Sain eilen diagnoosin; mulla on kuin onkin adhd. Tää aika ennen diagnoosin saantia oli kuoppainen ja kivinen mutta silti terveyskeskus lääkäreitten ja osaksi myös "ei-yksityisten" psykiatrien kieltelyjen mukaan uskoin itseeni ja siihen, ettei kaikki ole ollut koskaan kohdallani samalla tavalla kuin kanssaeläjieni kohdalla on. Tämä tieto on enemmänkin kuin helpottava- siis tavalla, etten ole mitenkään luulosairas tai mitään vastaavaa, mutta silti oloni on jotenkin tyhjä ja tavallaan yksinäinen.. En tiedä sitten, että johtuuko se siitä, ettei mulla ole sellaista henk.koht tietoa VIELÄKÄÄN kaikesta. Siis että miten tästä eteenpäin, lääkitys, hoidot ja sen sellaiset. Tämän diagnoosin saannin jälkeen jännitän tulevaisuuttani ihan älyttömästi! Muutunko minä ihmisenä, saanko elämääni\asioitani yleensäkkään järjestetyksi... Höh, joku voisi ajatella, että eikö se hitto osaa olla tyytyväinen tuloksesta- olenhan minä mutta mua tavallaan jännittää, pelottaakin kaikki mitä tuleman pitää.
Mulla ei siis ole ollut vielä psykiatrin aikaa sillä sain sen diagnoosin eilen ja tää psykologi ottaa vasta tällä viikolla siihen psykiatriin yhteyttä..
ANTEEKSI tämä tekstin epäselvyys, mutta tahtoisin tietää teidän muiden "kollegoideni" alkukokemuksia tiedon saannin jälkeen. Eli miten asiat lähtivät purkautumaan, miten lääkkeet vaikuttivat ja minkälaista hoitoa saitte yms yms yms...
Mulla ei siis ole ollut vielä psykiatrin aikaa sillä sain sen diagnoosin eilen ja tää psykologi ottaa vasta tällä viikolla siihen psykiatriin yhteyttä..
ANTEEKSI tämä tekstin epäselvyys, mutta tahtoisin tietää teidän muiden "kollegoideni" alkukokemuksia tiedon saannin jälkeen. Eli miten asiat lähtivät purkautumaan, miten lääkkeet vaikuttivat ja minkälaista hoitoa saitte yms yms yms...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse aikoinaan vihasin itseani ja olin hyvin rikkinainen saatuani tietaa olevani poikkeava..
Olin jopa Raamattujakin polttanut roviolla, silla olin hyvin katkera Jumalaakin kohtaan.
Kuitenkin koen juuttumisen olevan myos siunauksena..
Olen levittanyt tietoa ADHD:sta ympari nettia...
Mielestani sinun taytyy "syntya uudelleen"... en ihan tassa tarkoita uskoa.. mutta taytyy opetella uusia taitoja... ala hapea itseasi...
Ole sellainen kuin olet, ole se aito...
Monikin addi on usein aidosti elava.. Itse en sieda kaksinaamaisuutta...
Itse juuri nykyaankin joskus masennun, silla en voi olla tavallinen... olen neurologisesti poikkeava.. en voi muuttua NT-ihmiseksi.. vaikka kuinka yrittaisin... en voi opiskella samalla tavalla kuin moni NT-ihminen... juuri vaikea-asteisen ADHD:n takia... mutta me joudummekin tekemaan enemman tyota kuin ne tavalliset ihmiset...
Toivottavasti loydat myos hyvan laakarin itsellesi, joka voi myos kannustaa sinua elamassasi tallakin hetkella.. se on tarkea asia...
Voimia sinulle!!! Tervetuloa meikalaisten joukkoon! :) Ennen kaikkea hyvaksy itsesi sellaisena kuin sina todella olet!
Olet myos arvokas niin kuin monet muut ovat!