Tämä kirjoitus saattaa tuntua oudolta tai hyvinkin itserakkaalta, mutta haluan tämän silti kirjoittaa.
Päällisin kysymys on, olenko aivan normaali?
En koe olevani itserakas, otan useinkin muita ihmisiä ympärilläni huomioon ja ystävyys sekä perhesuhteissa pyrin joustamaan ja ajattelemaan asioita kaikkien kannalta.
Aloin tässä jokin aika seurustelemaan ja pari ensimmäisetä viikkoa olin aivan rakastunut, kaikki tuntui todella upealta!
Enää en tiedä! Poikaystäväni on IHAN kiva. Mutta hän ei saa sellasia villejä Grrr säteilyä minussa ollenkaan aikaseksi.
Hän hakee minua aina kotoo hyvin vanhalla valkoisella golf:lla, mikä ei nyt sinänsä oo mikään hirveä asia. Vaikka mukavempaahan olisi, jos hän hakisi jollain uudella, hienolla autolla. Jotenkin ajattelen, kuinka upeaa olisi, jos hän tyyliin soittaisi kitaraa ikkunani alla ja saisin hypätä uuteen hienoon autoon. Taidan olla jotenkin sairas :/
TOinen asia mikä häiritsee on se, että jos menemme esimerkiksi johonkin yleiseen kahvilaan ja tilaamme vaikka kahvit, niin hän ei kysy haluaisinko jotain... ei siis tarjoudu maksamaan. USEIN joudun itse maksamaan! Ymmärrän, että se olisi väärin, jos maksatuttaisin hänellä aina kaiken, mutta olisi niin hienoa, jos hän joskus edes kysyisi, mitä minä tilaan ja tarjoutuisi sen maksamaan.
Elokuviin hän toki maksoi kerran meidät molemmat! Mutta vastaavasti itse maksoin kerran, kun vuokrasimme elokuvan kotiin, niin sen elokuvan sekä KAIKKI syötävät ja juotavat sille illalle. (Toki tarjouduin ne itse maksamaan!)
Siis miksi en NAUTI KAIKIN PUOLIN TÄSTÄ :( miks en tunne niitä GRrrr kylmiäväreitä ja mee aivan sekasin... :(
Haluisin tehdä vielä sen selväksi, että en ole mitenkään "lellitty kakara" tai "saanut kaiken aina mitä halunnut"... Halusin vain johonkin purkaa näitä ajatuksiani :/
Ja sitten vielä se, että poikaystäväni ei KOSKAAN lähetä itse minulal ensimmäisenä viestiä, vaan aina se olen minä. Toki hän vastaa jokaiseen viestiin, ja usein miten se on "niin minäkin sua
Päällisin kysymys on, olenko aivan normaali?
En koe olevani itserakas, otan useinkin muita ihmisiä ympärilläni huomioon ja ystävyys sekä perhesuhteissa pyrin joustamaan ja ajattelemaan asioita kaikkien kannalta.
Aloin tässä jokin aika seurustelemaan ja pari ensimmäisetä viikkoa olin aivan rakastunut, kaikki tuntui todella upealta!
Enää en tiedä! Poikaystäväni on IHAN kiva. Mutta hän ei saa sellasia villejä Grrr säteilyä minussa ollenkaan aikaseksi.
Hän hakee minua aina kotoo hyvin vanhalla valkoisella golf:lla, mikä ei nyt sinänsä oo mikään hirveä asia. Vaikka mukavempaahan olisi, jos hän hakisi jollain uudella, hienolla autolla. Jotenkin ajattelen, kuinka upeaa olisi, jos hän tyyliin soittaisi kitaraa ikkunani alla ja saisin hypätä uuteen hienoon autoon. Taidan olla jotenkin sairas :/
TOinen asia mikä häiritsee on se, että jos menemme esimerkiksi johonkin yleiseen kahvilaan ja tilaamme vaikka kahvit, niin hän ei kysy haluaisinko jotain... ei siis tarjoudu maksamaan. USEIN joudun itse maksamaan! Ymmärrän, että se olisi väärin, jos maksatuttaisin hänellä aina kaiken, mutta olisi niin hienoa, jos hän joskus edes kysyisi, mitä minä tilaan ja tarjoutuisi sen maksamaan.
Elokuviin hän toki maksoi kerran meidät molemmat! Mutta vastaavasti itse maksoin kerran, kun vuokrasimme elokuvan kotiin, niin sen elokuvan sekä KAIKKI syötävät ja juotavat sille illalle. (Toki tarjouduin ne itse maksamaan!)
