Poikani on nyt 10 vuotias, kummi (miehen sisko) ei ole muistanut noin kolmeen vuoteen mitenkään - ei soitoilla, ei käynneillä, ei lahjoilla. Poikani yritti vielä n. vuosi sitten soittaa, lähettää tekstareita, valokuvia, kutsua kisoihinsa, jos olivat kummin kotipaikkakunnalla. Vielä vuosi sitten laittoi joululahjankin, itse hankki. Sitten tuli stoppi. Aina kun siskolle saapui omalta kummilta joku muistaminen (lahja, tekstari) ym, niin poika silloin tällöin muisti kysyä, että miksi mun kummi ei muista. Minä valehtelin, että kummi ei muistanut nyt, ehkä sitten myöhemmin, kummilla kiireitä, matkoilla... joskus jopa alennuin laittamaan paketin kummin nimissä itse.
Viime joulun jälkeen sitten poika taas kysyi, että miksi mun kummi ei oo käynyt vuosiin, yritin selittää, että kummilla kiiruita. Poika tokas, ei sillä aina voi olla, se ei vaan välitä, en mäkään enää.
Asia oli sillä selvä - en enää minäkään yrittänyt pitää väkinäistä suhdetta yllä, pojastani puhuttamattakaan.
Muutama viikko sitten soi puhelin, siellä oli tämä kummi. Kyllä kieli lauloi. Ollaan oltu mielessä, ei vaan niin ehdi aina soittelemaan jne, oli kauheasti kiireitä... pojalleni oli kuulemma synttärilahjakin varattu, tulee kohta tuomaan. Ja sitten hän tarvisi vähän rahaa lainaksi, voitaisko me mitenkään.... no me ei voitu mitenkään, käymään kyllä kutsuin. Ei oo näkyny ei kuulunut. Hyvästi, ei mekään olla mitään velkaa.
Viime joulun jälkeen sitten poika taas kysyi, että miksi mun kummi ei oo käynyt vuosiin, yritin selittää, että kummilla kiiruita. Poika tokas, ei sillä aina voi olla, se ei vaan välitä, en mäkään enää.
Asia oli sillä selvä - en enää minäkään yrittänyt pitää väkinäistä suhdetta yllä, pojastani puhuttamattakaan.
Muutama viikko sitten soi puhelin, siellä oli tämä kummi. Kyllä kieli lauloi. Ollaan oltu mielessä, ei vaan niin ehdi aina soittelemaan jne, oli kauheasti kiireitä... pojalleni oli kuulemma synttärilahjakin varattu, tulee kohta tuomaan. Ja sitten hän tarvisi vähän rahaa lainaksi, voitaisko me mitenkään.... no me ei voitu mitenkään, käymään kyllä kutsuin. Ei oo näkyny ei kuulunut. Hyvästi, ei mekään olla mitään velkaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei se kummi nyt helvettisoikoon mikä lahjakone ole ! on kummeillakin oma elämä eikä tarvitse olla sitoutunut lapseesi ! itseasiassa kummin oikea tehtävä on raamatullinen ja auttaa näihin liittyvissä kysymyksissä...
ei tuossa musta ollut pelkästään lahjoista kyse, vaan yleensä yhteyden pitämisestä ja välittämisestä. oikeastaan lahjat mainittiin vähän kuin sivutuotteena. tosin niitä lahjojakin kummi heti lupaili, jos olis saanut fyrkkaa lainalle...
ihme tyyppi tuo aloittajan pojan kummi, tuli mieleen, että oliskohan sama akka mun lapsen kummina - ei mitään yhteydenpitoa vuosiin (meiltä päin kyllä oli yritystä aikansa, mutta ei väkisten), mutta sit kun oli omalle muksulleen viikoksi hoitopaikkaa vailla, oltiin mielin kielin... kuvitelkaa ei mitään yhteydenpitoa ja sit kauppaa mulle uppo-outoa kersaa viikoksi hoitoon oman matkansa ajaksi. ja tää tapaus siis mun lapsen kummi, josta ei kolmeen vuoteen kuulunut mitään... ja meillekin oli heti synttärilahjat lapselle valmiina...
mut näitä tapauksia on - kun ollaan ite jotakin vailla, niin sit herätään, et hei, mullahan oli kummilapsi ja niillä vanhemmat, jotka vois auttaa mua nyt.. muistetaas taas hetkeksi kummin status.
tehtävää voi ylläpitää, ellei pidä edes yhteyttä? Tai vastaa kummilapsen yhteydenottoihin? Helvettisoikoon ei tarvi olla lahja-automaatti, mutta ellei aio edes yhteyttä pitää, voisi kai siitä kummin tehtävästä kieltäytyä. Tai kertoa heti kättelyssä, että helvettisoikoon minä en sitten ole mikään lahjakone, helvettisoikoon en ole millään lailla sitoutunut lapseen, helvettisoikoon en pidä edes yhteyttä... Valitsisikohan vanhemmat toisin, mitä luulet...?
