Lääkkeellinen tyhjennys suoritettu, ja nyt pitäisi jaksaa töihin,muutaman päivän poissa ololla, fyysisesti pitäisi olla kunnossa,mutta miten on henkisen jaksamisen kanssa? Tuntuu että pakolliset kotityötkin hoituu vain pakonomaisesti suorittamalla, miten sitten paikan missä tapaa tuhansia ihmisiä päivässä ja työ fyysisesti raskasta. Miten on..onko teille töihin meno ollu paikka jossa joutuu hetken ajattelemaan muuta, vai ajatus pakon omaisesta kestämisestä.Onko teille edes riitänyt se sairaalan myöntämä kolmen päivän sairasloma?
hetikö töihin?
jaksaminen miinuksella
5724
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
todettiin pari viikkoa sitten tuulimunaraskaus ja seurauksena oli lääkkeellinen tyhjennys. sain ainoastaan yhden päivän sairaslomaa, eli juuri sen päivän kun alakautta lääkkeet laitettiin.
Hei minulla tehtiin kaavinta ja sain sairaslomaa viikon ja lääkäri käski hakea lisää jos se ei riitä...olin ja olen vieläkin henkisesti aika rikki.viikko riitti sinänsä että sai surtua rauhassa ja käytyä asiaa läpi...mutta kyllä töihin paluu piristi koska pääsi kotoa pois ja sain muuta ajateltavaa, vaikka asiakaspalvelu työssä oleminen on siinä mielessä vaikea paikka kun joku asia nostaa muistot mieleen ja itku meinaa välillä tulla. Suosittelen hakemaan lisää sairaslomaa jos tuntuu että et jaksa mennä,kyllä sitä kirjotetaan kun on tämmönen asia kyseessä itse en todellakaan olisi kyennyt menemään heti ku itketti vaan kokoajan. Jaksamisia sinulle...
mutta mä olen työnarkkari muutenkin. Työ on parasta lääkettä, tulee ajateltua muutakin kuin vain vellottua omissa vaivoissa.
Kaikki ei jaksa. Mene lääkäriin (päivystävä?) tai ota yhteyttä neuvolaan ja kerro pahasta olostasi. Saat toipumisaikaa.
Kaksi k-menoa, sairaslomaa kummankin jälkeen 4-6vk. Ei se helpota lopullisesti sinäkään aikana, mutta ehkä auttaa siinä, että heti ei tule kyyneleet silmiin kun joku jotain sanoo. Tulee vasta 5 minuutin jälkeen.
Ihmiset on erilaisia, näkyi näistä vastauksistakin. Osalle työ on parasta lääkettä, minulle se rauhassa sureminen. Onneksi lääkäri ymmärsi ja antoi saikkua koko kuukauden. Sanoi ettei pyytämilläni parilla lisäpäivällä asia muutu miksikään, vaan se pitää käsitellä loppuun asti.
Jaksamisia sinulle. Kerro olostasi jollekin, helpottaa. Itke kunnolla vaikka kaverin kanssa. Sekin auttaa vähän. Ja kaveri ymmärtää, vaikka ette puhuisi yhtään mitään.
Kiitos vastauksistanne, minulla taisikin käydä niin että fyysinen puoli päätti henkisen puolen puolesta että töihin ei ole menemistä, sairaalaan on taas matka, ja näinköhän tässä käy että joudun vielä kaavintaankin... tai jotain..osaa kyllä hemmetti olla raskasta tämä.