Miten ristiäisissä (kotona) järjestäydytään kasteeseen, kun joku kummeista ei kuulu kirkkoon ja toinen vanhemmista ei kuulu? Riippuuko papista saako nämä henkilöt olla kastemaljan vieressä kasteen ajan, vai onko heidän oltava muiden vieraiden kanssa "takavasemmalla"?
kirkkoon kuulumattomat
kastetilaisuudessa?
191593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen kummina lapselle, jonka isä ei kuulu kirkkoon ja osa kummeista on myös kirkkoon kuulumattomia. Ristiäisissä isä ja äiti seisoivat toisella puolen kastemaljaa, ja sylikummi me kaikki muut kummit rivissä toisella puolella. Pappi ei missään vaiheessa "syrjinyt" näitä kirkkoon kuulumattomia. Ainoastaan kummeista vähintään 2 henkilöä pitää kuulua kirkkoon.
on jotenkin juntti niin ei saa. 99% papeista antaa, mutta joku änkyrä ei välttämättä. Kannattaa kysyä sitä ennen.
Enpä todellakaan kyselisi lupia papilta. Ilman muuta kaikki saavat tulla lähelle. Ihan lapsen isä pitäisi laittaa etupenkkiin oman lapsensa kastajaisten ajaksi...
Kummilta kirkko edellyttää kirkon jäsenyyttä. Jos ei halua kuulua kirkkoon ei varmaankaan halua kasvattaa lasta kristillisesti, mikä taas on kummin tärkein tehtävä. Vanhemmat toimivat loogisesti ja oikein jos lapselle ei oteta "kummeja", jotka eivät kuulu kirkkoon. Näin ainakin meidän perhessämme, koska arvostamme kummiutta. Lapsillamme on toki aikuisia ystäviä, jotka eivät kuulu kirkkoon, mutta eipä tulisi mieleen pyytää heitä kummeiksi! Jokainen saa tietysti määritellä kummiuden niin kuin parhaaksi katsoo, mutta jos pyytää lapselleen kastetta, silloin suostuu siihen kummiuteen, mikä kirkossa on aina ollut sisältönä.
Selitäpä sitten miten jopa kirkko on hyväksynyt kummeiksi ihmisiä, jotka eivät heidän listoilleen kuulu? Itse sain osallistua kasteeseen ja sain vielä papilta todistuksenkin tästä. Näin kävi myös siskolleni.
Kummi on nykykielessä aivan yhtälailla yleisnimitys kuin vaimo, mikä juurtaa sanasta aviovaimo. Kaikki tarkoittaa vaimolla miehen vihittyä naista, oli sitten kyseessä siviili tai kirkkovihkiminen.
Tiedän että on uskovaisena vaikea sulattaa tapojen muuttumista. Mutta yleisesti on kai monien luterilaisten "uskovaistenkin" syytä miettiä mitä se heidän uskonsa oikeasti on. Pidetään ristiäiset, käydään kirkkohäissä ja hautajaisissa ja joskus joulukirkossa, lapset käy rippikoulun. Eli kaikki pohjautuu siihen mitä konkreettista itse uskossaan saa. Vai kuinka monesti olet itse istunut jumalanpalveluksessa tai auttanut lähimmäistäsi niinkuin sananne opettaa? Itse opetan monia raamatunkin alleviivaamia asioita omalle kummilapselleni omalla käytökselläni ja esimerkillä. Miten kirkollinen kummi poikkeaa tästä?
Ne kirkkoon kuuluvat kummit joita itse tiedän kuuluvat kirkkoon siksi kun niin on aina tehty valistamatta lasta mitenkään kristillisesti. Lahjoja annetaan ja käydään vanhempien kanssa kahvilla haukkumassa naapurin pariskunta ja keskustelemassa siitä minkä väristä kakkaa lapsella tänään tulee. Mitä erityisen kristillistä tässä on?
