Haluan nyt vielä tuoda mielipiteeni esiin kerran. Mielestäni sain terveen ihmisen kannustavan mielipiteen ja olen otettu, vaikka sain toki lokaakin vastineeseeni.
En tiedä millainen tuo joka sen ketjun on alkanut, niin on, mutta minä vastaan vain omasta puolestani.
siis....
Ihmisillä on oikeuksia, velvollisuuksia ja tarpeita. Seksuaalisuus on tarve.
Kaikilla on yhdenvertaisuus ja oikeus yhteiskunnassa iän/sukupuolen/vammaisuudesn ja alkuperästä riippumatta.
Jokaisella ihmisellä on oikeus perustarpeisiin, eli kotiin, ruokaan ja tarvittaviin palveluihin....
Mutta vaikka seksi on tarve, niin kenelläkään ei ole oikeutta seksiin minkään lain perusteella. Kukaan ei kuole jos ei saa seksiä. Kenenkään ei ole pakko järjestää toiselle seksiä vain sen takia, että toinen on ollut ilman vammaisuuden vuoksi. Seksin kaltaiset asiat on vain ansaittava muulla tapaa.
Kun ihmiset menee ulos illalla, niin sinne mennään viihtymään ja nauttimaan... se on jokaisen ihmisen oma asia että kenen kanssa haluaa olla. ei siis ole aivan yhdentekevää, että joku vammainen menee vonkaamaan siellä sitten seksiä ja säälipillua vain sen takia että olisi ollut ilman pitkään. Vastapuolella on oikeus sanoa ei ja päättää omasta vartalostaan.... Tämä tosiaan saa vain aikaan sen, että kellään vammaisella ei ole helppoa olla sitten sellaisen ihmisen lähellä joka on joutunut itselle epämieluisaan tilanteeseen.
En toki kiellä etteikö niitä tunteita ja jotain pohjaa voi olla kaveruudelle siellä pimeässä kapakissakin, mutta se seksi ei saa olla lähtökohta. Se on hienoa jos terve ihminen tekee vammaiselle aloitteen, mutta sen takana pitää olla muutakin kun se echo.... Ihmemiehet ei elä pitkään.
Miksi mä sotken rahan ihmissuhteisiin. Olen itse sen ikäinen, että mietin asioita Muutakin kuin yhden kerran takia. On paljon kivempi ku on yhteisiä asioita ja suunnitelmia toisen kanssa ja toisaalta jos on jotain muutakin vammoja ja tuntoja kuin se mikä näkyy, niin miksi sit pitäs kertoa asioita useita kertoja eri ihmisille... jos saa ystvän ja pitkäaikaisen kumppanin kerralla, niin se on kummallekin helpompaa... ja toki raha ja asioiden hoitamisen mahdollisuudet pitää olla ihmissuhteessa selvät. jos toinen tuo kotiin 300 euroa ja toinen 1700 euroa, nii on siinä vielä paljon tekemistä ja epätasapainoa asioiden kesken.
Kannatan syvästi sitä, että vammaisen oikeus on kokea asioita terveen kumppanin kanssa. Kun on terve ja vammainen niin se avaa kummallekin uusia fäärejä. Terveenkin ystäväpiirin todellisuus mitataan ja vammaiselle se tuo uusia kokemuksia. Lokerointi hajoaa.
Mutta pimeissä kapakoissa kello 20 jälkeen ne lokerot ei avaudu... siellä on se rooli ja jokaisella ihmisellä on ollut omat syynsä mennä sinne kapakkiin, eikä se olo varmaan helpotu jos saa sit jonkin ramman kerjäämään sääliä itselleen. Tämnän takia kannatan sitä, että ihmiset kohdataan arjessa... se arki on se kaupan kassa, kerrotalon naapuri yms... arjessa ne roolit on selvemmät.
Mut jokainen tietenkin taplaa tavallaan. Minä kannatan rehellisyyttä ja liikkumista ilman naamioita. Yksin ollessa on puolensa...
En tiedä millainen tuo joka sen ketjun on alkanut, niin on, mutta minä vastaan vain omasta puolestani.
siis....
