Äijjin neuvo pojalleen

Kun tulin Englannnista kotiin ja halusin näyttää nahkakantista diplomia omalle äidilleni. Otin diplomini (B.A.) varovasti laukustani ja ojensin sen äidilleni ajatellen, että kai hänkin haluaisi edes katsoa sitä ja antaa jonkin positiivisen kommentin. Eipä tuo emo sitä käteensä ottanut, vaan kääntyi ympäri ja samoi hellan luo mennessään, että "Ootahan poeka, kun minä näytän sinulle jottain". Hän kaivoi laatikostaan esille kahteen kertaan taitetun A4 kokoisen arkin ja ojensi sen minulle sanoen samalla "Mäne nyt poeka työelämään ja tie työs hyvin ja tule ja näytä äidille tämmönen paperi". Minä katselin paperia, jonka äiti minulle ojensi. Se oli hänen työtodistuksensa. Sitten hän vielä asian kirkastamaiseksi mainitsi "Kuule poeka, minä arvostan enemmän työtodistusta, kun noeta koulutodistuksia". Näin hän jatkoi tuolla lyhyellä linjallaan ja sanoi sanottavansa muutamalla sanalla. Ei siitä sen kummemmin muistaakseni juteltu. Eletään tässä juuri pyhäinpäivän kynnyksellä. Asia tuli mieleeni, koska lämmöllä muistelen hyvää äitiäni.