Jos kirkkoon kuulumaton ihminen on oikeasti hyväksytty kummiksi on pappi tehnyt virkavirheen. Pappislupauksessaan hän on sitoutunut kirkon oppiin ja järjestykseen ja ihmettelen tuollaista käytäntöä. Kirkkolaki on tässä suhteessa täysin yksiselitteinen ja yleensä viimeistään kirkkoherranvirasto kummiuden rekisteröinnin yhteydessä tämän huomaa. Kummitodistus on luonteeltaan epävirallinen, mutta ei papilla sitäkään ole oikeutta kirjoittaa muille kuin kirkon jäsenille. Kirkon jäsenyydessä toki on kysymys paljon enemmästä kuin siitä, millä "listalla" nimi sattuu olemaan.
Toki kummi sanan yleiskielinen sisältö on kovasti ajan saatossa muuttunut. Mutta sen sisältö kasteen yhteydessä ei ole kirkossa muuttunut vuosisatoihin miksikään. Itselleni ei ole vaikeaa hyväksyä tapojen muutosta, päinvastoin muutos kuuluu elämään. Kristillisyys ei ole pätemistä, vaan armollisuutta. Armo ei kuitenkaan ole sitä, että menetellään omin päin ajan hengen mukaisesti tai suostutaan erityisjärjestelyihin kunkin tilanteen mukaisesti. Eihän pappi myöskään konfirmoi muuta kuin kastettuja seurakunnan jäseniä vaikka ehkä sellaistakin joskus nuoren rippikoulun yhteydessä pyydetään.
En pidä itseäni mitenkään mallikelpoisena, mutta mielelläni käyn kirkossa ja rukoilen kummilasteni puolesta. Muistan heitä juhlapäivinä ja pyrin tukemaan itse kunkin kasvua kohti tasapainoista aikuisuutta. Mielestäni uskon merkitys on juuri siinä, että se johtaa vastuuseen lähimmäisistä. Ja ehkä myös ajan myötä sellaiseen nöyryyteen, jolla ei oikein voi tuomita toisia vaikka he "haukkuisivat" ja tekisivät jotakin muuta epäkristillistä ...?
Sinä kirjoitat kristillisyydestä omalta kannaltasi katsoen. Itse tarkastelen tämän päivän kristillisyyttä hiukan eri valossa.
Yrität kovasti antaa vaikutelman itsestäsi parempana ihmisenä, mutta valitettavasti syyllistyt itsekin tuomitsemiseeen vähättelemällä kirkottoman kummin roolia lapsen elämässä. Eihän taas sorruta tyypilliseen kristilliseen katsomukseen eriarvoistamisesta, eihän?
Olen hyvin läheisesti saanut kokea kristinuskoisten jalustalle kapuamisen ja sieltä osoittelun, että sen on minulle jo valitettava osa arkipäivää. Vaikka itse uskonkin samoihin hyveisiin ja arvoihin kuin kristinuskoiset en tätä omaa maailmankatsomustani kuitenkaan tyrkytä muille ja loukkaa sillä muiden tunteita, vaan uskon että jokaisen on rakennettava oma uskonsa tukeutuu se sitten suurenpaan massauskontoon tai johonkin muuhun. Tärkeintä ihmisyydessä on kuitenkin se, että osaa antaa anteeksi ja kunnioittaa jokaista lähimmäistään ilman ylemmyydentunnetta, pyyteetömästi.
Loppuviimein lapsen kummiksi sopii ihminen joka on lapsen vanhempien silmissä sopiva ihminen tukemaan lasta kasvussaan. Mikään titteli tai lahkoon kuuluminen kun ei korvaa ihmisen hyviä ominaisuuksia. Se, että on kristinuskoinen ei tee valitettavasti aina ihmisestä yleisesti kunnollista ja hyväntahtoista.
Mutta ilo sinulle, että olet uskossasi vahva! Kunhan muistat vaan sen, että se kirkoton läheisesi ei tästä puutteesta johtuen ole sinua yhtään alempi tai vähäarvoisempi.
En ole edellinen kirjoittaja, mutten malta olla kommentoimatta. Mielestäni näet edellisessä viestissä paljon sellaista, mitä siinä ei ollut. Kukaan ei kai väheksynyt kirkottoman kummin asemaa lapsen elämässä.
