut lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa ja äidin neuvot ovat aina ilmaisia. Näissä avioerotilanteissa voi tulla yllättäviä asioita, "liitoutumisia " yms ja joutuu joskus tekemään kompromissin. Asuminen on sujunut hyvin ( 1 kk:n kokemus) ja keväällä hän täyttää 18 v. On järkevä tyttö, ja luotan häneen. Olisin mielelläni pitänyt pidempään kotona, mutta en pidä mahdottomana että 17 vuotias nuori muuttaa itsenäisesti asumaan. Minkä ikäisinä nämä teidän vanhimmat lapset lähtivätkään kotoa?
- lähti
teiju kirjoitti:
Olen 17,5 vuotiaan tytön yh-äiti. Tytär alkoi jo keväällä puhua, että syksyllä aikoo muuttaa omilleen( opiskelija ) Esitin kaikki faktat: talous yms, ja kerroin myös, että haluaisin hänen vielä asuvan kotona vuoden tai kaksi. Puhe ei tehonnut ja sai isänsä mukaan näihin muuttohaaveisiinsa. Meillä on yhteishuoltajuus, mutta mielestäni isältä puuttuu vastuullisen vanhemmuuden juttuja. Hänen mielestään tytär pärjää ja joutuu "kärsimään" äidin luona. Eli isä meni tytön juttuihin täysin mukaan. Oltiin sitten tilanteessa, että asunto oli tiedossa, mutta vuokrasopimuksen tekoon en suostunut, otettiin aikalisää. Pohdin asiaa perusteellisesti ja päätin sitten, että en asetu esteeksi, asunto oli ok ja vuokra edullinen. Tyttö saa asumislisää ja opintotukea. Kerroin molemmille, että ajattelen tästä asiasta toisella tavalla, mutta en asetu esteeksi. Kerroin, että kotiin on aina tervetullut lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa ja äidin neuvot ovat aina ilmaisia. Näissä avioerotilanteissa voi tulla yllättäviä asioita, "liitoutumisia " yms ja joutuu joskus tekemään kompromissin. Asuminen on sujunut hyvin ( 1 kk:n kokemus) ja keväällä hän täyttää 18 v. On järkevä tyttö, ja luotan häneen. Olisin mielelläni pitänyt pidempään kotona, mutta en pidä mahdottomana että 17 vuotias nuori muuttaa itsenäisesti asumaan. Minkä ikäisinä nämä teidän vanhimmat lapset lähtivätkään kotoa?
heti peruskoulun jälkeen,poika 18-vuotiaana,toinen poika lähti peruskoulun jälkeen isälleen(asui siellä ammattikouluajan,sitten omilleen)
- muutin pois
Muutin kotoa 2 viikkoa 18-vuotissynttäreideni jälkeen. Ei mulla mikään pakottava kiire ollut, mutta olin hankkiutunut opiskelija-asuntojonoon, koska yksiöjonot olivat ennusteen mukaan 1½-2 vuotta, ja sitten sainkin asunnon yllättävän nopeasti eikä enää olisi kannattanut palata jonon hännille.
Minusta olisi ollut aivan karmeaa, jos äitini olisi sanonut, ettei kotiin ole enää tulemista. Oikein karvat nousee pystyyn edes ajatuksesta. Ei siinä mitään, en olisi halunnutkaan ja toki pyrin pärjäämään valitsemallani tiellä, mutta että oma äitini sanoisi, ettei huoli minua enää takaisin... huh. No joka tapauksessa, sille tielle jäin, en palannut vanhempien riesaksi :) Ja hyvin olen pärjännyt. Sen sijaan 18-vuotiaana avoliittoon muuttanut sisareni palasi avoliiton päätyttyä taloudellisista syistä, opiskelee ilmeisesti 2. asteen opinnot loppuun vanhempien luota käsin.
Ilman taloudellista tukeasi poikasi opinnot voivat kärsiä. Kuten käy monille, jotka yrittävät tehdä töitä ja opiskella samaan aikaan. Sinun tulos vaikuttavat pojan opintorahaan kotoamuuton jälkeenkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.315516- 363731
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1833293- 112575
- 292162
- 122087
- 1631886
- 141378
- 1051362
- 1371164