Miettikää nyt oikeesti, mitä on tapahtumassa. Siis jos oieasti mopo karkaa käsistä ja hoitajat jää pois töistä. Oikeutta haetaa käräjiltä, joukkokanteella. Kuka on vastuussa kun ensimmäiset kuolee. Työantaja? Niin Tehyn mielestä kun Jaana näin sanoo. Mutta entäpä ne ketkä oikeasti joutuvat tästä kärsimään? Oikeudessa tullaan hakemaan syyllisiä, se on varmaa?
Miten sinä saat yösi nukutuksi, kun ensimmänen kuolonuhri on tosiasia, no varmaan hyvin. Mutta miten sitten saat nukutuksi kun ensimmäinen tuttu kuolonuhri tulee ja omaiset sinua syyttämässä? Huonosti,,,,,
Miten sinä saat yösi nukutuksi, kun ensimmänen kuolonuhri on tosiasia, no varmaan hyvin. Mutta miten sitten saat nukutuksi kun ensimmäinen tuttu kuolonuhri tulee ja omaiset sinua syyttämässä? Huonosti,,,,,
Vastaukset 4
Vanhimmat
tapauksista voi syyttää vaikka minua, joka en millään ehdi joka paikkaan töihin, niihinkään, joista olen joskus irtisanoutunut. Olen myös vapailla ja lomilla silloin tällöin.
Eli älä ole naurettava. Jos töistään on sanoutunut irti, ei tarvitse todellakaan olla siellä enää töissä.
Työnantajan vastuulla on hankkia riittävästi henkilökuntaa. Joskus reunaehdoista on neuvoteltava.
Minä nukun yöni hyvin ja ihmettelen, että työnantaja ei ole viitsinyt epäkohtiin kiinnittää huomiota ennen kuin nyt, kun on saanut työntekijänsä näin rajusti reagoimaan.
Nyt saa hoitajien hyväksikäyttö loppua. Oma osastoni on pakkotahtista juoksua koko ajan... kahvitauko on harvinaista herkkua....ruokataukoa ei ehdi pitämään...
Näin meillä erikoissairaanhoidossa....
Uskon ja tiedän, että on monia työpaikkoja, missä nuo tauot ehditään pitämään ( joissain paikoissa vanhustenhuoltopuolella... huom!joissain, ei kaikissa) ....mutta erikoissairaanhoitohan tässä työtaistelussa on ensimäisenä kävelemässä pihalle.
Miksi kukaan ei mieti, miten ihmeessä tähän tilateeseen on päädytty? Mitä ihmettä siellä työpaikoilla on tapahtunut? Miksi ihmeessä hoitoalan pitää, mennä näin rajuu työtaisteluaseeseeen? Eikö sekin jo kerro paljon alalla vallitsevasta tilanteesta? Tuo yli 12 000 hoitajaa on aivan älyttömän suuri määrä erikoisosaajia.
Hoitajana olen huolissani, potilaiden hoidosta. Olen ollut huolissani jo pitkään, ennen tätä työtaistelua. Suomalainen hyvä terveydenhuolto on ollut enää vain kupla, joka odottaa puhkeamistaan. Tehy nyt vain tuo väistämättä eteen sen, mikä tässä kohta olisi muutenkin tapahtunut.
Työnantaja ei halua maksaa osaamisesta. Sijaisia ei ehditä perehdyttää. Koulutuksiin ei pääse, kun on vähäinen väkimäärä. Kuitenkin samaan aikaan sairaanhoidossa teknologia menee lujaa vauhtia eteenpäin...uusia hoitomuotja tulee kokoajan lisää...pitäisi pitää itseään ajantasalla. Työnataja ei millään tavalla tähän kannusta. Itse sain haukut, kun menin vuoden koulutukseen hakeutumaan...huom! Omalla kustannuksellani ja omalla ajallani. Haukut sain, kun työvuorojani joudutaan nyt muuttelemaan, että pääsen noihin koulutustilaisuuksiin...vapaapäivilläni. Haukut sain, kun en ole niin helppo tapaus jäämään aamusta iltavuoroon jos joku sairastuu.
