Hyvää pyhäinpäivän aamua!
Käytyäni pari päivää sitten Kansallisteatterissa katsomassa onnesta kertovaa "Sininen lintu"-näytelmää ja luettuani toisaalta Marlenin ajatuksia vaaterovion jälkeisestä elämästä päätin muutaman ajatuksen tälle palstalle heittää.
Onnen lähde on rohkeus etsiä onnea ja antaa sen tulla elämään. Keskeinen tekijä prosessissa on löytää elämälleen tarkoitus, joka löytyy esimerkiksi Maslowin tarvehierarkian ylimmiltä tasoilta.
Tyttöilijänä minulle tärkeää on elämän ja elämisen kokonaisvaltaisuus. Fyysisesti kasvojen luut eivät armoa anna eli mieshän sieltä paistaa meikin läpi - antaa paistaa vaan! Jos joku heikkonäköinen menisikin halpaan, ääneni viimeistään paljastaa totuuden. En edes suunnittele treenaavani ääntäni naismaiseen suuntaan.
Kuljen siis sekä mies- että naislookissa ensisijaisesti ihmisenä. Molemmat osiot ovat koko ajan sisimmässäni läsnä. Tyttöilyä voisi verrata sydämentahdistimeen. Sen läsnäolo on tarpeen, jotta sydän toimii moitteettomasti. Tyttöily on kaikkea muuta kuin harrastus tai fetissi, se on osa minua, se on tunne ihmisyydestä. Vuorenvarmasti se lähtee yläpäästä, ei alapäästä!!
Maslowin tarvehierarkian kolmas taso koskettelee sosiaalisuutta. Kun aloin elää ihmisiksi eli kaivoin tyttöni mukaani myös ulos, olen moninkertaistanut ystävieni määrän. Heitä on löytynyt toisista transvestiiteistä ja heidän elinkumppaneistaan. Heitä on löytynyt tältäkin palstalta sellaisista ihmisistä, joihin en muuten koskaan olisi törmännyt. Ja heitä on löytynyt kavereistani, joista on tullut ystäviä, kun olen kertonut enemmän itsestäni.
Neljäs taso koskettelee arvonantoa. Haen arvonantoa niin miehenä kuin tyttönäkin. Voin ottaa tyttöilyni esille ihan hyvin farkuissa ja flanellipaidassa ollessani. Usein käykin niin, että keskustelukumppani toivoo näkevänsä minut seuraavalla kerralla hameasussa - näitä toivojia on mm. Helsingissä, jota aiemmin pidin kovien ihmisten maailmana, ihmisten, joilla on kiire - ei minnekään.... Pyrin tietysti parhaani mukaan toteuttamaan kyseisen toiveen.
Tarvehierarkian ylin taso on itsensä arvostaminen. Jos en tyttöile, en arvosta itseäni! Teatterin katsomossa koen usein mahtavan onnen ylipyyhkäisyn. Onnea on seurata sitä, kun ihmiset panevat parastaan näyttämöllä. Onnea on myös istua katsomossa nätissä asussa, korkokengissä, meikeissä, peruukissa, vienosti parfyymilta tuoksuen. Olla luontevasti oma itsensä ja huomata se, että tyttönäkin on yksi katsoja muiden joukossa - ei hyljitty, mutei myöskään korokkeelle nostettu. Onni on jonottaa väliajalla kakkukahvia ja lasillista valkoviiniä ja keskustella näytelmän annista kaverin kanssa!
Masennus lisääntyy yhteiskunnassamme koko ajan. Luomme itsellemme paineita ja normeja siitä, mitä kaikkea meidän pitää ehtiä - hankkia autoa, asuntoa, viettää lomaa, harrastaa yhtä sun toista, päteä työssä, olla hyvä isä tai äiti jne. Joskus olisi hyvä pysähtyä ja miettä mitä onni ja onnellisuus omalla kohdalla olisi - ja vielä elää sitä tavoitellen! Elämällämme on tarkoitus, meidän pitää vaan löytää se!
Käytyäni pari päivää sitten Kansallisteatterissa katsomassa onnesta kertovaa "Sininen lintu"-näytelmää ja luettuani toisaalta Marlenin ajatuksia vaaterovion jälkeisestä elämästä päätin muutaman ajatuksen tälle palstalle heittää.
Onnen lähde on rohkeus etsiä onnea ja antaa sen tulla elämään. Keskeinen tekijä prosessissa on löytää elämälleen tarkoitus, joka löytyy esimerkiksi Maslowin tarvehierarkian ylimmiltä tasoilta.
Tyttöilijänä minulle tärkeää on elämän ja elämisen kokonaisvaltaisuus. Fyysisesti kasvojen luut eivät armoa anna eli mieshän sieltä paistaa meikin läpi - antaa paistaa vaan! Jos joku heikkonäköinen menisikin halpaan, ääneni viimeistään paljastaa totuuden. En edes suunnittele treenaavani ääntäni naismaiseen suuntaan.
