KERTOKAA NUORET ÄIDIT

Lueppa näitä muiden ihmsten kirjoituksia.... Nää palstathan on täynnä teiniäitien mielipiteitä.

Odotukset ja haaveet vauvasta ja vauvaelämästä eivät juurikaan ole muuttuneet vauvan synnyttyä.
Synnytyskin oli odotettua helpompi ja parisuhde on pysynyt ennallaan, avioliitossa eletään vieläkin. Enemmän vain yhteistä laatuaikaa perheenä, rakkaan ihmepoikamme kanssa. =)

Tästä keskustelusta on jo jonkinverran aikaa, mutta päätin nyt kuitenkin kertoa omia kokemuksiani. Painotan, että nämä ovat omia kokemuksiani nuorena äidiksi tulosta ja ehkä vähän vastapainoa tälle "kaikki on täydellistä" kokemuksille.

Sain lapsen 19-vuotiaana. Olin itsekin LAPSI isolla L:llä. Silloin en tietysti myöntänyt niin olevan vaan ylistin sitä kuinka aikuinen olen. =) Nyt ikää minulla on edelleen VASTA 22v ja ehkä olen vieläkin tietyllä tapaa lapsi. Tiedostan sen nyt itsekin ja kasvamisen varaa on vielä paljon, monta vuotta.

Ajattelin lapsen tulon olevan juuri sitä pehmoista ja mukavaa perhe-elämää. Totuus meillä oli toisenlainen: koliikkia, kun päästiin laitokselta kotiin. Koliikin jälkeen poikamme valvotti noin 1,5-vuotiaaksi saakka. Nyt, kun poikamme on pian 3-vuotta saan nauttia ihanista aamuista, kun olen saanut nukkua yöni heräämättä!

Miehen kanssa ollaan edelleen yhdessä, mutta se on vaatinut paljon, molemmilta! En häpeä myöntää, että erosta ollaan puhuttu enemmän kuin pari kertaa, mutta tänä päivänä olen onnellinen, että yhdessä ollaan pysytty.

Myös lapsen tulon myötä huomasin, että ollaan miehen kanssa hiukan erilaisia. Oltiin oltu yhdessä vuoden, kun päätettiin "tehdä" lapsi. Eli aivan liian vähän minun mielestäni... Enää en etenisi kenenkään kanssa niin nopeasti! Ikää meillä oli yhtä paljon, mutta henkisesti minä olin valmiimpi lapseen vaikka mieheni väitti olevansa valmis. Minä sokeana katselin sormien läpi, kun olin lapsi enkä ymmärtänyt. =)

Synnytys oli helpompi kuin odotin. Edelleen menen mielummin synnyttämään kuin hammaslääkäriin.

Tämä oli minun kokemukseni siitä, että aina ei voi mennä hyvin. Aika monella täällä tuntuu menevän mikä on minusta välillä hiukan outoa, kun ei tunnu aina vanhemmillakaan äideillä menevän niin täydellisesti. Voi tietysti olla, että tänne hakeutuu vain ihmisiä, joilla menee tosiaan ihan aina hyvin. =)

Mutta... Tämä päivänä poikamme on minulle maailman tärkein ja samoin mieheni. Ymmärrän sen kaiken tärkeyden nyt vaikka en vieläkään ole täysin aikuinen henkisesti.