Nyt tuntu siltä että on pakko puhua jonkun kanssa.
Olen 21v. opiskelija,mieheni 25v. käy töissä ja molemmat haaveilemme vauvasta,mutta mulla on ihan sellainen tunne että tunteet sano JOO ja järki sano EI.Siis haluan todella lasta,mutta aina välillä ajattelen että mitenköhän jaksan opiskella sitten,miten rahat riitävät(en saa muuta ku 230e opintotukea,vaikka asummekin vuokralla,siks että mies käy töissä)nytkin tuli auton vakuutuslasku ja tuntu ettei rahat riittä edes meille kahdelle elämiseen,puhumattakaan vauvatarvikkeista.Tiedän että monille teke mieli sanoa ,no älä sitten tee vauva,odota kun valmistut jne.Mutta kun nyt tuntu just sopivalta hetkeltä.ONko teillä vastaavia kokemuksia,miten olette selvinneet näistä ajatuksista ja "peloista"..?
Olen 21v. opiskelija,mieheni 25v. käy töissä ja molemmat haaveilemme vauvasta,mutta mulla on ihan sellainen tunne että tunteet sano JOO ja järki sano EI.Siis haluan todella lasta,mutta aina välillä ajattelen että mitenköhän jaksan opiskella sitten,miten rahat riitävät(en saa muuta ku 230e opintotukea,vaikka asummekin vuokralla,siks että mies käy töissä)nytkin tuli auton vakuutuslasku ja tuntu ettei rahat riittä edes meille kahdelle elämiseen,puhumattakaan vauvatarvikkeista.Tiedän että monille teke mieli sanoa ,no älä sitten tee vauva,odota kun valmistut jne.Mutta kun nyt tuntu just sopivalta hetkeltä.ONko teillä vastaavia kokemuksia,miten olette selvinneet näistä ajatuksista ja "peloista"..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei (raha) tilanteenne välttämättä yhtään "parempi" olisi valmistumisesi jälkeenkään, sillä saadaksesi isompaa äitiysrahaaym. etuja sinun pitäisi olla vähintään 6 kk töissä, eikä (kunnon) töitä saa automaattisesti useimmilla aloilla.
Itse olen maisteriksi valmistunut, mutta (kunnon) töistä ei haisuakaan ja olenkin juuri aloittanut uuden alan opiskelun (ensin avoimessa yliopistossa ja keväällä aion hakea varsinaiseksi opiskelijaksi uudestaan...) Olen nyt rv 25 4. Mies on töissä ja reilusti yli puolet hänen palkastaan menee asuntolainaan! Itse saan vain satunnaisia satasia pätkätöistä. Autoa meillä ei ole (ei tosiaan olisi varaa).
Ja jos ja kun miehesi on töissä, et saisi valmistumisesi jälkeen välttämättä ollenkaan työttömyyskorvaustakaan! Kun kerran nyt kuitenkin pärjäätte, pärjäisitte (taloudellisesti) lapsenkin kanssa. Silloin auttavia tahojakin ilmaantuu yleensä helpommin..Toki omista vähemmän tärkeistä menoista on tingittävä.
Mutta jos nyt lapsen yrittäminen tuntuu sopivalta kummastakin, ei rahapulan pelossa kannata lykätä asiaa, sillä eihän vauvaa välttämättä saakaan "tekemällä" juuri silloin kun haluaa, vaan yrittäminen voi viedä vuosia (ja kaikilla se ei koskaan onnistu)!
hei! itse olen 20v ja odotan esikoista. mies käy töissä ja itse opiskelen,eli rahatilanne on melko tiukka. silti päädyimme siihen että hommaamme lapsen,koska ei se raha ratkaise kaikkea. Monesti sanotaan että hommaa ensin vakituinen työ,oma kämppä jne ennenkuin teet lapsen,mutta tosiasiassa ei nämä muuta kamalasti asiaa sillä suomi on hyvinvointivaltio jossa kukaan ei kuole nälkään... Tietenkin on parempi että molemmilla on hyväpalkkainen työ,mutta kyllä monet ihmiset pärjäävät lapsensa kanssa esim pelkällä minimiäitiyspäivärahalla.