Kuljen siis sekä mies- että naislookissa ensisijaisesti ihmisenä. Molemmat osiot ovat koko ajan sisimmässäni läsnä. Tyttöilyä voisi verrata sydämentahdistimeen. Sen läsnäolo on tarpeen, jotta sydän toimii moitteettomasti. Tyttöily on kaikkea muuta kuin harrastus tai fetissi, se on osa minua, se on tunne ihmisyydestä. Vuorenvarmasti se lähtee yläpäästä, ei alapäästä!!
Maslowin tarvehierarkian kolmas taso koskettelee sosiaalisuutta. Kun aloin elää ihmisiksi eli kaivoin tyttöni mukaani myös ulos, olen moninkertaistanut ystävieni määrän. Heitä on löytynyt toisista transvestiiteistä ja heidän elinkumppaneistaan. Heitä on löytynyt tältäkin palstalta sellaisista ihmisistä, joihin en muuten koskaan olisi törmännyt. Ja heitä on löytynyt kavereistani, joista on tullut ystäviä, kun olen kertonut enemmän itsestäni.
Neljäs taso koskettelee arvonantoa. Haen arvonantoa niin miehenä kuin tyttönäkin. Voin ottaa tyttöilyni esille ihan hyvin farkuissa ja flanellipaidassa ollessani. Usein käykin niin, että keskustelukumppani toivoo näkevänsä minut seuraavalla kerralla hameasussa - näitä toivojia on mm. Helsingissä, jota aiemmin pidin kovien ihmisten maailmana, ihmisten, joilla on kiire - ei minnekään.... Pyrin tietysti parhaani mukaan toteuttamaan kyseisen toiveen.
Tarvehierarkian ylin taso on itsensä arvostaminen. Jos en tyttöile, en arvosta itseäni! Teatterin katsomossa koen usein mahtavan onnen ylipyyhkäisyn. Onnea on seurata sitä, kun ihmiset panevat parastaan näyttämöllä. Onnea on myös istua katsomossa nätissä asussa, korkokengissä, meikeissä, peruukissa, vienosti parfyymilta tuoksuen. Olla luontevasti oma itsensä ja huomata se, että tyttönäkin on yksi katsoja muiden joukossa - ei hyljitty, mutei myöskään korokkeelle nostettu. Onni on jonottaa väliajalla kakkukahvia ja lasillista valkoviiniä ja keskustella näytelmän annista kaverin kanssa!
Masennus lisääntyy yhteiskunnassamme koko ajan. Luomme itsellemme paineita ja normeja siitä, mitä kaikkea meidän pitää ehtiä - hankkia autoa, asuntoa, viettää lomaa, harrastaa yhtä sun toista, päteä työssä, olla hyvä isä tai äiti jne. Joskus olisi hyvä pysähtyä ja miettä mitä onni ja onnellisuus omalla kohdalla olisi - ja vielä elää sitä tavoitellen! Elämällämme on tarkoitus, meidän pitää vaan löytää se!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Minä en varmasti kulkisi naisena, jollen menisi läpi. Minua ei kiinnosta yhtään profiloitua transihmiseksi.
Läpimenemättömänä kulkisin sitten mieluummin androgyyninä.
Itse olen usein vapaa-ajanvietossani ollut kaupungilla tyttönä. Pukeutumislinjani on ollut aina itseilmaisua minulle. Pukeudun miten haluan, välillä erittäinkin erikoisesti ja huomiotaherättävästi.
En rupea "pakkoläpimenon" edessä pukeutumaan androgyyniin "rekkalesbolookkiin": sehän olisi täysin sama kun vetäisin miesten vaatteet päälleni. Androgyyni pukeutuminen kun on yhtä kun miesten vaatteet: yksinkertainen ja diskreetti housupukeutuminen.
Läpimenosta ei ole (vielä) toivoakaan omalla kohdallani, mutta itseäni ei haittaa satunnaisten "pissisten ja fruittarien" harjoittama naureskelu tai perään huutelu - kiva jos joku saa revittyä olemuksestani huumoria. Ei se minun vikani ole - en mahda mitään faktalle - että maailmaan mahtuu paljon suvaitsemattomia ja erilaisuuteen tottumattomia pikkumieliä.
Olemalla oma itseni ja salailematta mitään olen saanut monta hyvää ystävää jotka ymmärtävät ja hyväksyvät minut täysin ihan omana itsenäni! Kukaan ei koskaan päälle ole käynyt (jos käy, niin korvauksia minulle ja rosiskeissi tiedossa tekijälle) suvaitsemattomat ihmiset voi ignoroida.
Sanon "Ei pelolle ja harhaluuloille" ja olen avoimesti oma itseni.
Niin, siinä se ero just onkin. Mulle on asia numero yksi olla nainen sosiaalisessa mielessä, eli se, että ympäristö kokee mut naisena ja suhtautuu minuun naisena. Itseilmaisu vaatteiden avulla on alisteinen sille. Tullakseni hyväksytyksi naisena vedän vaikka mitkä tavisnaisrytkyt päälleni. Hätätilassa vaikka tuulipuvun....no siihen ei ole onneksi tarvinnut mennä.
