Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    "Kyllä Luoja kuataa"

    Olin Oton kanssa puita kaatamassa, kosak talossa tarvittiin polttopuita. Otto oli vanha, entisajan talon isäntä. Minä olin tuolloin noin 14 vuotias. Meillä ei ollut moottorisahaa, vaan kahdestaan justeerilla kaadoimme puita. Kun saimme yhden melkoisen puun siihen malliin sahattua, että sitä piti vuorostaan työntää nurin. Puu sattuikin kaatumaan päin toista isoa puuta ja siihen jäi "könöttämmään". Otto ei tuosta pahastunut, vaan hän totsi, "Kyllä Luoja kaataa, Luoja kaataa, antaa olla". Ja me siirryimme seuraavan puun luokse.
    31338
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Olen uudelleen ajatellut Oton sanoja sen jälkeen, kun puu kaatui toista puuta päin ja jäi siihen paikalleen. Muistissani kuuluvat vielä Oton sanat "Kyllä Luoja kaataa, kyllä Luoja kaataa, antaa olla". Hänen murteensa ei sisältänyt muotoa "kuataa" vaan "kaataa".

    Meillä siinä kylässä, jossa lapsena kasvoin, saatettiin sanoa, "nyt on kylymä ilima", mutta vajaan kymmenen kilometrin päässä minulle kerrottiin ihmisten ilmaisevan, "nyt on kylömä ilema".

    Äänestä

    • Esimerkki: Suomeksi Kaalin naatti, savoksi kuolin nuotti, savoksi myös koalin noatti, edelleen savoksi kualin nuatti. Esimerkki 2. suomeksi Venevalkama, savoksi puatti poukama tai poatti pookama.
      Sama ilmiö on lähes kaikissa suomen murteissa, eli Osafo on aivan oikeassa väitteessään, että muutaman kilometrin päässä murresanat vaihtuvat asultaan.
      Valitettavasti murteet ovat hiljalleen katoavaa kansanperinnettä ja" fingelska", eli englanninkieliset suomeksi äännetyt lainasanat ottavat yhä enemmän valtaa puhekielessä!

      Äänestä

    Muistan kun "mutsillani" oli esiliina, jossa luki: "Voe tuota meiän ukkoo, kuin se aina vuan syöp` kalakukkoo"...

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Osafo kirjoitti:

    Olin Oton kanssa puita kaatamassa, kosak talossa tarvittiin polttopuita. Otto oli vanha, entisajan talon isäntä. Minä olin tuolloin noin 14 vuotias. Meillä ei ollut moottorisahaa, vaan kahdestaan justeerilla kaadoimme puita. Kun saimme yhden melkoisen puun siihen malliin sahattua, että sitä piti vuorostaan työntää nurin. Puu sattuikin kaatumaan päin toista isoa puuta ja siihen jäi "könöttämmään". Otto ei tuosta pahastunut, vaan hän totsi, "Kyllä Luoja kaataa, Luoja kaataa, antaa olla". Ja me siirryimme seuraavan puun luokse.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu