Nyt riittää!
Kauanhan tässä, 1/4 vuosisata, kestikin tajuta että pitää opiskella sitä mitä ITSE haluaa elämältään, eikä suinkaan antaa sen vaikuttaa mitä vanhemmilta jäi saavuttamatta.
Olen sen toki aina tiedostanut enkä ihan sentään ole heidän mukaansa mennyt. He eivät kuitenkaan koskaan ole tukeneet minua omassa ratkaisussani, vaikka ala on varmaankin ollut hyvin selvästi näkyvissä.
Sen verran kuitenkin on vaikutusta ollut vanhempien ja suvunkin mielipiteellä, että olen tehnyt jonkinlaisen kompromissi-ratkaisun. Opiskelen kyllä itselle kiinnostavaa alaa, mutta tämä ei ole se oma itsestään selvä ammatti eikä vielä se toinen tai liekö kolmaskaan vaihtoehto. Töitä alalta varmasti löytyy ja palkkaakin saa kohtuullisesti jos itseään kehittää tutkinnon jälkeen pidemmällekin, mutta mitä sillä sellaisella tekee jos sydän on jossain muualla.
Nyt siis tosiaan riittää perheen ja suvun kuuntelu. En ole kuitenkaan valitsemassa ketään yhteiskunnallisesti häpäisevää noloa alaa. Teen tämän nykyisen tutkinnon loppuun ja sitten ikäänkuin taannun ja opiskelen sitä mitä olisi jo alunperin pitänytkin valita, eikä suinkaan pöllämystyneenä ihmetellä kun muka omaa ammattia ei vaan tahdo löytyä. Vielä en ole sellaisessa vaiheessa että epäilisin vaihtaa kaistaa tai jopa kääntyä takaisin.
Ovathan vanhempani myös opettaneet sellaista kuten "Älä jätä tekemättä sellaista mitä haluat, muuten kaduttaa vanhempana."
Kauanhan tässä, 1/4 vuosisata, kestikin tajuta että pitää opiskella sitä mitä ITSE haluaa elämältään, eikä suinkaan antaa sen vaikuttaa mitä vanhemmilta jäi saavuttamatta.
Olen sen toki aina tiedostanut enkä ihan sentään ole heidän mukaansa mennyt. He eivät kuitenkaan koskaan ole tukeneet minua omassa ratkaisussani, vaikka ala on varmaankin ollut hyvin selvästi näkyvissä.
Sen verran kuitenkin on vaikutusta ollut vanhempien ja suvunkin mielipiteellä, että olen tehnyt jonkinlaisen kompromissi-ratkaisun. Opiskelen kyllä itselle kiinnostavaa alaa, mutta tämä ei ole se oma itsestään selvä ammatti eikä vielä se toinen tai liekö kolmaskaan vaihtoehto. Töitä alalta varmasti löytyy ja palkkaakin saa kohtuullisesti jos itseään kehittää tutkinnon jälkeen pidemmällekin, mutta mitä sillä sellaisella tekee jos sydän on jossain muualla.
Nyt siis tosiaan riittää perheen ja suvun kuuntelu. En ole kuitenkaan valitsemassa ketään yhteiskunnallisesti häpäisevää noloa alaa. Teen tämän nykyisen tutkinnon loppuun ja sitten ikäänkuin taannun ja opiskelen sitä mitä olisi jo alunperin pitänytkin valita, eikä suinkaan pöllämystyneenä ihmetellä kun muka omaa ammattia ei vaan tahdo löytyä. Vielä en ole sellaisessa vaiheessa että epäilisin vaihtaa kaistaa tai jopa kääntyä takaisin.
Ovathan vanhempani myös opettaneet sellaista kuten "Älä jätä tekemättä sellaista mitä haluat, muuten kaduttaa vanhempana."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on ikää 10 vuotta enemmän ja vieläkin tulee kommentteja ja komentoja, mitä minun pitäisi elämälläni tehdä. Onhan se ihan kiva, että tekemiseni kiinnostavat, mutta tekemiseni ovat ihan minun omia asioitani. Ryhdyin aikuisiällä opiskelemaan alaa, joka itseäni kiinnostaa. Eipä mennyt aikaakaan, kun alkoi kuulua kommentteja, että pitäisikin kouluttautua ihan toiselle alalle. Sillä toisella alalla on töitä ja hyvät palkat. (=sairaanhoitaja) "Kävithän sinä minuakin sairaalassa katsomassa joka päivä kun olin siellä." Siinäpä sitä tosiaankin hyvä peruste lähteä sairaanhoitajaksi lukemaan, jep jep. Ala ei kiinnosta ollenkaan. Tällaistahan tämä on, joskus saa ihan tosissaan hakata nyrkkiä pöytään, kun ei tunnu menevän perille, että elän omaa elämääni, ihan itsenäisesti, eikä siihen auta motkotukset. Neuvoa saa ja ohjeita otan ihan kiitollisena vastaan, jos pysytään järkevissä rajoissa, mutta itse teen päätökseni. Piste.