Näitä kehäpäätelmiä lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että transvestiitti luo itselleen uskonnon jonka mukaan hän ei voi olla olematta transvestiitti ja jonka mukaan vain transvestiittina hän voi olla onnellinen. Samoin onnellisuus pukeutumisen lopettamisesta (aiemmpi ketju täällä) on ilmeisesti tämän myytistön mukaan epätodellista: ilman jumalaa ei voi elää eikä olla, vaan olennaista on että transvestiittisuutta toteutetaan koko elämän.
Aika surullista luettavaa tämä psykologisointi jonka mukaan ihminen oikeasti tarvitsee lapsellisia roolileikkejä ollakseen onnellinen. Jotain on kehityksessä jäänyt pahasti kesken jos viisivuotiaalle tyypillinen roolipukeutuminen on aikuisilla miehillä näin tärkeä osa elämää.
"jonka mukaan hän ei voi olla olematta transvestiitti ja jonka mukaan vain transvestiittina hän voi olla onnellinen. "
Ehkäpä sinulta jäi näkemättä, että palsta on transihmisten palsta. Osalle transihmisistä on onnellisuutta korjata sukupuolensa, ja taas transvestiitille riittää ajoittainen kokemus sukupuolesta. Transvestiitit ovat koko elinkaarensa transvestiitteja, eikä transvestisuudesta "parannuta" edes polttamalla ajoittain rintaliivejä.
Transvestiitilla on elämää transvestisuutensa "ulkopuolella" eikä siis onnellisuus ole transvestisuudesta riippuvainen. Usein transvestiitilla on puoliso, lapset tai vaikkapa lastenlapset tuomassa tuota onnellisuutta.
Kirjoittamastasi viestistä näkee kyllä noin viisivuotiaskin, että et ymmärrä tästä ilmiöstä yhtään mitään.
Jos tietäisit niin ymmärtäisit, että lopettaminen ei ole vaihtoehto. lapsen roolileikeissä pukeudutaan milloin miksikin hamoksi, eikä aina edes ihmismäiseen hahmoon. Tämän vertaaminen lasten leikeihin on täydellistä kyvyttömyttää ymmärtää tätä, sekä yhtä täydellistä tietojen puutetta.
No toisaalta on hyvin vaikeaa itse ymmärtää sitä, miksi monet hyökkäävät tätä ilmiötä vastaan niin voimakkaasti jos asia ei kosketa heitä millään tavoin. Jos kyse onkin ihmisistä, joilla on tavalla tai toisella kytkös transvestiiteihin niin kyse lienee ennenminkin kaunasta ja kostonhalusta syystä tai toisesta.
Ihan turha paasata mistää psykologiasta niin kauan kun et itse pysty asiasta ymmärtämään yhtään mitään. Ihan kuin transvestisuutta toteutettasiin sen itsensä vuoksi tai että ihminen vaan päättäsia alkaa transvestiitiksi. Kyse on paljon vakavammasta ja syvällisemmästä ominaisuudesta, jossa ei ole olemassa mitään muuta vaihtoehtoa kuin toteuttaa sitä. Ei kukaan tule tiitiksi toivomalla ja haluamalla, eikä kukaan pääse siitä eroon toivomalla ja haluamalla. Mitätöimällä asia viisivuotiaan tasolle on todella itseltäsi samanikäisen tasoista psykologiaa, jossa ei ole mitään faktaa.
Kyllähän täällä monet tiitit väittävät kyseessä olevan parantumattoman tilanteen joka on ihan tervettä ja vetoavat "tutkimuksiin". Täältä on linkitetty muutamiin sosiaalityön graduihin jotka ovat olleet lähinnä haastattelututkimuksia joissa tiitit itse ovat väittäneet etteivät voi lopettaa tätä pukeutumista ja tämä on sitten otettu faktana.
Mitään oikeita tutkimusviitteitä aiheesta en ole vielä nähnyt. Siis tieteellisiä tutkimuksia.
Niinpä tutkimuksia ei ole, mutta varmasti löytyisi tiittejä jotka osallistuisi sellaiseen heti kun sellainen tehtäisiin. Monet tiitit väittä sillä perusteella, että missäään ei ole koskaan ollut yhtään ns "parantunutta" tiittiä. Uskonollisten yhteisöjen tekemät "eheytykset" ovat yhtä tyhjän kanssa ja pelkää uskonnollista propagandaa. Tieteellinen tutkimus olisi todella hyvä asia tästä ilmiöstä, koska se tekisi ihmislle entistä tutummaksi asian ja arkipäiväistäisi tämän asian entistä enemmän.
Miten muuten tutkimuksia voi tehdä tällaisesta aiheesta kuin kyselemällä ao. henkilöiltä. Kaikki transilmiöt ovat sellaisia ettei niitä voi tutkia fyysisesti, vaan aina on tukeuduttava haastatteluihin. Myös tieteelliset tutkimukset joudutaan tekemään näin (lääketieteelliset mukaanluettuna). Miksi siis tällainen haastattelututkimus ei voisi olla faktaa, kun se kelpaa faktana monella muullakin alalla.
