annoit minulle sydämesi
miljoonin muistoin
puhalsit pölyt yltä
annoit sen laskeutua
elämäsi aratkin hetket
ojensit sieluni syvyyteen
käsin vapisevin
otin kaiken vastaan
odotuksesta vavahtaen
sisimpääsi vaalien
mutta pian tajusin
en sydäntäs pääse tutkimaan
annoit minulle sydämesi
mutta unohdit avaimen
miljoonin muistoin
puhalsit pölyt yltä
annoit sen laskeutua
elämäsi aratkin hetket
ojensit sieluni syvyyteen
käsin vapisevin
otin kaiken vastaan
odotuksesta vavahtaen
sisimpääsi vaalien
mutta pian tajusin
en sydäntäs pääse tutkimaan
annoit minulle sydämesi
mutta unohdit avaimen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taitavasti kuljetit loppuun.
Avain...miksi ihmeessä senkin pitää aina
kadota tai unohtua??
Taitaa olla se kirottu Myrphyn laki...
Kiitos kun sain lukea runosi:)
kirjoitan:) Kiitos Sinulle kun luit runoni ja kommentoitkin vielä *kumartaa*
Ensimmäinen säkeistö alkaa aristellen, rakkauden
ensikosketuksin. Mutta kuinkas sitten kävikään ?
Avain unohtui, se tärkein kaikista.
Äärettömän kaunis ja koskettava runo, kiitos.
mutta kaunis runo. Mitäköhän runoilija avaimella tarkoittaa ?
taisi haltijallaan
päästä hukkumaan
sielun solmuista
sen kai joskus löytää.. :)
toivossa elän...
runoja kirjoitan sekä omaksi että muiden iloksi.
Kiitos siis kuuluu lukijalle. Ja kiitos myös kommentistasi!