Joku, joka ei enää syystä tai toisesta kuulu elämääsi, mutta jota et koskaan pysty täysin
unohtamaan.. miksi =)
unohtamaan.. miksi =)
Elämäsi nainen/mies
SuzieN
9806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
On yksi jonka muistan aivan varmasti hautaan asti... ei niin hienoa ja filmaattista ihmistä voi unohtaa.
Häneltä olen oppinut todella paljon... elämän polku on leventynyt tieksi.
Suuret kiitokset hänelle... jospa me kaikki muutkin ajattelisimme maailmaa samalla tavalla... mitenkä paljon helpompaa meillä olisi...
Ei ois ehkä ihan joka pojalle tullut heti mieleen noin kauniit sanat.. omasta äidistä?
Tuolla asenteella et varmaan aliarvioi naisia
yleensäkään :))
Äiti on luku erikseen...=))))
En aliarvioi ketään, meistä jokainen on laisensa ja hänet on otettava sellaisenaan kun on.
Ja sori väärinkäsitys =)
Oli mulla ? -merkki siinä jossain välissä, etten
ihan varma ollutkaan..
Ja lisää ?? tulisi mieleen, olitteko "vain ystäviä", vai oliko intohimoinen suhde..
Voihan ne olla myös asioita, jotka haluat pitää omana tietonasi ;))
Sanotaanko näin... väärä aika ja väärä paikka.
Edellinen miesystäväni oli todella sukulaissielu kanssani. Olimme hyvin paljon samalla aaltopituudella emotionaalisesti, molemmat olemme taiteilijasieluja. Tapasin hänet aikana jolloin olin keskellä avioeroa. Tämä rakkauteni nosti minut todella kaiken sen kaaoksen keskeltä ja oli todella balsamia sielulleni. Taiteellisuutemme yhdisti meitä todella joka atomiamme myöden. Meillä oli oma, herkkä, sadunkaunis maailmamme, jonka jaoimme.Se oli kuin kukkiva puutarha jossa sielu sai uutta energiaa ja toivoa.Hän asui lähes 500 km:n päästä minusta. Olimme sitten kaukosuhteessa muutaman vuoden, jonka aikana pidimme yhteisen taidenäyttelyn. Hänen "kaunosieluisuutensa" sekä se että hän eheytti kylmästi kohdeltua sydäntäni teki hänestä minulle unohtumattoman ihmisen, jolla aina on erikoinen paikka sydämessäni.
Toinen, eli nykyinen ja (viimeinen) elämäni mies jonka kanssa olen nyt ollut yhdessä 4 vuotta, on se jonka todella valitsisin kumppanikseni jos joutuisin kelaamaan aikaa takaisin ja valita uudelleen. Syy siihen on se, että hän ja minä täydennämme sopivasti toisiamme. Emme ole liian samankaltaisia, emmekä liian erilaisia joka vaikeuttaisi turhaan kommunikointia.
Hän rauhoittaa minua joka olen elohopeaa, ja minä taas elävöitän hänen elämäänsä. Lisäksi hän osaa kommunikoinnin taidon joka on ehdottomasti suhteen ylläpitäjä nr 1.
ja hyvä niin. Olin 19v. Rikkoi kaiken, herätti minut
huomaamaan, että en ole olosuhteiden vanki. Että, minullakin on oma tahto. Sitten otti sen tahdon omakseen ja heitti takaisin, "että, sori, en tarvitse enää".
Mutta, silti hyvä, että niin kävi. Muuten en tiedä, missä olisin. Nyt tiedän, että tässä. Ja ystäviä ollaan yhä.
mut en ala sitä tääl kertomaan :=)
oikein sydämmestä sattuu kun ajatteleekin häntä..määrätyt musiikit.asiat, tuoksut,ohejlmat saavat hänet mieleeni. tuskaista, mutta ikävä kyllä koskaan ei meistä olisi yhdessä tullut mitään, mutta hän on lopun elämää mielessäni rakkaudella. nim:nainen loputtomassa kaipuussa...