1.
Sanat
jotka ennen sytyttivät ruumiini palamaan
nyt sammuttavat
jokaisen hennon liekin
ennen kuin se ehtii edes syttyä
Kun hän katsoo rakastunein silmin
ja sanoo että olen
ainutlaatuinen,
siinä ne taaskin tulevat
Nuo hirvittävät sanat!
Minä muistan
kuinka silloin vakuutit rakkauttasi,
kuinka vilpittömästi uskoin
vakuuttelusi
Muistan,
ja vetäydyn irti
Anna anteeksi mutta ei tästä tule mitään
Sinun silmäsi inhottavat minua
kätesi kosketus inhottaa
minua inhottaa ja oksettaa
tekopyhä pelinpitosi
Kävelen ulos taakseni katsomatta
Miksi
inhottavat sanasi
aina tulevat tahraamaan
kaiken?
Vielä vuosienkin jälkeen!
Kun haluaisin taas rakastaa ja olla
rakastettu
Sinä astut väliin
pudotat sydämeeni tuhat kiloa
kylmää jäätä
Tapat orastavan toivon
niillä rakastavilla ja ihmeellisillä sanoilla
jotka ovat vain petosta
ja harhaa
Kuinka koskaan voin uskoa
yhteenkään mieheen
jolle olen muka ainutlaatuinen
Mieheen joka
puhuu sinun ihmeellisiä
sanojasi?
2.
Olen suudellut kyyneleet kasvoiltasi
ja jäänyt vielä sittenkin
kun luulit, että
lähden
Seisoin vierelläsi
Kaikki sumuiset aamut
kun silmäsi kääntyivät sisäänpäin ja
ilmeesi vääristyi
Ja kun kavahdit kättäni sanattomasti syyttäen
minua kaikesta siitä
mitä entinen miehesi oli sinulle tehnyt
Minä seisoin vierelläsi!
Olisihan sinun pitänyt ymmärtää
etten ole niin kuin muut,
kaikki mitä minä teen tapahtuu vain rakkaudesta
Mutta
Elämä on arvaamatonta,
rakastuin siskoosi
ja tietenkin peittelimme suhdetta
Hän käski
minun olla niin kuin ennenkin,
suudella kasvojasi niin kuin ennenkin,
vakuuttaa yhä ikuista rakkautta
sinulle niin kuin ennenkin,
sillä - hän sanoi - kaikkien pettymystesi jälkeen
et millään kestäsi vielä
tätäkin
Katselen kylmää graniittia
Voitko antaa
minulle anteeksi?
Ihminen on niin kuin ruoho
kedon kukkanen
tuuli puhaltaa hänen ylitseen
eikä häntä enää ole
Tuuli puhaltaa,
kivessä lukee sinun nimesi
Siitä on monta vuotta
kun nämä tapahtuivat
otsikot ovat kait unohtuneet
mutta minä käyn täällä
joka vuosi
Siskosi haudalla en enää käy
Sinun haudallasi käyn
Voitko koskaan
antaa minulle anteeksi?
Iltapäivälehtien lööpit
vuosien takaa
tunkevat mieleen paksuin kirjaimin!
Nainen tappoi pikkusiskonsa,
sytytti itsensä tuleen
parkkipaikalla
Mustasukkaisuustragedia Vaasassa!
Voinko koskaan
antaa itselleni anteeksi?
Kuuluuko minun
antaa itselleni anteeksi,
niin, onko minulla edes oikeutta
ja lupaa
Armahtaa itseäni
Vastatkaa
3.
Yön tunnit taittuvat aamua kohti
Sanat
jotka ennen sytyttivät ruumiini palamaan
nyt sammuttavat jokaisen
Haen keittiöstä vielä kupin teetä,
muotoilen runoa, ennen kuin se ehtii edes
syttyä
Iltapäivälehtien lööpit
vuosien takaa
tunkevat mieleen paksuin kirjaimin
Hahaa,
mielikuvat lomittuvat
kun hän katsoo rakastunein silmin
ja sanoo että olen
ainutlaatuinen,
muodostavat uudenlaisia
kuvia
Huomaan, ehkä liian bizarrea
Teen vielä yhden runon ja siinä paljastan itseni!