Ihmisillä on oikeuksia, velvollisuuksia ja tarpeita. Seksuaalisuus on tarve.
Kaikilla on yhdenvertaisuus ja oikeus yhteiskunnassa iän/sukupuolen/vammaisuudesn ja alkuperästä riippumatta.
Jokaisella ihmisellä on oikeus perustarpeisiin, eli kotiin, ruokaan ja tarvittaviin palveluihin....
Mutta vaikka seksi on tarve, niin kenelläkään ei ole oikeutta seksiin minkään lain perusteella. Kukaan ei kuole jos ei saa seksiä. Kenenkään ei ole pakko järjestää toiselle seksiä vain sen takia, että toinen on ollut ilman vammaisuuden vuoksi. Seksin kaltaiset asiat on vain ansaittava muulla tapaa.
Kun ihmiset menee ulos illalla, niin sinne mennään viihtymään ja nauttimaan... se on jokaisen ihmisen oma asia että kenen kanssa haluaa olla. ei siis ole aivan yhdentekevää, että joku vammainen menee vonkaamaan siellä sitten seksiä ja säälipillua vain sen takia että olisi ollut ilman pitkään. Vastapuolella on oikeus sanoa ei ja päättää omasta vartalostaan.... Tämä tosiaan saa vain aikaan sen, että kellään vammaisella ei ole helppoa olla sitten sellaisen ihmisen lähellä joka on joutunut itselle epämieluisaan tilanteeseen.
En toki kiellä etteikö niitä tunteita ja jotain pohjaa voi olla kaveruudelle siellä pimeässä kapakissakin, mutta se seksi ei saa olla lähtökohta. Se on hienoa jos terve ihminen tekee vammaiselle aloitteen, mutta sen takana pitää olla muutakin kun se echo.... Ihmemiehet ei elä pitkään.
Miksi mä sotken rahan ihmissuhteisiin. Olen itse sen ikäinen, että mietin asioita Muutakin kuin yhden kerran takia. On paljon kivempi ku on yhteisiä asioita ja suunnitelmia toisen kanssa ja toisaalta jos on jotain muutakin vammoja ja tuntoja kuin se mikä näkyy, niin miksi sit pitäs kertoa asioita useita kertoja eri ihmisille... jos saa ystvän ja pitkäaikaisen kumppanin kerralla, niin se on kummallekin helpompaa... ja toki raha ja asioiden hoitamisen mahdollisuudet pitää olla ihmissuhteessa selvät. jos toinen tuo kotiin 300 euroa ja toinen 1700 euroa, nii on siinä vielä paljon tekemistä ja epätasapainoa asioiden kesken.
Kannatan syvästi sitä, että vammaisen oikeus on kokea asioita terveen kumppanin kanssa. Kun on terve ja vammainen niin se avaa kummallekin uusia fäärejä. Terveenkin ystäväpiirin todellisuus mitataan ja vammaiselle se tuo uusia kokemuksia. Lokerointi hajoaa.
Mutta pimeissä kapakoissa kello 20 jälkeen ne lokerot ei avaudu... siellä on se rooli ja jokaisella ihmisellä on ollut omat syynsä mennä sinne kapakkiin, eikä se olo varmaan helpotu jos saa sit jonkin ramman kerjäämään sääliä itselleen. Tämnän takia kannatan sitä, että ihmiset kohdataan arjessa... se arki on se kaupan kassa, kerrotalon naapuri yms... arjessa ne roolit on selvemmät.
Mut jokainen tietenkin taplaa tavallaan. Minä kannatan rehellisyyttä ja liikkumista ilman naamioita. Yksin ollessa on puolensa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
kirjoitettu. Olen asioista samaa mieltä. En voi kieltää ettenkö olisi joskus yökerhossa vongannut aamun pikku tunneilla. Olen vissiin sen verran aikuistunut, että tajuan ettei se turha vonkaaminen mitään auta. Jos joku lähtee mukaan niin sitten lähtee. Mukavampi on pitää hauskaa ja tavata tuttuja sekä tehdä uusia tuttavuuksia.