Täällä on viitattu tutkimuksena sellaisiin haastattelututkimuksiin ja kirjoituksiin jotka on tehnyt transun puoliso ilmiselvästi lahjaksi miehelleen. Lisäksi tutkimuksiksi mainitaan transujen keskenään tehneet haastattelututkimukset.
Molemmissa kysymysten asettelu on ollut jo vääristynyt.
Ei psykologiassa ole selittämättömiä asioita. Transvetismi vastaa tarpeisiin joita miehillä on. Tarpeet ovat selkeästi selitettävissä psykologian kautta.
Pukeutuminen ja toiseksi ihmiseksi eläytyminen ja omassa harhassa elämänen (olen nainen, naisellinen, minä olen kaunis) ei vain transuilla useinkaan jää siihen, että he itse sitä keskenään tekevät vaan se on harrastus johon vaaditaan perheet ja ystävät mukaan. Kyse on aktiivisesta vallankäytöstä muita kohtaan, vaatimuksesta tulla nähdyksi oman mielikuvan kautta.
mitähän psykologia mahtaa sanoa sellaisesta ihmisestä, jolla on pakonomainen tarve jatkuvasti haukkua ja mollata tietyntyyppisiä ihmisiä. Et ilmeisesti pysty ymmärtämään lainkaan sitä, että ihminen on paljon enemmän kuin pelkkä fyysinen ruumiinsa. Fyysinen keho ei ohjaa mieltä vaan se on ihan päinvastoin. Kaiken erilaisen ja sellaisen leimaaminen sairaaksi, jota ei itse pysty ymmärtämään on täydellistä kyvyttömyyttä ymmärtää ihmisyyttä ja sen erilaisia variaatioita. Missä sanotaan tai määrätään, että kaikkien ihmisten on oltava toistensa kopioita. Sinulla ei ole ammattitaitoa, eikä oikeutta määritellä ketään sairaaksi tai harhoissa eläväksi. Sitä paitsi aina löytyy jonkun mielestä perusteet määritellä myös sinut harhoissa eläväksi koska näet kaiken maailman harhoja ja kummallisuuksia asioissa joissa niitä ei ole. Et lainkaan huomaa edes omien asenteidesi ja ajatustesi vääristymiä koska kuvittelet, että vain sinun lähtökohta on oikea.
On hölmöä väittää, että transvestismissä olisi kyse vallankäytöstä ja muiden alistamisesta. Kyse on siitä, että ihminen ei voi loputtomiin kieltää itseään ja olla ja elää olematta sitä mitä oikeasti on. Toki transvestismistä seuraa myös ikäviä tilanteita suhteissa ja läheisille joskus, mutta niin kauan kuin tätä ilmiötä ja asiaa ei hyväksytä osaksi joidenkin ihmisten persoonaa niin siitä seuraa myös ikäviä tilanteita.
Transvestismi ei tee ketään sen sairaammaksi kuin muutkaan vaan sen tekee se, että asiaa pitää salailla ja peitellä, koska pitää pelätä ihmisten reaktioita ja ymmärtämättömyyttä. Vaikka tästä taas joku vetää täysillä herneen nenäänsä niin siten se vaan on. Kenelle ei tulisi ongelmia jos pitää pelätä sitä, että tuleeko ero, tuleeko potkut tai häipyykö ystävät jos asia paljastuu. Juuri noista seuraa ongelmia, eikä siitä että ihminen voi rauhassa ja pelkäämättä olla oma itsensä. Tietysti on väärin olla asiasta kertomatta ja laiminlyödä toisia ihmisiä sen vuoksi, mutta kuka helvetti on tässä maailmassa täydellinen. Toisista piittaamattomia ihmisiä on huomattavasti paljon enemmän ns taviksissa ja ihan ilman mitään tämän kaltaista syytä. Yhtä hyvin voisi kysyä miksi sitten jos kerran on "terve" tavis niin miksi heillä ole asiat todella hyvin? ihminen on hyvä tai huono ihan ilman sitä, että onko tiitti vai ei. Tämä ominaisuus ei tee tiiteistäkään toistensa klooneja vaan eri yksilöiden erot ovat todella suuria kuten taviksillakin. Typerä yleistäminen jonkun yksilön perusteella koskemaan kaikkia, jotka omaa saman ominaisuuden ei tee oikeutta kenellekään ja jokainen tietää sen että yliestäminen on väärin, mutta tässä asiassa se halutaan kovasti aina unohtaa. Joillekin varmaan vaan on hyvää viihdettä haukkua ja purkaa omaa pahaa oloa ja pettymyksiään mollaamalla muita.
Kyllä, maailma on täynnä keskeneräisiä ja keskentekoisia ihmisiä, mutta se ei perustele eikä puolusta sitä, että tiitit valehtelevat, näyttelevät, salaavat, esittävät ettei kyseessä olisi seksuaalinen fetissi (tämähän kielletään tiittipiireissä täysin ja kuitenkin kaikki puolisot kertovat että mies tavalla tai toisella harrastaa fetissinomaisia piirteitä pukeutuessaan mm. vaatevalintojen kautta, surffaa transupornoa jne). Kaikki tiitit salailevat ja valehtelevat jolloin on oikeasti tyhmää väittää ettei tiitteily nimenomaan olisi ilmiö jossa ihminen sekä pukeutuu naistenvaatteisiin että myös valehtelee ja salailee asioita jopa läheisimmiltään.
