Hei! Olen 19-vuotias nuori nainen ja odotan erikoista. Viime kesäkuussa kun poikakaverini ajoi kolarin ja olin ahdistunut siitä. Silloin minulla ilmeni yöllä hengityskatkoja eli heräsin tunteeseen etten saa henkeä. Sitten ajoin pelätä nukkumaan menoa ja katkokset pahenivat. Kuitenkin ne loppuivat kun rauhoituin. Nyt niitä on taas tullut. Olen taas stressannut. Nyt pelkään taas mennä nukkumaan. Ja se pelko vaan pahentaa! Olen sellainen ihminen että mulla tulee pala kurkkuun jos ahdistun. Eli kun alan vaipua yöllä uneen, tuntuu kuin vaipuisin johonkin tilaan ja sitten säpsähän siihen tunteeseen, kuin en saisi henkeä. Lopun yön pystyn nukkumaan normaalisti, on vaikea päästä uneen. Onko kellään muulla näitä ongelmia? Miten pääsitte eroon?
Yöllä tuntuu..
kuin tukehtuisin.
4362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sekin voi aiheuttaa ahdistuksen tunnetta, koska lapsi painaa sisäelimiäsi.
Mieheni soitti mulle pari vuotta sitten öihin, että nyt on mentävä sairaalaan koska hän ei saa happea, tuntuu että tukehtuu ei mihinkään.
Kaikki arvot oli hyvät, ja todettiin ongelma hyperventilaatioksi, kohtaus pahenee heti kun siitä alkaa stressaamaan! (Kyllähän se stressaa jos tuntuu ettei happea saa!!) Siihen sitten sai ohjeet miten tulee rauhoittaa itsensä kun huomaa tällaisen kohtauksen olevan tulossa, ja tietysti paperipussiin hengittäminen auttaa.
Eli siis toi on hyvin pitkälti stressin laukaisema oire, mutta se voi johtua jostain muustakin (univaikeuksista, mutta nehän ovat myös kytköksissä stressiin)
Juttele lääkärillesi muutenkin oireista (tai siis soita neuvolaan) niin saat mielenrauhan. Astmaakin se voi olla, mutta tuo kuulosti nettilääkrin korvaan harmittomammalta ;) ... toivottavasti kaikki menee hyvin!
Moikka!
Oli ihan pakko vastata,itselläni ihan samantyyppisiä oireita,ilmenee aina jos on jotain stressiä,tai yksinkertaisesti vaan liikaa ajateltavaa.
Mulla käy vaan niin että herään yöllä ja tiedän olevani HEREILLÄ mutten pysty liikuttamaan itseäni enkä hengitä kovinkaan hyvin.
Lääkäri tarjosi rauhoittavia mutten uskaltanut niitä ottaa koska pelkäsin nukahtamista aivan mielettömästi.
Nyt kun noita on ollut enemmän oon opetellut rentoutumaan,eli kun illalla menen nukkumaan ajattelen positiivisia ajatuksia ja jossei se onnistu lasken 50 alaspäin ajatellen vain numeroita,aina jos jokin muu tulee mieleen esim. paniikkikohtaukset,palaan takaisin 50:een jne.
Yöllä jos ja kun herään niin etten voi liikkua ja kunnolla hengittää,vedän muutaman kerran todella syvään henkeä ja PÄÄTÄN rentouttaa lihakset,hoen usein myös itselleni että tämä menee ohi mutta ensin pitää rentoutua.
Mä tiedän että nää kuulostaa alkuun ihan idiooteilta neuvoilta mutta mulla nämä toimii ja ne on harjoiteltuja juttuja koska oon kärsinyt vaivasta vaihtelevasti monta vuotta. Ja itse taas mieluummin luonnon keinoilla kuin rauhoittavilla,ja nythän niitä ei vissiin suositella kun odotellaan vauvoja..
Kokeile ainakin jossei muuta, kannattaa myös jättää jokin pieni valo, usein pimeys saattaa olla ahdistuneessa mielen tilassa vain pahentava tekijä...
Terkuin Miukka
vaivoja! olen oppinut elämään sen kans aika hyvin. varmaan kohta neljä vuotta olen siitä kärsinyt. Juuri kun olen nukahtanut niin säpsähän tosi kovaa siihen etten saisi henkeä mutta se menee sitten hetkessä ohi. en ole ikinä siitä kenellekään kehannut puhua mutta olen oppinut elämään sen kans niin etten sitä sillai enää pelkää. itselläni nyt on tullut enemmän niitä loppuraskauden puolella varmaan ku niin ressaaan paljon .. mutta illalla nukkumaan mentäessä ajattele vain positiivisia ajatuksia..