Se on täysin totta, että baarimaailmasta on vaikea löytää elämänkumppania. Siellä se touhu on mielestäni pinnallista. Parhaiten elämänkumppanin voi löytää niin kuin sanoit esim. kaupan kassalla. Mielestäni kumppania ei etsimällä löydetä, vaan se kohdataan sattumalta ja täysin odottamatta jos kohdataan.
..ja mielipiteistä joita aiemmissakin viesteissä on ollut, huomaa mikä on arvomaailma nykyajan nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Baari (ennen ravintolaksi kutsuttu paikka : ))on ainoa paikka viettää vapaa aikaa ja ainoa paikka missä ollaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Ja siellä on nykyään niin kauhea meteli ja ihmiset saavat juoda itsensä törkeään kuntoon, että tuskin siellä paljon pystyy kommunikoimaan ja vaihtamaan ajatuksia. Ollaan juovuksissa, niin vammattomat kuin vammaisetkin, ja siinä tilassa suostutaan sellaiseen mihin ei suostuttaisi selvin päin. Ja jälkeen päin jää tyhjä olo. Ja tätä kun jatkuu lukemattomia kertoja eikä saa itselleen aina vain kuin tuon tyhjän olon, iskee masennus jne.
Ja näissä kirjoituksissa huomaa myös eron vammaisten välillä, heidän elämän asenteestaan ja tavastaan suhtautua itseensä ja muihin ihmisiin siitä ovatko he syntyneet vammaisina vai vammautuneet myöhemmin. Katkerimpia ovat mielestäni he jotka ovat vammautuneet yllättäen, sen olen nähnyt myös live-elämässä, kuntoutuksissa ja opiskellessa.
...vastailen vielä.
Se, mikä minua kirjoituksissasi ärsyttää, on tuo vammaisuuden painottaminen. En minäkään ole esim. satunnaissuhteiden puolesta lippua heiluttamassa ja minunkin mielestäni oikeat parisuhteet syntyvät kapakkaelämän ulkopuolella. Mutta tekstisi perusteella olet sitä mieltä että ravintolasta partnerin, satunnaisen tai kenties pysyvämmänkin, etsiminen on nimenomaan vammaisilta ehdottoman kiellettyä jonkun kuvittelemasi (toivotavasti) yleisen mielipiteen vuoksi. Samalla periaatteella pitäisi lihavilta ja rumilta (subjektiivinen käsite, tiedän) myöskin kieltää ravintelissa vonkaaminen. Eihän heilläkän voi olla oikeutta "vaatia" seksiä. Saa muuten joku vielä pahoja traumoja..
En kylläkään muuten ymmärrä edes mistä olet saanut päähäsi, että kukaan täällä olisi seksiä vaatimassa vammaisuuteensa vedoten.
Ja kyllä, raha on ikävä kyllä joskus turhankin merkittävä asia parisuhteessa. Mutta sekään ei koske ainoastaan vammaisia, eikä todellakaan kaikkia parisuhteessa eläviä vammaisia. Joten aikaisemmin lausumasi "totuus" siitä, että vammainen olisi _aina_ parisuhteessa terveen armoilla, ei pidä paikkansa.
Anteeksi nyt vaan, mutta pessimistinen (vasta-argumenttisi mukaan tietenkin muka "realistinen") asenne, ja nimenomaan siis se että painotat kaikessa vammaisuutta, vaan mättää meikäläisellä aika huolella...
Minullakin karvat nousi taas pystyyn juuri tän ikuisen vamman painottamisen takia...
Liikuntavammaiselle sanoisin vielä vain että on paljon terveitä työkyvyttömyyseläkettä pienemmällä työmarkkinatuella eläviä ihmisiä,kuten tiedät.
On myös paljon hyvin tienaavia vammaisia,eli raha-asiat eivät oikeastaan liity vammaan.
Eikö sinulla ole mahdollisuutta työllistyä edes osa-aikaisesti niin tulot kasvaisi?
Helpommallahan kakkospykälän mukaan työkyvyttömyyseläkeläinen pistää rahoiksi kuin terve.
Hanttihommia vaikka hiukan eläkkeen päälle niin ei mikään paha tilanne.