taas uusi kirja.onko kukaan jo lukenut,ja mistä kertoo.kuka kirjan on kirjoittanut.
nimellä kalle päätalo
ilmestynyt
62286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kertaalleen julkaistuista pätkitty paloja. Tätä ruumiin häpäisyä kustantaja on harjoittanut vuosia.
Analyysi Kirjavälityksen sivuilta:
"Kalle Päätalon Iijoki-sarjassaan kuvaama sota-aika ei ollut pelkkiä sankaritarinoita. Hän itse oli sodan aikana sekä linjoilla että sotasairaalassa eikä haavoittumisensa jälkeen enää ollut kuumimmissa melskeissä mukana. Sodan ajalta hänen mieleensä ja kuvauksensa kohteeksi on jäänyt lukuisa määrä tarkasti nähtyjä henkilöhahmoja, joiden tragikoomiset vaiheet kiehtovat lukijaa, ovat kiehtoneet jo vuosikymmenien ajan. Matti Louhi on tunnetulla taidollaan kuvannut värikkäät tyypit siveltimellään niin, että tuloksessa korostuu hersyvä huumori. Monet lukijoiden tutut ovat saaneet Louhen kuvittamina konkreettisen hahmon, sellaiset kuin Ilmari Vouvila, pioneeri Kolehmainen, Koltta-Pekka, Vimpari, isoääninen Juutua, Luhtarinne ja Kylmäsalmi.
Mainio lahjakirja kaikille Kalle Päätalon ystäville Suomen itsenäisyyden juhlavuonna."
Toimitellut Miisa Lindén. Kyllä hävettäs olla osallisena moisessa projektissa.
että kyseessä on jonkinlainen kuva-teos?
Teksti on vanhaa, kuvat vasiten kirjaa varten keksittyjä. Olettaisin. Käväsenpä huomenissa kirjakaupassa selaamassa ja raportoin tarkemmin.
Tutkittu ja analysoitu. Samaa formaattia kuin edellinenkin, Montussa ja tellingillä niminen teos. Lyhyitä pätkiä sieltä täältä, noin kymmensivusia, ja jokaiseen taiteilija on yhden kuvan sommitellut. Ihan eloisia, ei siinä mitään. Ainoastaan Vimpari-jutussa mielikuvitus ei ole riittänyt kuvittamaan nimenomaan sitä, mistä Päätalo Vimparin kuuluisaksi kirjoitti. Naisia ja kaappihenkilöitä harmittanee, ehkä.
Miksi ja kenelle tämmösiä kaluttujapaloja sitten tehdään? Vaikia sanua, mieleen tulee vain yksi kohderyhmä. Dementoitunut sotaveteraani, joka ei muista vartti sitten luettua. Voi edes katsella kuvia. Kuten isäni, joka valitettavasti ehti kuolla ennen tämän mestariteoksen kauppoihin ilmestymistä.
mutta kyllä se myyvä kirja on kuitenkin,jos siinä on poimintoja Kallen tekstistä,niinkuin ymmärsin.Jäi vaan semmoinen aukko kun loppui hänen oma tuotanto.Olin niin tottunut lukemaan hänen kirjoituksiaan.Kävin kaksi kertaa Päätalon kotona,eli Kallioniemessä,suven selässä istumassa,eli Jakin tekemässä kiikkutuolissa.
Nimittäin kotimaisen epookkiproosan genressä Kallen heitettyä Remingtonin nurkkaan viimesen kerran.
Aikuistenoikeesti muutaman vuosikymmenen päästä hänen kirjojaan tutkivat vain tieteentekijät, sosiologisessa ja kansatieteellisessä mielessä. Tajutakseen, kuin ennen elettiin ja aateltiin. Tai miten voinappikone rakennellaan kenttäolosuhteissa.
Puhtaan kaunokirjallisuuden taiteelliseen viitekehykseen ei hänellä paljoa annettavaa ole. Valitettavasti.
Siun lukunälkäsi tyydyttämiseen voin mainita vain pari nimeä. Jos nimittäin haluat liikkua rakkaan isänmaamme historian alkukymmenillä. Jari Järvelän vesitrilogia viiltää kuohuvan kansakunnan kehityksen kipupisteitä. Siis nämä: Veden paino, Pieni taivas ja Kansallismaisema. Toinen, pikkusen eri näkökulmasta asioita katseleva on Lars Sund, jonka Siklax-trilogian alkupää just filmatisoitui keskinkertaisesti. Elikkäs Colorado Avenue, Puodinpitäjän poika ja Erikin kirja.
Meinas unohtua Juhani Syrjän hieno monologiromaanisarja Juho. Siinä käydään itsenäisyyden ajan historia läpi kanankasvattajan näkökulmasta. Sisällissodasta Eppu Normaalin alkutahteihin. Rohkenen suositella.
Kallioniemessä miekii olen muutaman keran käynyt. Ekalla reissulla jopa itte Kallen opastuksella. Ja kuluttanut housuja muutaman vuoden hänen rakennuttamansa koulun tooleilla.
Lumista alkutalvee toivottaen