Kummiasiassa sekoitetaan helposti jyvät ja akanat. Evlut-kirkossa kummiudella on tietty merkitys, joka liittyy kasteeseen ja kristilliseen kasvatukseen. Jokaisen joka kastaa lapsensa tulisi käsittää nämä asiat. Lapselle voidaan tietysti hankkia muitakin kummeja, jotka osallistuvat lapsen elämään tavallaan. Kirkon ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä näitä kummeja, koska nämä kummit eivät liity mitenkään kirkolliseen toimitukseen, eli kasteeseen, ja sen merkitykseen.
En ymmärrä, miksi tämä asia on joillekin niin vaikea. Jos ei kuulu kirkkoon, tai ei hyväksy sen oppeja, niin miksi haluaa kastaa lapsensa, tai haluaa osallistua kastetilaisuuteen kummina? On olemassa muitakin tapoja juhlia lapsen syntymää tai nimenantoa, jos jonkinlaisen juhlan haluaa järjestää. Ja näissä tilanteissa voi nimetä lapselle kummeja, jos haluaa. Kirkollisen kummiuden kanssa tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, koska kirkko määrittelee kummeille velvollisuuden omien oppiensa mukaan.
Ja selvennykseksi todettakoon, että olen evlut-kirkon jäsen, mutta en ole erityisen aktiivinen seurakuntalainen. En jaottele ihmisiä uskonnon tai uskonnottomuuden mukaan, joten tämä ei ole minulle henkilökohtainen kysymys. En vain jaksa ymmärtää, miksi tällä palstalla jatkuvasti valitetaan tästä kummiasiasta. Ei ole mielestäni liikaa vaadittu, että evlut-kirkon kasteessa lapsella on kaksi evlut-kummia. Jos muita kummeja halutaan, niitä ei tarvitse merkitä kirkonkirjoihin, koska silloin on kyse jostain ihan muusta kuin kirkon määrittelemästä kummiudesta.
"Yrität kovasti antaa vaikutelman itsestäsi parempana ihmisenä, mutta valitettavasti syyllistyt itsekin tuomitsemiseen vähättelemällä kirkottoman kummin roolia lapsen elämässä."
Minä en kyllä huomannut mitään tällaista. Huomasin ainoastaan sen, että kirkoton kummi on aika outo käsite sikäli, että kristillisen kirkon mukaan kummin tehtävä on nimenomaan se kristillisessä kasvatuksessa tukeminen, näin ollen myös kirkkoon kuulumisen tukeminen. Tämä on fakta, joka sisältyy kirkkolakiin, oli se sinusta kivaa tai ei.
Ei minusta kukaan ole halunnut vähätellä kirkkoon kuulumattomien aikuisten roolia lapsen elämässä. On vain ihmetelty, että miksi näiden aikuisten tulee olla juuri kummeja. Samaa ihmettelen itsekin. Minä olen kirkkoon kuulumaton ateisti, enkä todellakaan ryhtyisi kenenkään kummiksi, koska en usko kristillisen kirkon dogmeihin. Ei minusta ole antamaan kenellekään kristillistä kasvatusta, joten miksi ihmeessä minun pitäisi kummikaan olla. Olen monelle lapselle taatusti läheisempi aikuinen kuin kumminsa ovat, mutta en kummi. Se, etten ole kummi, ei mitenkään vähennä minun rooliani näiden lasten elämässä.
Omaa lastani ei ole kastettu, sekään ei olisi tullut mieleenikään. Hänellä ei ole kummeja lainkaan, mutta läheisiä aikuisia elämässään sitäkin enemmän. Läheisiin aikuisiin kuuluu myös kirkkoon kuuluvia ihmisiä, eikä heidänkään roolia vähennä se, etteivät voi itseään lapseni kummeiksi kutsua.
Täytyy sanoa, että ihmettelen itsekin sitä, että miksi haluaa olla osa sellaisen uskonnon sakramentteja, jota ei itse tunnusta? Eikö ystävänsä lapselle voi olla läheinen ilman tällaisia titteleitä? Kukaan muu kun tässä ketjussa ei minusta ole edes vihjannut siihen suuntaan, että ei-kristityt olisivat vähempiarvoisia kuin sinä itse.
