Ensin tarkennus: Alkoholi ja tupakka ovat myös huumeita.
Olen tässä nyt viimeisten vuosikymmenten aikana seurannut sukulaisten ja omaa huumeiden ( lailliset ja laittomat ) käyttöä ja totesin että taitaa tuo huumeiden käyttö olla periytyvää ja/tai jotenkin jo geeneissä.
Itse aloitin 15 vuotiaana viinalla, tupakka tuli vasta muutaman vuoden kuluttua kuvioihin mukaan. Eli minun huumeurani alkoi viinalla ( Kannabis porttiteoria ei pidä paikkaansa ) Moni sukulaisista joi alkoholia enemmän tai vähemmän, muutamat olivat jopa alkoholisteja. Muutamat ottivat laittomia huumeita. Vajaa kaksikymppisenä jouduin sairaalaan jossa sain sitten ensimmäisen kerran morfiinia särkyihin. Vaikka sairaalan annokset ovat melko mietoja, sain morfiinistä hyvät fiilikset. Olo oli ihan kevyt, tuntui kuin olisi leijaillut ilmassa. Koska morfiini tulee ooppiumista niinkuin heroiini, ymmärsin heroiinin käyttäjiä tästä päivästä lähtien. Tosin järki sanoi että pidä näpit irti moisesta myrkystä, koska en jaksa uskoa että kadulla myytävä heroiini on niin puhdasta kuin sairaalan morfiini.
Elämä jatkui viinan ja kaljan kanssa. Koska käyttö oli suurilta osiltaan viikonloppu / vapaa-ajan käyttöä, niin tuli kumminkin opiskelut ja työt hoidettua. Sukulaisista kaksi kuoli 1:n vuoden sisällä. Yksi huumeisiin ( amfetamiini ) ja toinen sai ryyppyremmin tappelussa puukosta selkään.
Reilun 20:n ikäisenä poltin ensimmäisen kerran kannabista. Tuli oikein mukava olo ja krapulaakin ei tullut. Rupesin sitten polttelemaan kannabista aina kun sitä oli saatavilla vaikka sen ostaminen / kasvattaminen 80-luvulla ei ollut niin helppoa kuin nykyään, joten pääasiallisesti join alkoholia ja poltin tupakkaa. Sukulaisten viinan ja huumeiden käyttö jatkui entiseen malliin, jotkut enemmän ja muut vähemmän.
Olin reissanut niihin aikoihin aika paljon keski-euroopassa ja kun huomasin minkäläinen oli esim. kannan ostamisen ja polttamisen helppous Hollanissa ja käyttäminen oli melkein kaikissa maissa siellä sallittua, niin päätin että muutan keski-eurooppaan.
Tänne keski-eurooppaan muutettuani jätin alkoholin käytön vähemmälle ja rupesin polttamaan enemmän kannabista. Pikku hiljaa käyttö muuttui jokapäiväiseksi, tosin homma pysyi hanskassa koska polttelu rajottui vapaa-aikaan ja töissä tieliikenteessä olin tietysti selvinpäin.
Nyt olen yli 40 ja olen ollut kannabis riippuvainen viimeiset 10:n vuotta. Asia ei ole niin paha miltä se kuullostaa, koska taloudellisesti joka illan polttelun pystyy keskiverto palkansaaja maksamaan ja jos raha tilanne menee tosi tiukaksi / kannabiksen ostaminen vaikeaa, niin sitten kasvatan sitä itse ( yllättävän paljon töitä moisessa pikku puutarhassa ) Jos joskus on ollut taukoja, niin vieroitusoireet ovat verrattavissa nikotiinin vieroitukseen, joskin minulle henk. koht. on tupakkalakko tuskaisempi kuin kannabislakko.
Olen todennäköisesti kannabis riippuvainen lopun elämääni, mutta huonomminkin voisi olla ( esim. alkoholisti ) Sitä paitsi säännöllisellä polttelusta on jotakin hyötyä, esim. allergiat ( heinä, koivu yms. ) ei enää vaivaa yhtään.