Kerron,
että ensimmäinen ja toinen runo
ovat kuvitelmaa - toki
Minä kätken itseni kuvitelmien taakse
Yön tunnit taittuvat aamua kohti,
kuvitteellinen runoilija!
Sivistyssanakirjasta en löydä bizarrea, googlettamalla
löydän
Outo, kummallinen, omituinen
Teenkö runon siitä?
Kyllä vain, kirjoittamisesta:
kuinka hän, kuvitteellinen runoilija
kätkee itsensä kaikkien näiden sanojen taakse
Hmmm, toinen runo loppuu kovin töksähtäen
Vastatkaa
Aivan niin, olisiko parempi, jos kirjoittaisin:
Huomaan, ehkä liian groteskia?
Naurettavan liioiteltua, irvokasta!
Todella, aivan todella!
Katsokaahan nyt
Sanat
jotka ennen sytyttivät ruumiini palamaan
Nainen sytytti itsensä tuleen
parkkipaikalla
Irvokkaita rinnastuksia:
eräs koristeaihe, eräs tasapaksu kirjasinlaji
Entä grobiaani sitten:
sivistymätön ihminen, moukka, barbaari
Entäpä barbaari:
raakalainen, sivistymätön henkilö
Selailen aikani kuluksi
ja kas, avautui juuri sopivalta sivulta:
Makaaberi
Väsyttääkö tämä teitä?
Kohta varmaan lopetan, mutta
luulen että minun täytyy kirjoittaa vielä
neljäskin runo
Muodostaakseni madrigaalisen kokonaisuuden,
singulaarisen sikermän
Muotoilen toisen runon päätössanoja:
Vastatkaa
jos ehkä osaatte
mutta miettikää tarkkaan
mitä sanotte
Ihmiselle, joka tasapainoilee
kylmän viikatteen terällä
Tarkoitanko itseäni?
Uhkailen?
Niin, onko minulla edes oikeutta
ja lupaa
Armahtaa itseäni
Vastatkaa,
jos ehkä osaatte
mutta miettikää tarkkaan,
mitä sanotte
Ihmiselle
Annanko ymmärtää
että roolini on murtumassa
ja mieleni hajoamaisillaan tuhansien kuvien
tulvassa, joka vyöryy ja peittää
minut alleen
Hienoa!
Todella, aivan todella!
Hirveä, karmiva, inhottava, kammottava;
joka liittyy kuolemaan tai sisältää hirtehishuumoria
4.
Ulkona kohisee pimeä kaupunki
Ja minä mietin runolle nimeä,
vihdoin keksin:
Rakkaudella on monta nimeä
Sanat
jotka ennen sytyttivät ruumiini palamaan
nyt sammuttavat
jokaisen hennon liekin
ennen kuin se ehtii edes syttyä
Kun hän katsoo rakastunein silmin
ja sanoo että olen
ainutlaatuinen,
siinä ne taaskin tulevat
Nuo hirvittävät sanat!
Minä muistan
kuinka silloin vakuutit rakkauttasi,
kuinka vilpittömästi uskoin
vakuuttelusi
Muistan,
ja vetäydyn irti
Anna anteeksi mutta ei tästä tule mitään
Sinun silmäsi inhottavat minua
kätesi kosketus inhottaa
minua inhottaa ja oksettaa
tekopyhä pelinpitosi
Kävelen ulos taakseni katsomatta
Miksi
inhottavat sanasi
aina tulevat tahraamaan
kaiken?
Vielä vuosienkin jälkeen!
Kun haluaisin taas rakastaa ja olla
rakastettu
Sinä astut väliin
pudotat sydämeeni tuhat kiloa
kylmää jäätä
Tapat orastavan toivon
niillä rakastavilla ja ihmeellisillä sanoilla
jotka ovat vain petosta
ja harhaa
Kuinka koskaan voin uskoa
yhteenkään mieheen
jolle olen muka ainutlaatuinen
Mieheen joka
puhuu sinun ihmeellisiä
sanojasi?
2.
Olen suudellut kyyneleet kasvoiltasi
ja jäänyt vielä sittenkin
kun luulit, että
lähden
Seisoin vierelläsi
Kaikki sumuiset aamut
kun silmäsi kääntyivät sisäänpäin ja
ilmeesi vääristyi
Ja kun kavahdit kättäni sanattomasti syyttäen
minua kaikesta siitä
mitä entinen miehesi oli sinulle tehnyt
Minä seisoin vierelläsi!