Aika yksipuolisia näkemyksiä..Kuinkakohan moni kirkkoon kuuluvista ihmisistä pitää itseään uskovaisena tai käy kirkossa/tunnustaa uskonsa?
Itse olen uskovainen enkä kuulu kirkkoon. Mitä hyötyä valtion laitoksesta olisi uskoni suhteen?
Sain oikeuden silti kummiksi ja kummitodistuksen.pappi oli onneksi tarpeeksi fiksu tajutakseen ettei pelkkä kirkollisveron maksaminen tee kenestäkään kristittyä. Minä uskon ja tunnustan uskoni,toisin kun moni muu kirkon jäsen..
Kummin pitää olla luterilaisen kirkon kastettu ja konfimoitu jäsen. Kastettavalla tulee olla kastehetkellä siis kaksi tällaista kummia läsnä kaste tilaisuudessa. Lisäksi lapsella voi olla muita kummeja jotka kuuluvat esim. kreikkalaisroomalaiseen tai katoliseen kirkkoon tai kuuluvat muuhun kristilliseen rekisteröityneeseen yhdistykseen jonka luterilainen kirkko katsoo täyttävän kummiksi kelpaavan kriteerin (esim. vapaakirkkoiset, jotkut helluntai-,paptisti, tai adventistiseurakunnan jäsenet, jos näimä edellämainitut seurakunnat ovat rekisteröityneet johonkin heidän kattojärjestöön, "villien seurakuntien"-jäsenet eivät käy kummeiksi). Lapsella voi olla kastetilaisuudessa läsnä ns. kummeja jotka virallisesti eivät voi olla kummeja mutta toimivat todistajina kastetilaisuudessa ja voi sitten olla lapselle kuin kummi jos tämä henkilö ja vanhemmat niin sopivat. Mutta virallisesti tällaista henkilöä ei voi kirkon rekisteriin kirjata kummiksi, vain kasteen todistajaksi. (Jos on kysymys rippikoulua käyvä konfirmoimaton seurakunnan jäsen, jos hänestä halutaan kummi, voi kastettavan vanhemmat konfirmaation jälkeen toimittaa seurakuntansa kirkkoherralle kofirmaatiotodistuksen henkilöstä joka haluavat lisätä lapselleen kummiksi, kirkkoherra voi omalla päätöksellään lisätä sitten henkilön lapselle kummiksi, mikäli katsoo sen olevan tarpeellista. Kuitenkin kirkkoherrat saavat käyttää tässä asiassa omaa harkintaa joten eri seurakunnissa käytännöt vaihtelevat). Kasteen todistajatkin voivat seisoa vanhempien ja kummien kanssa papin ja vauvan lähellä, sillä ei todellakaan ole merkitystä missä nämä kirkkoon kuulumattomat seisovat. Vanhemmat riippumatta siitä kuuluuko toinen kirkkoon vai ei, seisovat rinnatusten lähellä lasta ja kummeja. Yhdessähän vanhemmat yleensä ovat päättäneet lapsen kastamisesta ja molemmat hyväksyät tämän kasteen. Mikäli esim. isä vastustaa kastetta äiti saa päättää yksin alle 1-vuotiaan lapsen kastamisesta (mikäli äiti kuuluu kirkkoon). Mikäli äiti ei kuulu kirkkoon ja isä kuuluu voidaan vanhempien yhteisellä suullisella suostumuksella lapsi kastaa eikä siitä tarvitse mitään kirjallista sopimusta tehdä nykyään. Mikäli kumpikaan lapsen huoltajista ei kuulu kirkkoon ei lasta voida kastaa.
suurin harhaoppi. Mitä pahaa on kristillisen kasvatuksen antamisessa lapselle? Eikö hyvyyden ja lähimmäisenrakkauden opettaminen olekaan oikein? Vanhempana ateistien lapset voikin sitten laittaa pioneereihin tai nuoriin kotkiin ja opettaa kuinka hyvä Stalin oli. Protuleiri tottakai!