Jotkut tiitit ovat niin tottuneita kaksoiselämään ja valehteluun ettei oikeasti ole olemassa mitään todellista minää. Minä on usein vähintäänkin jakautunut kahteen osioon, "tyttöön" ja "mieheen". Tyttöilyn ideana tuntuu olla palata lapsenomaiseen idolikulttuuriin jossa ulkoisilla avuilla yritetään paikata sisäistä vajetta - täysin samoin kuin pienet tytöt tekevät meikatessaan ja kopistellessaan korkokengillä. Miehenä taas pyritään vakuuttamaan omaa normaaliutta ylikorostuneesti, paljolti varmaan sen vuoksi että tiitti kokoajan tiedostaa olevansa jotenkin erilainen, epänormaali, marginaalikansalainen.
Tiitit tietävät että aniharva nainen pitää hamesankaria miehekkäänä. Tiitit tietävät että heidän harrastuksensa ei ole heteroseksuaalista, tietävät ettei kukaan heteronainen oikeasti halua naista eikä edes naiseksi pukeutunutta miestä. Tottakai tämä tiedetään ja tämähän se on perussyy salailulle ja jatkuvalle valehtelulle: miehet haluavat tulla ihailluiksi ja arvostetuiksi sekä miehenä että naisena, mutta tietävät että ne sulkevat toisensa jossain määrin pois.
Ihminen voi transunakin löytää hyvän kumppanuussuhteen, mutta ei heteron naisen kanssa eikä sillä tavoin että suhteessa tämä piirre salataan puolisolta.
On helppo transujen heitellä täällä lauseita siitä, kuinka puolisot ymmärtävät ja tukevat heitä ja kuinka puoliso hyväksyy heidät totaalisesti. Läheisten kertomukset eivät kuitenkaan tue tätä hyväksymistä. Olen kysynyt useilta läheisiltä kokevatko he oikeasti esim. naisen halua mieheensä ja useimmat kertovat, että vaikka seksi on kivaa niinkuin parisuhteessa usein on, siitä puuttuu naisen puolelta usein aito himo. Tätä asiaa tiittimiehille ei kuulema saa sanoa sen vuoksi, että tiittimiehet ovat niin epävarmoja omasta maskuliinisuudestaan ja seksikkyydestään.
Loukkaavaahan se on tälläistä kuulla. Ei kukaan läheinen sano näitä ääneen missään tittitapaamisessa eikä useimmat edes parisuhteessa saa tilaa sanoa ajatuksiaan. Siksi näillä anonyymipalstoilla usein avaudutaan asioista, joita ei uskalleta kotona sanoa mutta joista pitäisi kyllä puhua jos oikeasti halutaan elää parisuhteessa eikä kulissiliitossa. Monet naiset valitsevat mielummin kulissiliiton lasten tai asemansa vuoksi, ja osin sen vuoksi että kulissiliitto on siitä helppo ettei asioita oikeasti tarvitse kohdata ja käsitellä.
Enkä väitä olevani parempi. Olen yrittänyt kohdata asiaa eikä keskusteluista ole tullut kauheasti mitään. Olen yrittänyt kannustaa ja olla mukana miehen harrastuksissa. Olen yrittänyt kerta toisensa jälkeen antaa anteeksi sen, että mies salaa ostelee tavaraa, käy salaa tapaamisissa joihin hän voisi mennä ihan luvallakin. Olen yrittänyt käydä mukana ja tutustua läheisiin ja tutustunutkin - ja tämän kautta olen tajunnut että iso osa läheisistä elää samankaltaista elämää kuin minäkin: epätavallista, täynnä tuskaa, kipua ja tabuja joita heillä ei ole oikeutta ääneen sanoa parisuhteessa. Sillä vain tiittimiehellä tuntuu olevan oikeuksia parisuhteessa ja tiitin mielestä asia on yksinkertaista ja jos he kunnioittavat esim. sopimuksia siitä ettei mekkoja tuoda makuuhuoneeseen he ovat huomaavaisia kumppaneita. Mutta tuleehan se sinne makuuhuoneeseen aina. Yksikään nainen ei vielä ole sanonut ettei aika-ajoin makuuhuoneessakin miettisi, että miehen halut riippuvat tämän pukeutumisesta. Kaikkien meidän omaisten kokemus on ollut se, että mies rupeaa antamaan seksiä hyvitelläkseen pukeutumistaan, joko ennen tai jälkeen.
"Täällä on viitattu tutkimuksena sellaisiin haastattelututkimuksiin ja kirjoituksiin jotka on tehnyt transun puoliso ..."