Siis miksi en NAUTI KAIKIN PUOLIN TÄSTÄ :( miks en tunne niitä GRrrr kylmiäväreitä ja mee aivan sekasin... :(
Haluisin tehdä vielä sen selväksi, että en ole mitenkään "lellitty kakara" tai "saanut kaiken aina mitä halunnut"... Halusin vain johonkin purkaa näitä ajatuksiani :/
Ja sitten vielä se, että poikaystäväni ei KOSKAAN lähetä itse minulal ensimmäisenä viestiä, vaan aina se olen minä. Toki hän vastaa jokaiseen viestiin, ja usein miten se on "niin minäkin sua
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on yleensä ollut ajatuksena että mies on se joka maksaa naisenkin puolesta ja kyl mä todennäköisesti niin tekisinki; ihan vaan sen takii et antaisin hyvän vaikutelman :D
Mut toi läppä, et se ajaa vanhalla autolla ja muka pitäis hankkii uus on aika utopiaa. Harvemmin 18 vuotiaalla on varaa ostaa täysin uusi auto. Oo tyytyväinen et auto ees on; sekään ei oo noin nuorel itsestäänselvyys... Sori ny vaan mutta kyllä susta kieltämättä saa aika "lellitty kakara" - kuvan, ei voi mitään :P
luulis ny herranen aika että auto saa olla vaikka lada jos mies on oikea :D
No ei se mikään yllätys ole kun suuren osan nykyajan kakaroista ovat
kasvattaneet amerikkalaiset leffat/sarjat :D Ilmiö varmasti nousee
toiseen potenssiin kun tämän päivän 5-15 vuotiaat "aikuistuvat" :/
Vahva huomio että erityisesti tytöt ovat tässä asiassa erikoistumassa.
Varsinainen pommi virittyy silloin, kun tämä sukupolvi tekee ne
leffat/sarjat! Se on jo maailman loppu!
Se miksi tämä kutsumasi "Grr"- olo tai mikälie on menny pois johtuu suoraan sanottuna siitä, että olet laskeutunut vaalenapunaisista hattarapilvistä takaisin todellisuuteen. Alkuhuuma on ohitte. Ihan normaalia jokasessa suhteessa.
normaalissa suhteessä "alkuhuuma" loppuu noin ahden vuoden tienoilla, siis yleisesti ottaen. Itse ainakin huomasin kahden vuoden tienoilla suuren muutoksen, mutta vasta saatoin olla täysin varma rakastavani tätä miestä.
On siis kovin huolestuttavaa jos jo ALLE KUUKAUDEN seurustelun jälkeen et tunne niitä grr-väreitä sun muita...
Ja ota myös huomioon, että kaikki miehet/pojat eivät suinkaan edes ajattele, että nainen toivoisi hänen maksavan jotain "ostoksia". Kyllä he sitten joskus tajuavat ostaa pieniä kivoja lahjoja ja muistaa syntymäpäivänä, jouluna ym... Et suinkaan seurustele kenkään kanssa rahan tai anteliaisuuden vuoksi...
Mutta sinuna miettisin tosiaan miten täst eteen päin, jos et kerran tyydy siihen, mitä miehellä on sinulle annettavana.
Tulipas sekavaa, mutta näin aina kun kauheessa kiireessä kirjoitaa.
Ensinnäkin susta saa todellakin sellasen kuvan,että oot syntyny kultalusikka suussa, en tarkoita millään pahalla.
Ite oon ollu suhteessa nyt melkein puoltoista vuotta ja edelleenkin tunne grr-tunteita joka kerta kun näen jätkäni vaikka ollaan asuttu melkein vuos yhessä.
Sun tekstin perusteella,että tunne poikaa kohtaan mitään suurempia tunteita. Varsinkin jos mietit,että miks hänellä ei ole uutta autoa eikä hän soittele ikkunas alla kitaraa.
Ei munkaan jätkällä ollu uutta autoa,kun tavattiin eikä oo edelleenkään. Enkä todellakaan vaadi sellasta.
Me ollaa sovittu,että maksetaan omat ostokset ite ja toinen maksaa silloin,kun siltä tuntuu. Nyt,kun meillä on samat rahat,niin sillon on ihan sama kumpi sitä masteria vinguttaa :D Kandee istua alas ja miettiä kaikki asiat läpi ja pohtia omia tunteita poikaa kohtaan :)
Jaksamisia sulle :)