Huhuh! tulihan taas julistusta putkeen! No tämäkään ei muuta sitä tosiasiaa mikä on käytäntö. Kummi on siirtynyt osaksi yleisnimitystä, enkä ainakaan itse ole koskaan kuullut kenekään erottelevan kirkon kummit ja muut kummi.
Kummi on tätänykyä henkilö, kenen vanhemmt katsovat soveltuvan hyvien ominaisuuksiensa puolesta kummiksi. Pelkkä kirkkoon kuuluminen ei sitä vielä valitettavasti tee. Päinvastoin. Tiukasti uskossaan kirkkoon kuuluvat ei välttämättä ole parasta mahdollista seuraa lapselle. Kuka haluaisi lapsensa kasvavan toisia, kirkkoon kuulumattomia halveksivien ihmisten kanssa, kuunnellen heidän propagandaansa sitä kuka saa armon ja kenet syöstään alimpaan. En koskaan haluaisi tulevalle lapselleni uskovaisia kummeja, vaikken itse kirkon toimia paheksukaan.
Näen nykyaikaisen kirkkoon kuulumisen hiukan samanlaisena jos liittyisin ympäristöjärjestöön vain siksi, että saisin heiltä jotain itseäni hyödyttäväiä etuja, esim. alennuksia tai ilmaislehtiä tai muuta mukavaa elämääni täydentävää hyödykettä. Joten tuo kirkollisen sakramentin pyhyys ja itseisarvo on nykyisin kaikkinensa naurettavaa näytelmää, ei muuta.
Ja vielä huvittavampaa on seurata kuinka jotkut tätä teennäistä kirkkoon kuulumista kailottaa. Mutta jos oikein tiukkaan puristaa ne silmät kiinni, ei tarvitse nähdä mitään....
"...teennäistä kirkkoon kuulumista kailottaa."
Kastehan on nimenomaan kirkkoon/seurakuntaan liittäminen (ei nimen antaminen).
Jos pitää kirkkoon kuulumista teennäisenä, miksi liittää lapsensa kasteessa kirkkoon?
Jos lapsi liitetään seurakuntaan = kastetaan, tunnustetaan siinä kristillinen usko, jota haluaa lapselleenkin opettaa. Kummien on siis myös oltava mukana tässä kristillisessä opettamisessa eli oltava seurakunnan jäseniä ja näin osoitettava, että hyväksyy ja haluaa toteuttaa kristillisiä oppeja.
Jos ette hyväksi kirkkoa sen oppeineen ja ohjeineen (katsokaa seurakuntien sivuilta, siellä esim. yksiselitteisen selkeästi kerrottu tämä kaste- ja kummiasia), älkää liittäkö lastanne seurakuntaan. Miksi "lykätä" lapsensa porukkaan, jota ei itse arvosta?
Uskovainen voi toki olla kirkkoon kuulumattakin, mutta miksi tällainen uskovainen liittäisi lapsensa kirkkoon, eikä opettaisi hänelle sitä omaa uskoaan omilla tavoillaan (jos siis ei hyväksy kaikkineen kirkon oppeja, eikä halua olla sen "yhdistyksen" jäsen).
Kummi ei ole yleisnimitys, vaan kirkollinen nimitys. Lapsella toki kuuluu olla elämässään muitakin "luottoaikuisia" kuin ne noin kaksi kummia, mutta eihän kaikkia lapsen arvokkaita aikuiskontakteja kutsuta kummeiksi.
Kaste otetaan hyvin usein koska niin on tapana tehdä, mikä on ikävä tosiasia.
Kummi olen itsekin, vaikken kuulu kirkkoon ja kummiksi kuulen itseäni kutsuttavan. Ja näin olen nähnyt olevan tapana kaikkialla lähipiirissä. Koska on tunnustettava toisiasia, että kirkosta eronneiden määrä on koko ajan kasvussa. Miten kirkko hoitaa silloin tehtäväänsä kun suurin osa ihmisistä on siitä jo eronut? Oman kummiperheeni pappi oli tämän jo käsittänyt osana yhteiskunnalista uudistusta ja ojensi myös minulle kummitodistuksen, vaikkei nimeäni voinut kirkon kirjoihin laittaakaan. Palveluammatissa kun joutuu nykyään joustamaan...