Muutamat näistä suomalaisista tutkimuksista ovat tehneet maamme parhaat transasioiden asiantuntijat eli Setan Transtukipisteen sosiaalityöntekijät. Tutkimukset on siis tehty monivuotisen transvestiittien ja muiden transihmisten parissa tehdyn, ammatillisen yhteistyön perusteella.
"tiitit valehtelevat, näyttelevät, salaavat, esittävät ettei kyseessä olisi seksuaalinen fetissi "
Koitapa nyt hyvä ihminen päästä ennakkoluulosi yli. Transvestisuus ja fetisismi ovat todellakin eri asioita.
Ehkäpä jo itsekin ymmärrät, miksi puolisosi teki todella pahan virheen kertomalla sinulle transvestisuudestaan. Ja sinä olet tehnyt virheen antamalla ymmärtää, että muka ymmärtäisit tai suvaitsisit hänen transvestisuuttaan.
Kuten jo aiemminkin neuvottu, olisi terapia jo suorastaan välttämätöntä. En usko, että tällaiset vuodatukset oikeasti auttavat sinua yhtään enempää ratkaisemaan suhteesi puolisoosi ja hänen transvestisuuteensa.
Hehee... Eipä ole asiantuntemus kovinkaan korkea tuolla mainitsemallasi setan porukalla.
"On helppo transujen heitellä täällä lauseita siitä, kuinka puolisot ymmärtävät ja tukevat heitä ja kuinka puoliso hyväksyy heidät totaalisesti"
ikävää, että liittosi on kuralla. Miten selität sen, että on olemassa liittoja ja parisuhteita, joissa on puoliso alusta asti tiennyt miehen olevan tiitti, eikä se ole este eikä ongelma suhteelle. Totta kai on vaikea tilanne kun asia selviää vasta vuosien päästä kun asiaa on peitelty ja asiasta jopa valehdellaan. Sinun tapauksessasi ja niiden puolisoiden kohdalla joiden kanssa olet puhunut kyse on siitä, että koko suhdetta ei olisi edes syntynyt jos asia olisi ollut heti alussa tiedossa.
Siinä kohtaa juuri on tehty väärin kun siitä ei ole kerrottu ja puoliso on kuvitellut saavansa tavismiehen. On ollut väärin viedä puolisolta kaikenlainen mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun. Tilanne on melkoisessa umpikujassa, eikä ratkaisuksi ole enää olemassa kuin huonoja vaihtoehtoja.
itse en alkaisi mistään hinnasta suhdetta kaltaisesi naisen kanssa, koska se olisi täysin väärin meitä kumpaakin kohtaan. En ymmärrä miksi, enkä näe mitään syytä ajaa itseäni tai jotain naista tilanteeseen, jossa vuosien päästä tulee eteen tämän luokan asia. Kyllä sen on oltava heti alusta alkaen selvää mitä minä olen ja mitä se vaatii kummaltakin. Jos toinen sitten hyväksyy minut sellaisena kuin mitä olen niin silloin on edellytyksiä sille, että voi syntyä jotain.
Fetissivaatteen määritelmät ovat hyvin vaihtelevia. Joillekin kumisaapas on jalkine, jolla vältetään jalkojen kastuminen ja joillekin se tuottaa seksuaalista mielihyvää jne. Joillekin tuulipukua erikoisempi pukeutuminen on kauhistus ja joitakin tuulipukuun pukeutuminen kauhistuttaa.
En koe "transupornoa" mitenkään kiinnostavana katseltavana, mutta tiedän että on paljon ns "tavis" miehiä ja on jopa naisia, joita kiihottaa katsella "transupornoa" Jostain kumman syystä syytä seksuaalisuuden liittyminen transvestiitteihin saa heti kauhean ylikorostuneen merkityksen. Ikään kuin kaikki tiitit eivät mitään muuta tekisikään kuin tyydyttäisivät itseään mekko päällä. Jos kiinnostus seksiin tulee vain pukeutumisen kautta on kyse fetissistä, mutta ihminen on yleensä aina seksuaalinen olento joka haluaa sitä harrastaa tavalla tai toisella. Eipä ne "tavistenkaan" seksuaalifantasiat ole useinkaan kovin mieltä ylentäviä edes naisilla, miehistä puhumattakaan. Mutta sehän onkin ihan normaalia ja tervettä harrastaa seksiä kaksi minuuttia lauantaisin saunan jälkeen.
Suurin osa ihmisistä pelkää kuollakseen olla erilainen ja joutua siten pilkan ja syrjinnän kohteeksi vaikka suurin osa ihmisistä tietää syvällä sisimmässään, että monikaan ei oikeasti ole mikään keskiverto perustavis. Siinä sitä myös on aika moista valehtelua ja teeskentelyä kun näytellään naapureille ja sukulaisille, että kaikki on ihan normaalia, vaikka salaa touhutaan ihan jotain muuta.