Olisihan sinun pitänyt ymmärtää
etten ole niin kuin muut,
kaikki mitä minä teen tapahtuu vain rakkaudesta
Mutta
Elämä on arvaamatonta,
rakastuin siskoosi
ja tietenkin peittelimme suhdetta
Hän käski
minun olla niin kuin ennenkin,
suudella kasvojasi niin kuin ennenkin,
vakuuttaa yhä ikuista rakkautta
sinulle niin kuin ennenkin,
sillä - hän sanoi - kaikkien pettymystesi jälkeen
et millään kestäsi vielä
tätäkin
Katselen kylmää graniittia
Voitko antaa
minulle anteeksi?
Ihminen on niin kuin ruoho
kedon kukkanen
tuuli puhaltaa hänen ylitseen
eikä häntä enää ole
Tuuli puhaltaa,
kivessä lukee sinun nimesi
Siitä on monta vuotta
kun nämä tapahtuivat
otsikot ovat kait unohtuneet
mutta minä käyn täällä
joka vuosi
Siskosi haudalla en enää käy
Sinun haudallasi käyn
Voitko koskaan
antaa minulle anteeksi?
Iltapäivälehtien lööpit
vuosien takaa
tunkevat mieleen paksuin kirjaimin!
Nainen tappoi pikkusiskonsa,
sytytti itsensä tuleen
parkkipaikalla
Mustasukkaisuustragedia Vaasassa!
Voinko koskaan
antaa itselleni anteeksi?
Kuuluuko minun
antaa itselleni anteeksi,
niin, onko minulla edes oikeutta
ja lupaa
Armahtaa itseäni
Vastatkaa
3.
Yön tunnit taittuvat aamua kohti
Sanat
jotka ennen sytyttivät ruumiini palamaan
nyt sammuttavat jokaisen
Haen keittiöstä vielä kupin teetä,
muotoilen runoa, ennen kuin se ehtii edes
syttyä
Iltapäivälehtien lööpit
vuosien takaa
tunkevat mieleen paksuin kirjaimin
Hahaa,
mielikuvat lomittuvat
kun hän katsoo rakastunein silmin
ja sanoo että olen
ainutlaatuinen,
muodostavat uudenlaisia
kuvia
Huomaan, ehkä liian bizarrea
Teen vielä yhden runon ja siinä paljastan itseni!
Kerron,
että ensimmäinen ja toinen runo
ovat kuvitelmaa - toki
Minä kätken itseni kuvitelmien taakse
Yön tunnit taittuvat aamua kohti,
kuvitteellinen runoilija!
Sivistyssanakirjasta en löydä bizarrea, googlettamalla
löydän
Outo, kummallinen, omituinen
Teenkö runon siitä?
Kyllä vain, kirjoittamisesta:
kuinka hän, kuvitteellinen runoilija
kätkee itsensä kaikkien näiden sanojen taakse
Hmmm, toinen runo loppuu kovin töksähtäen
Vastatkaa
Aivan niin, olisiko parempi, jos kirjoittaisin:
Huomaan, ehkä liian groteskia?
Naurettavan liioiteltua, irvokasta!
Todella, aivan todella!
Katsokaahan nyt
Sanat
jotka ennen sytyttivät ruumiini palamaan
Nainen sytytti itsensä tuleen
parkkipaikalla
Irvokkaita rinnastuksia:
eräs koristeaihe, eräs tasapaksu kirjasinlaji
Entä grobiaani sitten:
sivistymätön ihminen, moukka, barbaari
Entäpä barbaari:
raakalainen, sivistymätön henkilö
Selailen aikani kuluksi
ja kas, avautui juuri sopivalta sivulta:
Makaaberi
Väsyttääkö tämä teitä?
Kohta varmaan lopetan, mutta
luulen että minun täytyy kirjoittaa vielä
neljäskin runo
Muodostaakseni madrigaalisen kokonaisuuden,
singulaarisen sikermän
Muotoilen toisen runon päätössanoja:
Vastatkaa
jos ehkä osaatte
mutta miettikää tarkkaan
mitä sanotte
Ihmiselle, joka tasapainoilee
kylmän viikatteen terällä
Tarkoitanko itseäni?