Jos kerran kristillinen kummi on kummi, jonka täytyy olla mukana kristillisessä kasvatustyössä, miten tämä tehtävä käytännössä ilmenee? En ole koskaan nähnyt kristityn kummin tekevän tai toimivan poikkeavammin kuin muut "kummit". Nämä kummit ei anna opetusta tai kasvatusta, vaan käyvät hoitamassa tehtäväänsä juuri kahvitellne ja ihan arkisista elämäntilanteista keskustellen. Jos tämä on kristillisyyttä, me olemme kaikki osa tätä tahtomattakin.
Onko kristillinen kasvatustyö sitä, että antaa lapselle lahjoja ja seuraava ns. kristillinen kummitehtävä missä näyttätyy on konfirmaatio.
Tietenkin kirkon jäsen pystyy selittämään tämänkin aina kuvaa hiukan värittäen, oma kristillistä auvoisuutta ammentaen.
Itsestäni koko kummius, kaste ja kristillinen tapa näyttää näin asiaa monet vuodet pohtineena ja ihmisten käytöstä tutkineena enemmänkin perinteiden kun kirkon kunnioittamiselta. En pysty näkemään siinä enään muuta kuin tekopyhää teatteria.
Kuinka monta kertaa on saannut kuulla jonkun sanovan haluavansa erota kirkosta, mutta haluaa kirkkohäät ennen tätä, tai haluaa lastensa kastettavan tai pääsevän ripille, minkä jälkeen kirkosta eroaminen hoituu muka luontevammin.
Koko myytti kristillisyydestä on muuttunut muotoon: mitä sillä jäsenyydellä muka saa?
ja kummius sisältää kristillisten ja hyvien arvojen opettamista lapselle. Sitten on näitä, jotka eivät kuulu kirkkoon. He EIVÄT voi olla kummeja ja he voivat vapaasti opettaa lapselle vaikka mitä (myös pahuuksia) jos vanhemmat sen sallivat. Näitä kutustaan sitten teennäisellä nimellä "aikuisystävä".
Arkikielenkäytössä ei todellakaan ole oikeaa tai väärää kummia, vaan kummeja jotka vanhemmat ovat oikeudentajussaan ja hyvässä tunnossaan valinneet. Kirkko ei voi mielestäni erotella noin tärkeitä ihmisiä oikeisiin ja vääriin.
Minulle ainakin sekä kirkkoon kuuluvat että kirkottomat lapseni kummit ovat yhtä tärkeitä, eikä tulisi mieleenkään erotella toisia jotenkin oikeammiksi. Valitsin lapseni sylikummiksi ihmisen kenen tiesin kantavan vastuunsa hyvin ja olevan esimerkillinen osa lapseni tulevaisuutta. Se, että hän ei kuulunut kirkkoon ei merkinnyt mitään.
HEH. Voi pyhä itseisarvo ja halveksunta sentään! Kehtaavatkin leikkiä jotain kavereita lapsille nuo "saatanalliset" ystävät....
Pieniä ihmisiä suuri maailma pullollaan, voivoi! Ja vielä Herran armaan lapsia muka.....
ensinnäkin kummi voi olla kun on konfirmoitu ja kuuluu kirkkoon. Muuten ei voi olla. Tämä on siis virallinen kanta, mutt ajotkut leipäpapit on valmiita joustamaan ja huolivat kirjoihinsa pakanat sun muutkin. Ihmettelen moista, vaikka en ole uskova itsekkään..
Muuten pappi ei tiedä eikä kysy kuuluuko joku kirkkoon vai ei ja itse kirkkoon kuulumattomana olen ollut lasteni kastetoimituksissa läsnä kuten muutkin äidit tosin tiettyjä osia en lausu koska en niihin usko. Kuitenkin kastekaavassa on osa jossa esim vanhemmat antavat lapsensa seurakunnan jöseneksi jne joka tarkoittaa että pakkoha se on suostua kun siinä kerran ollaan?