On myös tapauksia, joissa nainen on monen vuoden "tavismiehen" aiheuttaman väkivaltahelvetin jälkeen on huomannutkin, että elämä tiittimiehen kanssa onkin aika mukavaa ja huoletonta.
on se paljon korkeampaa kuin sinulla taneli
Kyllä Transtukipisteen nykyisellä ja entisellä henkilökunnalla on taatusti parhain asiantuntemus Suomessa transihmisistä. Transsukupuolisten lääketieteellinen asiantuntemus on taas muualla ja näin työnjako on sovittukin. Tavallisilla psykiatreilla ja psykologeilla ei asiantuntemusta löydy transasioissa. Ulkomailta voi löytyä pätevämpiäkin, mutta kun transtukipisteen henkilökunta osallistuu samoihin kokouksiin ulkomailla ja on jäsen kuin nämä muutkin, niin luulisi sieltäkin "tarttuvan" jotakin
Ehkä heillä voi olla asiantuntemusta transvestismista, mutta transsukupuolisuudesta tuo nykyinen porukka tietää vain tasan sen, mitä ttp:n illanistujaisten vakkarikävijät heille asiasta kertovat. Eli toisin sanoen se on aika pintapuolista.
Enpä ole muuten vielä koskaan ennen kuullut, että ttp:n henkilökunta matkustelisi säännöllisesti kokouksissa ulkomailla???
"Ehkä heillä voi olla asiantuntemusta transvestismista, mutta transsukupuolisuudesta tuo nykyinen porukka tietää vain tasan sen, mitä ttp:n illanistujaisten vakkarikävijät heille asiasta kertovat."
Jaksatkohan edes itse uskoa tuota väitettäsi?
Transtukipisteen kanssa yhteistyötä tekevät useat TS-ihmiset. Muutkin kuin ne TS:t, jotka ovat valistamassa pikku kahvittelun lomassa alan täysipäiväisiä ammatti-ihmisiä ( eli TTP:n toiminnasta vastaavia "enkeleitä").
...kuten, että transihmiset ja homot ovat yleensä pedofiileja. tai että niin ainakin moni luulee.
NamuSeta itse sivuillaan sanoo:
Pedofiilia=sairasta ja ei-voi-hyväxyy!
Pederastia=ihan jees homoilun muoto...
NamuSetan näkemys on, että harhaluuoja kitketään parhaiten paranoiaa entisestään lietsovalla hyssyttelyllä, keskustelut sensuroimalla ja ihmisten näkökannat hiljaiseksi vaientamalla.
Itse en tuota setan transpalstaa (ja sen natsimoderaattoria tue laisinkaan): Jyrkkä ei TTP:n namuSetan hyssyttelylinjalle!
"...tuo nykyinen porukka tietää vain tasan sen, mitä ttp:n illanistujaisten vakkarikävijät heille asiasta kertovat."
Eihän tuo nykyinen henkilökunta edes ehdi töiltään mihinkään illanistujaisiin. Mutta tietenkin myös TTP:n henkilökunnalla on täsmälleen sama ongelma kuin kaikilla muillakin hoitohenkilökunnalla. He tapaavat vain niitä transihmisiä, joilla on ongelmia. Niiden transihmisten tapaaminen joilla asiat on kunnossa, on hyvin satunnaista tai jää jopa harvoihin koulutustilaisuuksiin.
"Enpä ole muuten vielä koskaan ennen kuullut, että ttp:n henkilökunta matkustelisi säännöllisesti kokouksissa ulkomailla???"
Mikä nyt sitten on säännöllistä, mutta matkustaa ilmeisesti jopa vuosittain. Miksi se olisi niin outoa että suomalaiset alan asiantuntijat käyvät saamassa oppia myös ulkomailla. Onhan jo kauan suomalaisetkin sosiaalityöntekijät ja lääkärit käyneet saamassa oppia ulkomailta, koska kyseistä tietoa ei heille ole olemassa täällä. Hehän ovat nimenomaan niitä jotka sitten antavat sitä tietoa alemmille tahoille.
"...kuten, että transihmiset ja homot ovat yleensä pedofiileja. tai että niin ainakin moni luulee."
Oletko sekaisin? Miten ylläoleva liittyy käytyyn keskusteluun ja ylipäätään transpalstalle?
"Hehän ovat nimenomaan niitä jotka sitten antavat sitä tietoa alemmille tahoille."
Kuka on se alempi taho? Onko ttp:n sosiaalityöntekijä transsukupuolisen esimies? Vositko täsmentää minkälaista asiantuntemusta ttp:n työntekijöiltä löytyy, siis nimenomaan transsukupuolisuuteen liittyen.
"Vositko täsmentää minkälaista asiantuntemusta ttp:n työntekijöiltä löytyy, siis nimenomaan transsukupuolisuuteen liittyen."
Kun transsukupuolinen menee ihmettelemään oloaan terveyskeskuslääkärille, lääkäri voi saada asiantuntevaa tietoa TTP:ltä, ensiapuna vaikkapa nettisivulta. Todennäköisesti tavallinen terveyskeskuslääkäri tai koululääkäri ei tunne koko ilmiötä ja on sormi suussa kun joku tulee etsimään apua.