Varsin kannustavaa, eikö totta....
Siltikin olen halukas kehittämään työtäni, hakemaan uutta tietoa. Pikku hiljaa alkaa harmittaa, miksi en hakeutunut koulutukseen aivan toiselle alalle.
Minun mittani alkaa olla täysi työnantajan pallottelua, painostamista ja henkistä syyllistämistä. Nyt vain työtaistelun aikana tämä on pahentunut. On sitä ollut ennenkin aika rajussa määrin.
Nyt olen tämän työtaistelun myötä vakuuttunut entistä enemmän, että työnantaja ei todellakaan tiedä ja tajua, millaista työtä kentällä tehdään.
Olen saanut kuulla olevani pelkkä pillerin pyörittäjä. Heh...siltä ei ole elvytystilanteessa tuntunut, siltä ei ole tuntunut kun olen sydäninfarkipotilaalle liuotuslääkkeitä suoraan suoneen laittanut. Siltä ei ole tuntunut, kun potilaalla on ollut raju hengenahdistus ja olen lääkkeitä hänelle antanut. Hätääntyneelle ahdistuneelle potilaalle, ei ole ihan helppo lääkitystä antaa. Haavahoidoista olen saanut kuulla, että se on sellaista lappujen vaihtoa... viimeksikin kun oikein hankalaa säärhaavaan tein hoitoja...siinä muuten kului tunti kaikkine katteenpoistamisien, haavan puhdistamisen, ja puudutusten kanssa samalla lohdutin potilaan henkistä tuskaa, tuleeko jalka koskaan kuntoon vai leviääkö tulehdusprosessi ja päädytään mahdolliseen amputaatioon... ei tuntunut siltä, että siinä vain lappuja vaihdoin.
Hitto vie...kyllä joka alalla on kiire ja työtahti alkaa olla jokapuolella kohtuutonta. Mutta miksi ihmeessä, meidän pitää olla kuin lammaslauma, joka ei sano koskaan vastaan. Miksi kaikki pitää vain hyväksyä? Minä en hyväksy, että työtäni aliarvostetaan näin rajuilla kommenteilla, mitä täälläkin provoilijat kirjoittelevat. Välillä tuntuu, että tänne kirjoittavat provojaan, ne keskenkasvuiset, jotka eivät ole työelämässä vielä olleetkaan, tai ovat käyneet kääntymässä jossain kesätyössä ja se oikeuttaa heidät suurella suulla arvostelemaan alaa, mistä heillä ei ole mitään tietoa.
En tohdi arvostella metallimiehen, rakennusmiehen, kaupankassan, opettajan yms töitä, koska en tiedä, mitä kaikkia vivahteita heidän töihinsä kuuluu. Kaikkia meitä tarvitaan tämän yhteiskunnan pyörittämiseen. Suomessa on muutenkin koko palkkapolitiikka kaikilla aloilla mielestäni vääristynyt. Työstä ei haluta maksaa palkkaa.
Nyt työtaistelun aikana, tuntuu enemmänkin siltä, että aletaan todella olla kateellisia, jos yksi työryhmä, saakin korotettua palkkojaa.
Kateutta se on....Kateus vie kalatkin vedestä sanotaa.
"Oikeudessa tullaan hakemaan syyllisiä, se on varmaa?"
Ei ole epäilystäkään, ettenkö haasta sairaalan tai hoitolaitoksen omistajaa oikeuteen, jos vähänkin ilmenee syytä.
Jo nyt pitäisi enemmän pistää nämä lainrikkojat järjestykseen ja pahimmat linnaan.
Se siitä hoitoalan arvostuksesta. Noin epäilenkin, että tulee käymään...voi niitä hoitajaraukkoja, jotka ovat töissä. Syytettä pukkaa niskaan, eivätkä välttämättä ole minkään ammattiliiton jäseniä. Ei oikeudellista apua ollenkaan. Työnantaja se vaan hykertelee ja sälyttää syyn työtätekeville.
Näinköhän tässä sitten tulee käymään?