Todennäköisyys on 100%, että sinä itse olet syypää siihen, että kummi ei ole perheeseesi yhteydessä. Mistä tulit hänelle kateelliseksi? Uudesta kesähameesta vai sen väristä?
meillä lapsen yhdet kummit ei ole vuosiin lähettäneet joulukorttia, eikä koskaan ehdi tapaamaan kun harvoin olemme sielläpäin käyneet, asuvat vähän kauempana.
Minua harmittaa silleen vähän lapsen puolesta. Ei lahjoilla ole väliä mielestäni, mutta sellainen pieni henkilökohtainen huomio olisi ihan kiva lapselle.
Siksi on ihan kiva jos rupeaa kummiksi niin antaisi tosiaan sitä henkilökohtaista huomiota. Eli lapsi voisi tuntea, että hän on tälle ihmiselle oikea henkilö, tärkeä.
Kaikilla ei yksinkertaisesti ole lahjoihin rahaa! Esim. ei halua lähettää jotain mitätöntä, koska nykylapset, heillähän on usein kaikkea ja he halveksivat halpoja juttuja. Kortin lapselle voisi kyllä laittaa ja jos ei mitään keksi niin vaikka vitonen tai kymppi synttärirahaa voisi olla.
Itse olen hiton köyhä, mutta kyllä synttärirahaa sekä joululahjat hommaan. Ei ne ole mitään hienoja, eikä raha ole iso summa. Olen myös pyrkinyt huomioimaan kummilapsia henkilöinä, mutta heidän perhe vähän karsastaa nykyään minua. Niin kaikki ihmissuhteet muuttuu ajan myötä.
Ihmiset voisi tosiaan harkita onko ne oikeasti valmiita kummeiksi...
vois miettiä mitä se kummius merkkaa. joillekin ei mitään, ollaan vaan ristiäissä paikalla ja se siitä. eikä siinä mitään, jos se on molemmille sopiva juttu. mutta kun ne odotukset voi olla toisia puolin ja toisin. ellei tosiaan aio yhteyttä pitää mitenkään nimenannon jälkeen, vois kai siitä etukäteen vanhemmille kertoa?
ei kaikki vanhemmat oleta kummien olevan lahjakone tai ilmainen beibisitteri - jotkut vaan haluaa, että pidettäis yhteyttä ees jotenkin. mä ainakin ootan sitä lasteni kummeilta ja myös ite pidän yhteyttä omiin kummilapsiini. ei rahaa oo liikaa kellään, mutta ei se mua kauheasti köyhdytä jos 4 muksua muistan jouluna, synttärinä ja joskus nimpparikortilla. lahjat olleet sellaista parinkympin luokkaa, joskus halvempaakin, kun vaan pidän silmät auki ja ostelen matkoilta ja tarjouksista etukäteen. nytkin mulla on ollut joululahhat jemmassa jo toukokuusta. eikämun aikaa kauheasti vie jos soitan kuulumisia pari kertaa vuodessa. soitellaan sieltä mullekin päin.
meillä kanssa kävi kuten aloittajalla. eli mun yhden lapsen kummi on miehen sisko ja muutaman ekan vuoden jälkeen ei sieltä kuulunut enää mitään kummilapselle. poika oli silloin 6 vee kun kummi lopetti tyystin yhteydenpidon - silloin kyllä soitteli kun ite oli jotakin vailla, yleensä autoa lainaksi. ei se muistaminen ollut hääviä siihenkään asti, yleensä ne synttärit unohtui ja jos lapsi itse soitti, ei aina edes vastannut.
hulluinta oli se, kun me ollaan hänen poikansa kummeja ja kyllä mä laitoin joka joulu ja synttäri paketin tai rahaa. yritin muutenkin pitää yhteyttä. ikinä ei kiitosta kuulunut ja jos rahastakin kysyin, että tuliko perille, niin vastaus oli tyyliä "joo tuli, mutta eihän tuommoinen summa mihinkään riitä..."
viime vuonna lopetin kun poika täytti 18. hän siis lopetti jo vuosia sitten, on kuulemma niin kiireinen, ettei ehdi muistella kaikenlaisia juttuja.
nooh, ei me niiden lahjojen perään oltukaan, kyllä mulla on rahaa ostaa itse mitä poika tarvii. mutta suretti vaan pojan puolesta, kun muiden sisarusten kummit muistavat ja ovat elämässä mukana. kaikki ei oo ees omia sukulaisia. meillä kanssa lapset urheilee ja poika olis monta kertaa halunnut kertoa saavutuksistaan muillekin. muut sisarukset soitteli kummilleen, että tänään tuli enkka tms ja poika jos yritti, niin akka ei ees viitsinut puhelimeen vastata - tosiaan ei viitsinyt, näin oli joskus toiselle veljelleen sanonut. ja silloin kun kummiksi pyydettiin oli niin ihastunut ja vaikka mitä - no uutuus karisi sitten.
noh, ei tän pitänyt tämmöinen valivali juttu olla, mutta tulipahan nyt. sitä vaan, että meitä tosiaan on moneksi ja mun mielipide on että kummin kuuluu olla jotenkin mukana.