Mulla on tytär 1v3kk. On tottunut n. puolivuotta nukkumaan vieressäni ja tänään laitoin ekaa kertaa pitkästä aikaa omaan pinnasänkyyn (nukutettua eka syliini-mikä sekin paha tapa..) Kertokaas nyt jotain hyviä konsteja millä saan sen taas oppimaan omaan sänkyyn, ja taidan olla tyhmä mutta en pysty pitään unikoulua koska mua rupee säälittään kun toinen sielä itkee naama punasena.. Tietty varmana on ekan lapsen kanssa "varovaisempi" mutta nää nukkumis jutut on alkanut meneen ihan väärällä tavalla. Tiedän että ei se unikoulu lasta "tapa" mutta kun en vaan pysty ni en. Taidan olla hölmö.. =O/
Apua..!!
Halloween
5333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...nukkui 8kk ikään asti vanhempien välissä, sitten keksimme että laitoimme pinnasängyn meidän sänkyyn kiinni ja otimme puolat suurimmaksi osaksi pois siltä sängyn puoleiselta sivulta, eli lapsella on oma sänky mutta kuitenkin ihan vieressä. nyt kun toinen syntyi ja sai isoveljen pinnasängyn, oli isompi jo tottunut omaan sänkyyn ja oli helppo siirtää lastenhuoneeseen tavalliseen sänkyyn. tsemppiä!
Kuten edellä jo mainittiinkin, säädä pinnasänky ikäänkuin jatkoksi omalle sängylle ja ota laita pois. Kun patjat on samalla korkeudella, voit siirtää nukkuvan lapsen ns. omaan sänkyynsä.
Pikkuhiljaa lapsi tottuu heräämiseen omassa sängyssä ja lopulta jopa suostuu nukahtamaan sinne. Totuttelu voi tosin kestää kauankin (viikkoja-kuukausia)...
..neuvoista! Täytyy yrittää!
Toisen ihmisen läheisyys on kaikille niin kovin tärkeää, miksei siis pienelle lapselle, jolle kaikki on vielä niin kovin uutta ja ihmeellistä, ja joka ei vielä täysin erillinen äidistään olekaan? Miksi lapsen pitäisi nukkua erillään, jopa toisessa huoneessa? Ymmärrän hyvin jos vanhemmat ei saa nukuttua... Itse uskon, että läheisyys rakentaa vankan perusturvallisuuden, jonka avulla onkin sitten helppo kehittyä itsenäiseksi ja rohkeaksi.
Poikani on nyt 3v ja nukkuu edelleen isossa perhepedissämme. (Nyt yritän kesän aikana siirtyä "vieripetisysteemiin" kun ei ole varaa isompaan sänkyyn ja perheenlisäystä on tulossa syksyllä.)
Jokainen perhe ratkaisee asiat omalla tyylillään, mutta halusin kertoa, ettei ole syytä ottaa huonoa omaatuntoa siitä, että vauva nukkuu vieressä tai nukahtaa syliin. Ei kannata ottaa itsestäänselvyyksinä meidän nykykulttuurimme tapoja. Lastaan ei läheisyydellä voi hemmoitella pilalle. Aika aikaansa kutakin, ennemmin tai myöhemmin (lapset kun ovat myös erillaisia yksilöitä) lapsesi jopa haluaa hieman etääntyä sinusta!
Nautinnollisia yhdessäolon hetkiä. (Nukkuva lapsi on niin ihana -lämmin, tuhiseva, eikä ole vaatimassa mitään...)
Ensimmäisen pidin omassa sängyssään, myöhemmin omassa huoneessaan kun neuvola ja yleinen suomalainen mielipide näin tuntui vaativan. Se oli tyhmästi tehty ja kadun epäitsenäisyyttäni. Seuraava sai olla vieressäni 3-vuotiaaksi kunnes nuorin syntyi. Hänelle oli raskasta siirtyä pois äidin vierestä, mutta pääsi onneksi takaisin kun pienimmän tukehtumisvaara (puoli vuotiaana) ja omat synnytys- ja imetyshankaluuteni oli ohi. Sitäkin kadun ja senkin olisin voinut paremmin järjestää, mutta en vauvaväsymykseltäni keksinyt oikeita keinoja. Oli paitsi ihanaa ja lämmintä, niin myös pakkokin työssäkäynnin aiheuttamien aikaisten ylösnousujen takia pitää lapset vierellä, ettei tarvinnut nousta itse aina ylös sängystä lasten tarvitessa jotakin. Siinä sängyssä on juteltu paljon ja käsitelty lasten aloitteesta kaikki maailman asiat ennen nukahtamista. Se on ollut tärkeää työssäkäyvän perheen lapsille, jossa vain arki-illan muutamat tunnit ja viikonloput ollaan kotona ja nekin pakollisia kotitöitä tehden. Se oli myös itselleni tärkeää, en vieraantunut lapsistani, vaikka näin heitä niin vähän, vain pari tuntia arki-iltaisin. Halusin itsekin olla lähellä lapsiani, ikävöin heitä pitkinä työpäivinäni, johon tuli vielä työmatkat, tarhaanvienti- ja tarhastahakumatkat ja kaupassa käynnit päälle. Oikeastaan vain yöt saatiin olla yhdessä. Lasten on pakko saada vanhempiensa läheisyyttä. Myöhemmin lapset omia aikojaan siirtyilivät omiin sänkyihinsä omasta tahdostaan.