Ja koska suurin osa koko suvusta on enemmän tai vähemmän moisia huume- ja viinaveikkoja, niin voin sanoa monien vuosien kokemusten perusteella: Päihde ongelmat voivat olla perinnöllisiä. Omasta mielestäni lukeudun niihin viisaisiin, jotka tietävät rajansa ja joilla mopo ei karkaa käsistä vaikka ollaankin joka ilta töiden jälkeen taas jointtia käärimässä.
Mitä olen tästä oppinut: Minulla ei ole lapsia, enkä aio enää niitä vanhoilla päivillä enää tehdä, en halua antaa näitä geenejä eteenpäin.
Olen tässä nyt viimeisten vuosikymmenten aikana seurannut sukulaisten ja omaa huumeiden ( lailliset ja laittomat ) käyttöä ja totesin että taitaa tuo huumeiden käyttö olla periytyvää ja/tai jotenkin jo geeneissä.
Itse aloitin 15 vuotiaana viinalla, tupakka tuli vasta muutaman vuoden kuluttua kuvioihin mukaan. Eli minun huumeurani alkoi viinalla ( Kannabis porttiteoria ei pidä paikkaansa ) Moni sukulaisista joi alkoholia enemmän tai vähemmän, muutamat olivat jopa alkoholisteja. Muutamat ottivat laittomia huumeita. Vajaa kaksikymppisenä jouduin sairaalaan jossa sain sitten ensimmäisen kerran morfiinia särkyihin. Vaikka sairaalan annokset ovat melko mietoja, sain morfiinistä hyvät fiilikset. Olo oli ihan kevyt, tuntui kuin olisi leijaillut ilmassa. Koska morfiini tulee ooppiumista niinkuin heroiini, ymmärsin heroiinin käyttäjiä tästä päivästä lähtien. Tosin järki sanoi että pidä näpit irti moisesta myrkystä, koska en jaksa uskoa että kadulla myytävä heroiini on niin puhdasta kuin sairaalan morfiini.
Elämä jatkui viinan ja kaljan kanssa. Koska käyttö oli suurilta osiltaan viikonloppu / vapaa-ajan käyttöä, niin tuli kumminkin opiskelut ja työt hoidettua. Sukulaisista kaksi kuoli 1:n vuoden sisällä. Yksi huumeisiin ( amfetamiini ) ja toinen sai ryyppyremmin tappelussa puukosta selkään.
Reilun 20:n ikäisenä poltin ensimmäisen kerran kannabista. Tuli oikein mukava olo ja krapulaakin ei tullut. Rupesin sitten polttelemaan kannabista aina kun sitä oli saatavilla vaikka sen ostaminen / kasvattaminen 80-luvulla ei ollut niin helppoa kuin nykyään, joten pääasiallisesti join alkoholia ja poltin tupakkaa. Sukulaisten viinan ja huumeiden käyttö jatkui entiseen malliin, jotkut enemmän ja muut vähemmän.
Olin reissanut niihin aikoihin aika paljon keski-euroopassa ja kun huomasin minkäläinen oli esim. kannan ostamisen ja polttamisen helppous Hollanissa ja käyttäminen oli melkein kaikissa maissa siellä sallittua, niin päätin että muutan keski-eurooppaan.
Tänne keski-eurooppaan muutettuani jätin alkoholin käytön vähemmälle ja rupesin polttamaan enemmän kannabista. Pikku hiljaa käyttö muuttui jokapäiväiseksi, tosin homma pysyi hanskassa koska polttelu rajottui vapaa-aikaan ja töissä tieliikenteessä olin tietysti selvinpäin.
Nyt olen yli 40 ja olen ollut kannabis riippuvainen viimeiset 10:n vuotta. Asia ei ole niin paha miltä se kuullostaa, koska taloudellisesti joka illan polttelun pystyy keskiverto palkansaaja maksamaan ja jos raha tilanne menee tosi tiukaksi / kannabiksen ostaminen vaikeaa, niin sitten kasvatan sitä itse ( yllättävän paljon töitä moisessa pikku puutarhassa ) Jos joskus on ollut taukoja, niin vieroitusoireet ovat verrattavissa nikotiinin vieroitukseen, joskin minulle henk. koht. on tupakkalakko tuskaisempi kuin kannabislakko.