Olen 22v. ja mieheni 32v. ja meille on tulossa tammikuussa vauva.Ihan samaa mieltä olen kuin nuo muutkin viestiisi vastanneet; ei raha kaikkea ratkaise.Meillä tilanne sellainen, että itse saan kelalta tällä hetkelläkin päivärahaa ja mieheni on töissä.Jos aina jää odttamaan vaan että olisiko silloin ja silloin sopivampi ajankohta niin huomaa vuosien hurahtavan ohi...Esimerkiksi minä tulen saamaan melkein minimi äitiyspäivärahan jne. ja siitäkös siskoni oli kauhuissaan ja arvosteli sekä kyseenalaisti koko raskauteni :( se oli todella ahdistavaa, mutta alkuraskaus menikin juuri noita raha-asioita ja muita stressaavia asioita kelaillen..siskoni on minua 7v vanhempi ja ovat olleet miehensä kanssa yhdessä noin 5vuotta,mutteivat ole edes kihloissa, yhdessä tosin asuvat.He eivät kuulema "todellakaan vielä halua mitään pentuja" ja olen huomaavinani siskossani kateuden,kun hän puhuu juuri vauvan saaneesta ystävästään ja haukkuu/arvostelee tätä.Tämä hänen ystäväkin häntä vuosia nuorempi...Jokainen etenee omaa vauhtiaan mutta kova oli arvostelukanta sieltä suunnalta,kun saivat raskaudestani kuulla. Miten niillä on rahaa, tajuatko että saat minimi äitiyspäivärahaa jne. TODELLA ahdisyavaa.. miksei anneta ihmisen itse päättää asioistaan? minulla on ammatti, ja edessä olisi alan vaihto ehkä myöhemmin. miehelläni myös ammatti ja työ. MIKSI KAIKKI PITÄISI TEHDÄ TUTUN,TURVALLISEN KAAVAN MUKAAN?
sinulla on opintoja jäljellä? Itse olen opintojen loppusuoralla ja raskaus puolivälissä. Kuvittelin, että opiskelu raskaana olisi tosi helppoa, kävisin töissä niinkuin ennenkin ja opiskelisin siinä sivussa loput kurssit. En sitten arvannut kuinka pahasti väsyttää... Kesä meni siihen, että voin pahoin. Syksyllä listasin puuttuvat kurssit ja tein opintosuunnitelman itselleni. Aluksi se toimi ihan hyvin, mutta nyt viimeisen kuukauden olen ollut niin väsynyt, ettei opinnoista oikein tule mitään. Olen yleensä tosi tehokas opiskelija, mutta nyt tehosta ei ole jälkeäkään. Töissä on kumminkin pakko käydä, sillä en saa edes opintotukea. Lapsi on toivottu ja rakastettu, mutta välillä on käynyt mielessä, että pikkuisen myöhemmin tämä olisi ollut hieman helpompaa. Tiedetään, kaikilla ei ole alussa paha olo, kaikille ei tule tätä järjetöntä väsymystä. Toisaalta moni saa vakavampia oireita, kuten raskausajan diabeteksen tai rajuja ennenaikaisia supistuksia ja joutuu sairauslomalle jo varhain.
Kannattaa miettiä jaksatko yhdistää opinnot ja raskauden. Itse suosittelisin, että valmistut ensin. Olet vielä nuori. Tulet saamaan myös työttömyyspäivärahaa (joku kommentoija sitä epäili), jos kerran nyt saat opintotukea - usko pois, se ei ole paljon, mutta silti ruhtinaallisesti verrattuna opintotukeen. Raha ei ole tärkeintä, mutta miksi tehdä elämästä vaikeaa jos on vaihtoehtokin?
eli aloitin opiskelut vasta nyt syksyllä,jos kaikki onnistuisi niin kuin suunnitelen että tulisin nyt raskaaksi ja pystyisin käymään tämän vuoden loppuun,ensi vuodeksi jäisin äitiyslomalle niin jäljellä olisi 2,5 vuotta.tiedän ettei kaikki onnistu niin kuin on suunniteltu ja etttä opiskelu vauvan kanssa tule olemaan tosi vaikeata ja että keikkatyö voi unohta,mutta onhan meillä mummit ja vaarit ja onhan maailmassa opiskelijääidit osa niistä on jopa yksinhuoltajat.ymmärän hyvin että olisi järkevä odotta vielä vähän,mutta viime aikoina useammin ja useammin tule mieleen että pitäisi elä just tänään,koska ei koskaan tiä mitä voi tapahtua huomenna...