Moro!
Mietin, että teillä, joilla mahdollisesti on kokemuksia syömättömyydestä ja sillä tavoin painon (nopeasta?)pudotuksesta saattaisi löytyä tietoa myös siitä, että kuinka nopeasti paino pelkällä hyvin alhaisella kalorimäärällä tippuu? Yleensähän kai anoreksia sairautena kypsyy monia vuosia ja ihannepaino saavutetaan pitkällä ajan jaksolla, mikäli olen oikein ymmärtänyt, mutta kuinka suureksi kilojen kato voi parhaimmillaan kertyä esim. kahden kuukauden ajan syömättömyydellä?
Olisi kiva kuulla myös omakohtaisia kokemuksianne, kuinka ripeästi teidän painonne alkoivat laskea liiasta ruasta kieltäytymisen jälkeen?
kiitän jo etukäteen :)
Mietin, että teillä, joilla mahdollisesti on kokemuksia syömättömyydestä ja sillä tavoin painon (nopeasta?)pudotuksesta saattaisi löytyä tietoa myös siitä, että kuinka nopeasti paino pelkällä hyvin alhaisella kalorimäärällä tippuu? Yleensähän kai anoreksia sairautena kypsyy monia vuosia ja ihannepaino saavutetaan pitkällä ajan jaksolla, mikäli olen oikein ymmärtänyt, mutta kuinka suureksi kilojen kato voi parhaimmillaan kertyä esim. kahden kuukauden ajan syömättömyydellä?
Olisi kiva kuulla myös omakohtaisia kokemuksianne, kuinka ripeästi teidän painonne alkoivat laskea liiasta ruasta kieltäytymisen jälkeen?
kiitän jo etukäteen :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
>Yleensähän kai anoreksia sairautena kypsyy monia
>vuosia
Ei se kypsy. Se saattaa iskeä salamana ja samalla sekunnilla.
Ihannepainoahan ei tarvitse senkummemmin tavoitella. Se on meillä jokaisella, jos elää normaalisti.
>liiasta ruasta kieltäytymisen jälkeen?
Pelottava sana se ruuasta kieltäytyminen. Jokainen joka liikkuu ja syö normaalisti on normaalipainoinen.
Kiitos sanavalintojeni korjauksistasi, niiden vuoksi nähtävästi kirjoititkin :) Kuten ehkä ymmärsit itselläni ei ole kokemuksia ko.sairaudesta, minkä takia termistöni ja sanatarkkuuteni saattaakin hieman lipsua.
Suoranaista syömättömyyttä en suinkaan tarkoittanut, sen vuoksi kirjoitinkin "--LIIASTA ruasta kieltäytymisen jälkeen--"
Jokainenhan saa tulkita sanan "liiallinen" oman ajatusmaailmansa ja omien lähtökohtiensa mukaan.
Anoreksian kypsymisellä taas tarkoitin sairauden yleistä pituutta, en niinkään sitä kuinka kauan ajatus ehtii "muhimaan".
Ikävää, että epäselvyyteni tuotti sinulle harmaita hiuksia. pahoitteluni.
Kyl se mun mielestä niin on että anoreksia tavallaan kypsyy siellä päässä, koska yleensähän se laihdutus alkaa ihan pienillä asioilla ja vuoden päästä huomaatkin että et syö juuri mitään ja painoa on tippunut reippaammin, näin ainakin itselläni meni.
mutta kysymykseen, mä laihduin itse ainaki reippaasti suunnilleen 4-6kk aikana, niin että vanhat vaatteet rupes oleen hieman isoja ja roikkuvia päällä. Laihduin siis pelkästään sillä että alkuun jätin kaikki karkit & muut "huonot ruoat" ruokavaliostani muutaman kuukauden ajan.Sen jälkeen rupesin myös karsimaan normaali ruokaakin eli söin suunnilleen yhden aterian koulussa.Liikuntaa harrastin päivittäin 3 tuntia. Kai se vähän riippuu ihmisestä ja tavasta millä se paino tippuu, mutta voisin väittää että jokainen joka rupee syömään terveellisesti niin laihtuu joka tapauksessa ilman itsensä näännyttämistä.
kiitos ssara :)
näin minäkin lähipiirin anoreksiatapauksista olen ymmäränyt, että usein kaikki on lähtenyt viattomasta karkkilakosta yms. ja pikkuhiljaa paisunut koko elämää hallitsevaksi ajatukseksi.
Keskustelu taasen sai minutkin pohtimaan (hieman offtopic) sairauden alkuperää ja esiintyneisyyttä. Onko syömisen tarkka kontrollointi joillakin meistä ikäänkuin "geeneissä" ja ovatko nämä yksilöt jo pelkästään biologisesti ja perinnöllisisesti taipuvaisia siihen. Vai onko se niinkuin pyörällä ajo, kuka tahansa voi oppia sen ja kun kerran sen taidon on itselleen haalinut, ei sitä noin vaan unohda? Tietysti ulkopuolelta tulevat paineet muokkaavat jokaisen itsekuvaa, mutta radikaalit seuraukset toteutuvat vain joidenkin kohdalta. Tahtoisin tietää miksi.
heti kun lopetin syömästä, niin paino rupes tippumaan...no...faijan tuttava ..kerto tarinan isästään, joka opetti hevostaan olemaan syömättä... no...juuri kun se hevonen (vihdoinkin) oppi sen ... niin se kuoli (siis se hevonen)...paska juttu...mutta, mulle se tehosi...järki käteen...hehe...
Mulla on lähtenyt n. 5 kiloa kuukauden aikana vähällä syömisellä ja liikunnalla. Siitä 2,5 kiloa tuli takaisin kun pakotin itseni syömään ns. normaalisti.
Tottakai paino nousee takas jos et pysty elään vähillä kaloreilla niin kun siinä vaiheessa kun tiputat painoa.
Itse en sairastunut ns. laihdutuskuurin takia, joka olisi lähtenyt käsistä (joka on kai yleisin sairastumismuoto) vaan lopetin kertakaikkiaan vain kaiken syömisen, kun tunsin itseni niin huonoksi ja arvottomaksi (syitä en tässä viitsi sanoa).
Laihduin 47kg --> 32kg kahdessa ja puolessa kuukaudessa, en pysynyt pystyssä enkä lopulta pystynyt juomaan edes vettä. Sanomattakin selvää siis on, että jouduin sairaalaan, sydänmonitoriin ja nenämahaletkuun koska käyrät ja verenpaineet oli päin pyllyä (pulssi laski pahimmillaan alle 30:n ja verenpaineet oli luokkaa 65/40).
En siis suosittele tälläistä "tapaa"... se oli vain silloinen pakokeino.