Uhkailen?
Niin, onko minulla edes oikeutta
ja lupaa
Armahtaa itseäni
Vastatkaa,
jos ehkä osaatte
mutta miettikää tarkkaan,
mitä sanotte
Ihmiselle
Annanko ymmärtää
että roolini on murtumassa
ja mieleni hajoamaisillaan tuhansien kuvien
tulvassa, joka vyöryy ja peittää
minut alleen
Hienoa!
Todella, aivan todella!
Hirveä, karmiva, inhottava, kammottava;
joka liittyy kuolemaan tai sisältää hirtehishuumoria
4.
Ulkona kohisee pimeä kaupunki
Ja minä mietin runolle nimeä,
vihdoin keksin:
Rakkaudella on monta nimeä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Runosi ovat pitkiä, henkeviä, pohtivia ja puhuttelevia. Aina on pakko lukea loppuun.
Olet uskomattoman hyvä ja taitava kirjoittaja!
Sanailusi eivät koskaan jätä kylmäksi, luen yleensä monta kertaa ja jään mielessäni ajattelemaan sanojasi. Fiktiota tai faktaa, aina yhtä mielenkiintoisia...
Kiitos taas lukuelämyksestä!!
Niin, fiktiota tai faktaa. :)
Mielenkiintoisinta kuitenkin on mitä tapahtuu näyttöruutujen tällä puolen. Sillä puolen. Ei ruudulla vaan ruudun takana, tarkemmin sanottuna: ruutua ennen. Se on paljon mielenkiintoisempaa. Koskettavimmatkin runot kalpenevat oikean arkielämän - wau! - rinnalla.
Siksi - viestini otsikko on täyttä faktaa:
tässä ja nyt, valtava ihme!
U U S I P Ä I V Ä
Hengitys.
Mitä voi sanoa ihmiselle, joka kirjoittaa noin hyvin?
Tunteesi ovat vahvoja ja näkyvät teksteissäsi.
Aivan ilmiömäisiä kuvauksia.
Olen plusmerkkisesti järkyttynyt.
Good night
sinä osaat näyttää sen, joka ei avaudu pintapuoliselle lukijalle. Kuinka sama runo voi olla monimerkityksellinen ja pinnaltaan siloinen, niinkuin se ensimmäinen runo voisi kätkeä taakseen toisen runon (makaaberin ?) tapahtuman. Tai toisinpäin tai sitten niin että kaikki on vapaan assosiaation tulosta runoilijan aivoissa.
Mahtavia ajatuskuvioita, joiden mukana on vaikea pysyä. Taidan värjätä tukkani valkoiseksi ja tehdä Postiin muuttoilmoituksen pysyvästä olinpaikan vaihdosta vaaleanpunaiselle pilvenhattaralle.
hyvää torstaita : )
grrr, kun en vaan päässyt yli, vaikka ajattelin
etten tule tämän sisään. Siksi, että tiesin tul-
lessani, etten malta olla laittamatta taas kerran
jotain " vastinetta " hmmm ...
Sinä et ole muuttunut miksikään
et vieläkään.
Vuodet eivät ole kohdelleet Sinua kuten toivoin
niin että
lakkaisit tuijottamasta jo omaan itseesi;
minä, minä ja vielä kerran minä !
Kyllä Sinä OLIT ainutlaatuinen
niin kauan kuin olit minulle läsnä,
mutta muu maailma ja muut naiset
johdattivat Sinut luotani kauas pois.
Ja minä houkka
palatessasi vielä tunnustin rakastavani Sinua,
Sinua joka ilkuit minua kyynelehtiessäni
paluusi riemusta.
Minkä nimen Sinä antaisit siis rakkaudelle,
minkä ?
Olen taipuvainen uskomaan
ettet edes tiedä
mitä rakkaus on !
---
Olisi tehnyt mieli kyllä noihin muihinkin
vastata, varsinkin kun aihe on samainen,
josta olemme aikoja sitten puolin ja toisin
kirjoittaneet. Mutta kun ne on niin pitkiä, kuten aina
niin en jaksa nyt enenmpiä keskittyä.
Hyvää päivän jatkoa ja kiitos viestistäsi.