Kuinka voit tutkia tätä ilmiötä muuten kuin tutkimalla ihmisiä, joiden elämää se koskee? Kuinka voit tutkia ihmisiä paremmin, kuin haastattelemalla? Laittamalla häkkiin ja tarkkailemalla, vai? Ja mitä tulee tieteellisyyteen, haastattelu on vallan käypä menetelmä tieteelliseen tutkimukseen, jota gradutkin edustavat. Ei tämän ilmiön tutkimiseen ole mittaria, joka laitetaan kainaloon ja joka kertoo, ken on oikeassa, ken väärässä. Minusta tuntuu siltä, että sinä voit pitää tieteellisenä vain tutkimusta, joka väittää tiittien olevan sairaita. Mutta onko se tiedettä, vai kenties esim. ennakkoluuloisuutta ja mustavalkoisuutta?
Öh. Eli menet teatteriin roolihahmona katsomaan toisten näytelmää?
Tää on kyllä kummallinen kuvio tää tiitteily. Mulle ei aina ihan aukene.
Roolihahmoni voisi olla vaikkapa renessanssin aikakauteen sijoittuva mieshahmo, mutta kohdallani sitä ei ole nykypäivän tyyliin pukeutuva minä, olipa kyse sitten mies- tai naisasusta.
Kun naista itsessäni on oman arvioni mukaan 20 %, en näe tyttöilyä roolileikiksi vaan oman itseni toteuttamiseksi. Kulttuuri kuuluu selkeästi naismaiseen puoleeni, ja niinpä pitemmän tähtäimen suunnitelmiini sisältyy myös ooppera.
Uusimmassa Eeva-lehdessä oli kirjoitus Kiasma-museon johtajasta, joka on julkihomo. Hän totesi, että homot ovat ulostulemisellaan lunastaneet paikkansa yhteiskunnassa. Oman näkemykseni mukaan samalla tavalla täytyy tiittienkin homma hoitaa. Niin kauan kuin kokoonnumme vain keskenämme, pidämme yllä salaperäisyyden ilmapiiriä. Tulemalla ulos tieto transvestismistä lisääntyy ja siitäkin tulee osa normaalin yhteiskunnan toimintaa.
Itse pyrin jokaisen tyttöilyni aikana ottamaan kontakteja muutamaan kymmeneen ihmiseen ja näin murtamaan niitä ennakkoluuloja, joita meitä kohtaan on. Ja aina iloisella ilmeellä ja taatusti selvin päin!
"Tää on kyllä kummallinen kuvio tää tiitteily. Mulle ei aina ihan aukene."
Maailmassa on niin monta kummallista asiaa, joka pientä kulkijaa hämmentää. Transvestisuudesta asiallista tietoa on saatavilla esim. Transtukipisteen kotisivuilla sekä Transvestiittiyhdistyksen kirjallisuutta linkeistä.
Eli turha ihmetellä vaan ottaa itseä hämmästyttävistä asioista selvää.
"Kulttuuri kuuluu selkeästi naismaiseen puoleeni, ja niinpä pitemmän tähtäimen suunnitelmiini sisältyy myös ooppera."
Näin 100% naisena kulttuuri kuuluu minunkin elämääni. Käyn teatterissa enemmän kuin ennen. Mutta ooppera tai baletti ei kiinnosta, joten en ole niihin menossa vaikka ne oletetaankin naiselliseen sterotypiaan. Myös mies voi olla kiinnostunut oopperasta ja muusta kulttuurista, joten hieman ihmetytti että vasta tyttöilessä voisi mennä oopperaan.
Jos sinua ihmetytti, kiitos samoin! Itsekin hämmästyin asiaa ja olen sitä pohtinutkin, että miksi näin?
Enpä tiedä vastausta itsekään, mutta saatan aavistella, että kaapissa on tyttöilyminän ohella ollut muitakin asioita, vaikkapa tämä ooppera.
En osaa sanoa, mitä fiiliksiä siitä tulen saamaan - saattaa olla, etten toista kertaa sinne mene, mutta saattaapa se olla toisinkin päin!
Kaikki kai me opimme itsestämme uutta koko elämän ajan! Ehkäpä kyse on enemmänkin siitä, että antaa ilolle ja riemulle luvan tulla elämään mukaan. Ilo ja riemu kuvaavat nimittäin nykyisiä tuntemuksiani. Ja onko kyse kuitenkin myös siitä, että uskaltaa elää eikä mieti suomalaiskansallisesti vanhan vitsin mukaisesti, että mitähän tuokin norsu minusta ajattelee....
"Enpä tiedä vastausta itsekään, mutta saatan aavistella, että kaapissa on tyttöilyminän ohella ollut muitakin asioita, vaikkapa tämä ooppera."
Olisikos sitä oman naisidentiteetin, oman sukupuolisuutensa tavoittelua? Et asune ihan Oopera-talon liepeillä, joten tuossakin on jo oma erikoisuutensa. Minulle oopperassa/baletissa/teatterissa/operetissa tai klassisen musiikin konserteissa käyminen on aika "arkipäiväistä". Usein toki mietin, millaiselta tuntuisi olla mukana naisidentiteettiään toteuttaen.