ikävä on mälsä juttu.Yhtäkkiä vaan iski omituinen ikävä kymmenen vuoden taakse enkä sitä miestä "tuntenut" kuin yön verran.Enkä edes antanut!Ha.Itseasiassa tämä herrasmies joka oli juuri eronnut pyysi mut seuraavana päivänä soittokeikalleen ja palautti myöhemmin erään tärkeän esineen kun autolla hurautti ohi.Muistan sen tunteen niiiin tarkkaan kun sydän hyppäs kurkkuun ja vielä kotiin päästyäni löi kahtasataa...Ihan oikeesti ainakin 160kertaa minuutissa...mittasin...joo...Nyt mietin jos olisin silloin ollut vähemmän ujo että millasta elämä ois...Toisaalta ymmärrän mistä tämä "ikävä" tulee.Nykyisestä huonosta suhteesta (jota on kestänyt jo 7 vuotta) ja muutoksen halusta.Ehkä kymmenen vuoden päästä taas naurattaa oma typeryys ja naiivius.Nyt yritän olla "vaan" äiti ihanille lapsilleni.Kyllä se minunkin vuoro joskus tulee...Vai hemmetti!Tuleeko?
Kylläpäs
tällänen
0638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.