Tämän syksyn sävel
ei enää rakkauden
niin kuin silloin
vaan surun, ikävän
ja kaipauksen
se mitä unelmoin
se oli, on jo ollut
kuin sydämeni
olisi kuollut
pian lumi peittää
menneisyyden alleen
kohta et muista
meitä edes olleen
minä muistan
minä kaipaan
minä rakastan
sydämeni itkee
se itkee ikävää
se vuotaa verta
kun olet poissa
ja mitä sinä teet
vieläkö juovut siitä
sydämeni verestä
kyyneleistäni niistä
ei enää rakkauden
niin kuin silloin
vaan surun, ikävän
ja kaipauksen
se mitä unelmoin
se oli, on jo ollut
kuin sydämeni
olisi kuollut
pian lumi peittää
menneisyyden alleen
kohta et muista
meitä edes olleen
minä muistan
minä kaipaan
minä rakastan
sydämeni itkee
se itkee ikävää
se vuotaa verta
kun olet poissa
ja mitä sinä teet
vieläkö juovut siitä
sydämeni verestä
kyyneleistäni niistä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta kauniista muistoista.
Kesä tulee jälleen.
eli runoni kertoi juuri siitä mistä halusinkin sen kertovan
kiitos palautteesta
Ehkä joskus tiemme kohtaa
siellä missä auringonnousu
puunlatvoihin hohtaa.
Siellä mihin ei eron tuskainen viima lyö,
siellä missä loppuu kaipauksen yö.