Olen todennäköisesti kannabis riippuvainen lopun elämääni, mutta huonomminkin voisi olla ( esim. alkoholisti ) Sitä paitsi säännöllisellä polttelusta on jotakin hyötyä, esim. allergiat ( heinä, koivu yms. ) ei enää vaivaa yhtään.
Ja koska suurin osa koko suvusta on enemmän tai vähemmän moisia huume- ja viinaveikkoja, niin voin sanoa monien vuosien kokemusten perusteella: Päihde ongelmat voivat olla perinnöllisiä. Omasta mielestäni lukeudun niihin viisaisiin, jotka tietävät rajansa ja joilla mopo ei karkaa käsistä vaikka ollaankin joka ilta töiden jälkeen taas jointtia käärimässä.
Mitä olen tästä oppinut: Minulla ei ole lapsia, enkä aio enää niitä vanhoilla päivillä enää tehdä, en halua antaa näitä geenejä eteenpäin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuinka erotat suvuissa muka sosiaalisen roolimallin vaikutuksen geenien vaikutuksesta?
Mun nähdäkseni ensisijainen selitys pitäisi olla se malli päihteidenkäytöstä jonka lähipiiri antaa ihmiselle.
Noihan kulkee molemmat suvussa, eri mekanismilla tietenkin. Toinen tulee "vereen", toinen opitaan lapsena ja nuorena.
Sen minkä on oppinut voi myös poisoppia. Suvussani on monia alkoholisteja, itse olen ollut jonkinasteinen päihdeongelmainen mutta sitten vähentänyt käyttöäni dramaattisesti ja nykyisin käytän päihteitä/huumeita pari kertaa vuodessa jos niinkään usein eikä tee mieli käyttää useammin.
Geenit on paljon helpompi selitys kuin oma selkärangattomuus. Geeneille kun ei voi mitään, loistava syy! Selkärangattomuudelleen voisikin jotain kun vaan päättää. Eihän se käy selitykseksi siis...
"Geenit on paljon helpompi selitys kuin oma selkärangattomuus."
Ja selkärangattomuusko on aina päihteiden ongelmakäytön takana? Just. Väittäisin, että suurella osalla päihdeongelmaisista on takana tavalla tai toisella vaikea lapsuus ja/tai nuoruus. Esimerkiksi alkoholistiperheessä kasvanut ei itse ala aikuisiällä päihteiden väärinkäyttäjäksi geenien tai selkärangattomuuden takia, vaan sen tuskallisen menneisyyden, joka puskee alitajunnasta pintaan. Päihteiden väärinkäytöllä ihminen sitten helpottaa oloaan, monesti autuaan tietämättömänä päihteidenkäyttönsä kaikista taustatekijöistä.
Psyykisesti eheä ihminen ei halua ottaa kehoonsa mitään epäterveellistä. Näitä psyykisesti täysin eheitä ihmisiä ei tietenkään ole olemassa, vaan kaikilla meillä on haavamme, toiset sitten pakenevat/parantavat haavojaan päihteillä, toiset jollain muulla konstilla.
Päihteiden väärinkäytöstä on paljon helpompi irrottautua, jos tiedostaa käyttäytymisensä syitä, ja saa mahdollisesti ammattiapua psyykisessä eheytymisessä. Se selkäranka on sitten vain yksi tarvittava osatekijä toipumisessa.
periytyvää, paitsi tutkijoiden tyhmyys!
Jokainen ihminen on oma yksilönsä. Tietysti alempaan sosiaaliluokkaan helposti hakeutuu yksilö jolla on taipumuksia ko asioihin, eikä tämäkään ole mikään ehdoton sääntö. Ihminen perii kaikki paheensa omasta menneisyydestään mielikuvien muodossa. Kukaan ei ymmärrä tutkia, mielikuvia, koska niitä ei löydy aivoista. Mikä tahansa pahe voidaan käsitellä pyytämällä kohdetta katsomaan mielikuviaan. Aivojen, geenien jne penkominen on loputon suo, joka imee vain veronmaksajien rahoja.
Kuitenkin on oikeasti niin, että kaikesta suurin piirtein puolet on perinnöllistä ja toinen puoli ympäristöä.
vaan semmonen suo,
että sinne tyhmemmät hukkuu.
sano