Teille kaikille nuorille naisille,jotka olette menossa ja jo menneet miehen perässä maatilalle.Älkää alistuko.Älkää peittäkö tunteitanne.Älkää olko tuppisuita.Älkää myöskään työtä vieroksuvia.Niin maatilalla pärjää ! Jos on anoppi ja appi vielä siellä(tiellä),Älkää jääkö kakkoseksi.Ottakaa asemanne.Se on teidän tehtävänne,te olette niitä talon uusia emäntiä.Senverran pitää löytyä itsetuntoa.Itse olin kerran miniänä,nyt anoppina,joka tulen hienosti niin miniän kuin vävynkin kanssa toimeen.Siirryin mielelläni syrjään,enkä sekaannu.Autan tarvittaessa.Koska itse olin aikoinani "kyykytettävänä"päätin että itse en tulevaisuudessa pilaa kenenkään elämää.Kaikkein tärkeintä on,jos pystyy puhumaan-räjähtämättä-kaikista suututtavistakin asioista.Puhumalla kun asioitten on tapa selvitä.Älkää odottako,että se puoliso ja appivanhemmat olisivat meedioita,että tietäisivät mikä mieltänne painaa,mistä sandaali puristaa,ei.Kissa pöydälle ja pöytä puhtaaksi.Sellainen miniä on unelmaminiä,joka todella ottaa paikkansa haltuunsa.
UNELMA MINIÄ
en se mä oo...................
51061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuollaisia tarinoita saa kuulla melkein päivittäin, harvemmin saa kuulla, että anoppi arvostaa miniäänsä ja osaa antaa tälle tilaa. Onnittelen sinua, että siihen olet pystynyt. Tiedän tapauksia, joissa entinen miniä on laittanut vahingon kiertämään ja antaa oman miniänsä tuntea nahoissaan omat kärsimyksensä. Eli kostetaan "isien pahat teot seuraavalle sukupolvelle".
Onneksi nykyään myös viranomaiset ovat heränneet tähön tilanteeseen, eikä enää kirjoiteta niin innokkaasti kauppakirjoja sukupolvenvaihdostilanteissa, joissa luopuvalle isätäväelle jätettäisiin tilaan syytinki tai asumisoikeus. On ymmärretty, että nuori isäntäväki tarvitsee omaa tilaa ja vapautta yrittämiseen. Säästytään myös turhilta avioeroilta.
Entäs jos miehen sisko ottaa anopin
aseman ,ja alkaa sanella sääntöjä.
Päteekö siihen samatsäännöt kuin olet
kirjoittanut.
Kun tälle siskolle ei saisi sanoa
vastaan yhtään.Kaikki pitäis tehdä
kuin hän sanoo.Näin kun on eletty
ennen niin pitäis elää minunkin.
Omistaa minun kodin kuin omansa.
Aina on oikeassa muut on väärässä.
Johan on merkillistä puuhaa, talossa yleensä yksi emäntä.
Aikoinaan tyttöystäväni pyrki emännöimään veljensä huushollissa, vaikka asia ei hänelle mitenkään kuulunutkaan. Huomautin tästä hänelle, ettei hänellä ole veljen perheen elämään mitään emännöimistä, vaikka vanha kotipaikka olikin, olet myynnyt osuutesi (perikunta, jonka veli lunasti omaksi). No, kait sitä vielä vähän neuvoa saa, oli kommentti. Pyytävät kyllä neuvoja, jos tarvitsevat, totesi tuolloin!
Samaa olen toteuttanut omassa kodissani, sisareni käy kylässä, kuten joku muukin vieras, ei kaivele ullakolla vanhoja tavaroita, eika kaivele kaappeja, kysyy mitä saa tehdä. Vanhempani asuvat omassa talossaan muutaman sadan metrin päässä, heillä on oma elämä siellä, meillä täällä!
Oma anoppini alkoi hääräämään meillä muutama vuosi sitten, kuin kotonaan, vaimoni ei tykännyt ollenkaan hyvää moisesta ja vihelsin pelin poikki. Anoppia ei sen koomin ole näkynyt meillä!
Meillä on oma elämä!
Olit tahi et,rakastan anoppiani niin kuin miniä vain voi! Anoppini on juuri kaltaisesi,ollut itse kyykytettävänä,haukuttavana ja kovia kokeneena,eikä laita sitä kiertoon.Vain kaltaisesi ihana ja fiksu ihminen saa sen kyykytyskierteen poikki.Itse en koskaan saa anoppini saappaita täytetyksi,mutta minä olenkin minä,oma itseni.Mutta vanhempaa ihmistä tarvii muistaa arvostaa,ja heidän tietotaitonsa on korvaamatonta! Kiitos siis sinulle,ja anopileni,jos se et ole sinä!
tv. miniä
Miksei tuokin asia muuttuisi jo modernimmaksi ja ne känttyrät sieltä tilalta häipyis palvelujen äärelle asumaan johonkin pienempään asuntoon.
Auttamatta sitä aina jonkinlainen diktatuuri alkaa vallita,kun kaksi naista yrittää häärätä samalla markilla ja nöyrempi pitäis "sääntöjen" mukaan olla se nuorempi akka.
Työtä ei monikaan karta,mut kun se menee passaamiseksi ei sitä kukaan jaksa.