Näin on päässyt kohdallani käymään :/
Olin ammattioppilaitoksessa ja todistukseni k-arvo on 4,8. (Asteikko on siis 0-5) eli keskiarvoni on aivan huippu ja keväällä sainkin stipendin luokan parhaana opiskelijana.
Nyt on kuitenkin tilanne se, että enää en jaksa opiskella. Käyn vain tilapäisesti koulussa, muutamalla kielten tunneilla. En enää välitä, vaikka saisinkin ykkösiä ja kakkosia kokeistä. Numerot tippuvat, koska en käy koulua, en avaa kirjoja enkä näin ollen lue kokeisiinkaa.
En tiedä tarkalleen, mistä tää kaikki johtuu. Ehkä perhe-asiat vaikuttaa asiaan ja uuden seurustelu kumppanin löytäminen, sekä hiljaittain pois nukkunut vaarini. En tiedä, ja pahinta on se, etten edes välitä tietää!
Onko muille käynyt samoin?
Kotona asiasta ollaan hyvin tuimana, kosha vanhemapani ovat tottuneet, että olen aina ollut perheen "esimerkillisin ja tunnollisin"... ENÄÄ EN VITTU JAKSA!
Olin ammattioppilaitoksessa ja todistukseni k-arvo on 4,8. (Asteikko on siis 0-5) eli keskiarvoni on aivan huippu ja keväällä sainkin stipendin luokan parhaana opiskelijana.
Nyt on kuitenkin tilanne se, että enää en jaksa opiskella. Käyn vain tilapäisesti koulussa, muutamalla kielten tunneilla. En enää välitä, vaikka saisinkin ykkösiä ja kakkosia kokeistä. Numerot tippuvat, koska en käy koulua, en avaa kirjoja enkä näin ollen lue kokeisiinkaa.
En tiedä tarkalleen, mistä tää kaikki johtuu. Ehkä perhe-asiat vaikuttaa asiaan ja uuden seurustelu kumppanin löytäminen, sekä hiljaittain pois nukkunut vaarini. En tiedä, ja pahinta on se, etten edes välitä tietää!
Onko muille käynyt samoin?
Kotona asiasta ollaan hyvin tuimana, kosha vanhemapani ovat tottuneet, että olen aina ollut perheen "esimerkillisin ja tunnollisin"... ENÄÄ EN VITTU JAKSA!
Vastaukset 4
Vanhimmat
sanot vaan, ettet jaksa.
uuden kumppanin löytämisen luulisi päinvastoin antavan lisä motivaatioo opiskeluun ja tulevaisuuden suunnitteluun.
muuten noi oireet viittaa mahdollisesti masennukseen.
masennus on sairaus, johon kuka tahansa voi sairastua.
masennusta hoidetaan lääkityksellä ja useesti se tehoo aika hyvin, kuhan vaan sairaus todetaan ja hoito alotetaan.
itse masista sairastaneena tiedän, ett ainakin tollanen "hälläväliä" meninki on yks, mikä vahvast viittaa just masikseen.
ainakin mulla, just se oli se mikä selvimmin näky ulospäin.aloin vaan käymään duunis sillon tällöin, ei juur kiinnostanut mikään.
onneks työnantaja huomas, ett jotain on vinos ja hommas mut lekurille.
Miun keski arvo kasin päättötodistuksessa on 9,5 nyt ei ole opiskelu kiinnostanut on tullut kokeista yleisesti 7 muutama 6 ja 5 löytyy. Tietenkin 2 kiitettävääkin löytyy. Mutta silti. Harrastuksen lopetin, en vain jaksa käydä siellä enää. Mie vaan dataan aina. :(
Joo. Vika on tosiaan sen poisnukkuneen vaarin eikä sun.
Älä vaan katso peiliin. Sieltä tunnetusti vika ei yleensä löydy.
Täällä on toinen luuseri, joka on samassa tilanteessa.
Ammattioppilaitoksessa arvosanat oli luokan parhaimmat ja viimeisenä vuonna ropisi stipendejä.
Olin niin tohkeissani, että hain ammattikorkeakouluun ja yllättäen pääsinkin sisään "listan kärjessä", mutta sitten kun koulu taas alkoi niin motivaatio tyssäsi kuin seinään.
Ensimmäiset viikot oli yhtä helvettiä, kun näin toisten opiskelijoiden tutustuvan ja "ryhmäytyvän" toistensa kanssa. Itse en löytänyt ainuttakaan "kaveria" itselleni. Taisi olla kohtalon ivaa, sillä jo amiksessa olin yksinäinen susi. Noin kuukauden jälkeen mua ei oikeastaan edes kiinnostanut toiset ihmiset, vaan vetäydyin tahallani syrjään ja aloin vetämään jotain aivan käsittämätöntä ernu-roolia.
Kävin ehkä noin 10 prosentilla tunneista ja valehtelin vanhemmille, että on etätunteja. Ajattelin että se ala, jota opiskelin ei sovi mulle. Erosin koulusta vedoten tuohon, mutta todelliset syyt olivat aivan jossain muualla.
Eron jälkeen rupesin tosissani hakemaan töitä, mutta joka paikasta tuli kielteinen vastaus. Tällä hetkellä olen työtön ja vähitellen on alkanut tuntumaan siltä, että minusta ei ole mihinkään. Olen miettinyt moneen otteeseen, että miten jatkaa tästä eteenpäin. Kysellyt neuvojakin, mutta eihän kukaan voi päättää asioista puolestani.
Olen hieman katkera itselleni siitä syystä, että olen päästänyt itseni "repsahtamaan" ja sukulaisetkin jaksaa siitä muistuttaa. Kukaan kuitenkaan vaivaudu auttamaan. Olen kysellyt sukulaisilta esimerkiksi työpaikoista, joihin voisin hakea suhteilla. Kukaan ei ole "keksinyt" mitään, joten olen yksin joutunut rustaamaan sekä työhakemuksia että avoimia hakemuksia. Olen myös soitellut työpaikkoihin. Ei oota tullut joka paikassa, mutta työnantajalle ilmaiseen harjoitteluun pääsin. Minulla onkin yksi harjoittelupaikka (paskaduuni), johon menen pariksi kuukaudeksi huimalla 8€/päivä palkalla. Pakko vain jaksaa, vaikka ilmaiseksi saatana työnsä tulee tekemään.
Silti haluan toivottaa kaikkea hyvää ketjun aloittajalle ja ennen kaikkea tsemppiä! Selviydy, äläkä koskaan luovuta, vaikka muut tekisikin niin!
Ps. Jos aloitat masennuslääkkeiden syönnin, syöt niitä koko loppu elämäsi.
Terveisin, Nimimerkillä kokemusta on