oli keskustelu lestadiolaisista hajaannuksista.
Uskovaisen tutkijan haastattelusta jäi päällimmäisenä mieleen huoli Vanhoillisten maallistuneesta talostelusta Rauhanyhdistysten toiminnoissa joita on niin valtavasti että tärkein eli Kristus tuppaa jäämään sen alle ja unohtumaan.
Uskovaisen tutkijan haastattelusta jäi päällimmäisenä mieleen huoli Vanhoillisten maallistuneesta talostelusta Rauhanyhdistysten toiminnoissa joita on niin valtavasti että tärkein eli Kristus tuppaa jäämään sen alle ja unohtumaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minäkin kuuntelin haastattelun ja jotakin siitä pistin tuonne "erehtymis"-ketjuun.
Tätä en tosiaan muistanut. Juuri näin Lohi sanoi.
Seppo Lohi on kuuluttanut jo kauan aikaa puheissaan opetuksen painopisteen siirtämistä Kristuksen ansion alle ja samalla painottanut kansankirkon tiloja ja kirkkoa hengellisen elämän oikeana kohteena. Luulen että moni VL-maallikkojohtaja nostelee nykyisin kulmiaan Seppo Lohen puheille. Lohi on puheillaan tunkeutunut maallikkojohtajien herkimmälle, heidän valtansa alueelle.
Kysymys kuuluu: Kumpi voittaa, Kristus vetoinen raamattuun pohjautuva näkemys(Lohi&Piri, Jumalan Sana on ainoa auktoriteetti) vai seurakuntaan pohjautuva keskusvallan näkemys(Uljas&Haho, omatunto kasvaa seurakunnassa).
Näillä kahdella näkemyksellä on niin suuri ero kuin Itä on Lännestä teologisissa ympyröissä ja Luterilaisessa raamatuntulkinnassa.
Joo, minua on mietityttänyt monasti seurapenkissä ku puhuja mainitsee jumalan valtakunnan kerta toisen jälkeen. Ainoa maininta Kristukseta ja Hänen sovintotyöstä mainitaan vain alkurukouksessa! Ja ennenkaikkea kiitämme Jeesuksesta, Kristuksesta...
Enenpi Kristuskeskeistä julistusta- jumalanvaltakuntaa unohtamatta!
Siellä ei puhuta seurakuntaopista, vaan puhutaan omakohtaisesta uskosta.
En kuullut ihan kokonaan ko. haastattelua. Jotain jäi mieleeni.
Lohi puhui hajaannuksista ja arveli, että nyt nämä isot lest. ryhmittymät ovat erittäin kaukana toisistaan. Yhteiset kokoontumiset ovat siten aika vaikeita järjestymään. Vl:t ovat lisäksi organisoituneet niin voimallisesti ja touhua paljon, että on vaarana unohtaa Kristus pois matkasta. On niin paljon mukavaa yhteistä oloa ja toimintaa, ettei tuo tärkein olekaan enää tärkeintä?
Toimittaja kysyi 70-luvun hoitokokouksista. Lohi peräsi rehellisyyttä ja avoimuutta ja vikojen tunnustamista. Sanoilla kikkailu pitäisi jättää pois, sanoi hän!
Naatuksen teatterikäynti oli hänenstä outoa, mutta sekään ei kuulu asiaan, että sen jälkeen hyllytetään.
Tulkitsin, että hän ei ollut SRK:n hyväksymän ratkaisun takana. Mutta tässä kikkaillaan taas sanoilla ja niiden tulkinnoilla. Valitettavasti kukaan sivullinen kuulija ei osanne sanoa, mitä tarkkaan ottaen tarkoitettiin.
juuri siitä toiminnasta, joka osoitti hoitokokoukset siunauksellisiksi?
Hoitokokouksista alkaneen rakentamis- ja muun hyörinätoiminnan vilkastumisellahan juuri on osoitettu miten siunauksellisia hoitokokoukset olivat.
Entisaikaan saarnaajat sanoivat, että kyllä piru kiireen lykkää kun sielunasiat ovat hoitamatta. Mutta se olikin entisaikaan. Ehkäpä sitä aikaa Seppokin kaipailee. Ihan sama huoli "ry-toiminnan maallistumisesta" oli muuten Erkki Reinikaisellakin Kalevan haastattelun mukaan muutama vuosi sitten.
tuo ajatus, että "kyllä piru kiireen lykkää kun sielunasiat ovat hoitamatta". Vanhoillislestadiolaisuudessa puhuttiin entisaikaan juuri noin.
Kollektiivinen syyllisyys hoitokokouksista taisi saada aikaan sen kiireen ja touhuamisen.
taivaan valtakunnan nuotassa. Olen hänen kanssa täysin samaa mieltä. Suurin uhka kristillisyydessä on Jeesuksen unohtaminen, monitouhuisuus ja institutionalisoituminen. Seurakunta (=muutamat äänekkäät lakihurskaat) sanelevat hieman epävarmoille, mitä tulee tehdä ja miten ei. Elämänvanhurskaus on ajanut ohituskaistalla aikoja sitten uskonvanhurskauden edelle.
sinä piskuinen lauma, sillä
minä nostan,
minä kannan,
minä vien perille, sillä
minä olen voittanut
maailman,
kaikki on valmista,
maailma ei minua tunne,
mutta minun omani tuntevat minut
ja minä tunnen omani,
maailman,
loppuun asti.