Tahtoisin tietää....

Kaksisuuntaiset (maanis-depressiiviset) mielialahäiriöt
Lääkärikirja Duodecim
21.4.2007
Matti Huttunen, psykiatrian erikoislääkäri
Oireet
Sairauden kulku
Itsehoito
Milloin hoitoon

Kaksisuuntaisille mielialahäiriöille eli maanis-depressiivisille häiriöille on ominaista toisiaan vaihtelevin välein seuraavat masennus- ja maniajaksot. Sairausjaksojen välillä henkilö voi olla täysin oireeton, mutta saattaa myös kärsiä lievemmistä masennus- tai muista oireista.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksot eivät eroa luonteeltaan tavallisista masennustiloista 1. Ne saattavat kuitenkin olla kestoltaan jonkin verran lyhyempiä, ja niissä esiintyy muita masennustiloja yleisemmin psykoottisia oireita, ajatusten ja liikkeiden hidastumista, liikaunisuutta, ruokahalun kasvua ja lihomista. Masennustilojen lääkehoidon kannalta on tärkeätä tietää, onko kyseessä kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakso vai muu masennustila.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi edellyttää, että ainakin yksi sairausjaksoista on ollut maaninen tai lievästi maaninen (hypomaaninen). Jos mieliala on sairausjakson aikana selvästi maaninen, kyse on I tyypin muoto. Jos jakso on luonteeltaan vain lievästi maaninen, kyse on II tyypin muodosta. Jos sairausjakson aikana ilmenee sekä depression että manian oireita, tilaa kutsutaan sekamuotoiseksi jaksoksi.

Oireet
Manian tyypillisiä piirteitä ovat vähintään viikon yhtäjaksoisesti kestävä jakso, jona aikana henkilön mieliala on kohonnut normaalista poikkeavalla tavalla. Usein kohonneeseen mielialaan liittyy myös ärtyisyys. Maniassa olevan aktiivisuus, puheliaisuus, ajatuksen riento ja itsetunto ovat voimakkaasti kohonneet. Hänen unen tarpeensa on selvästi vähentynyt. Henkilöllä on eriasteisia suuruuskuvitelmia ja hän on hajanainen ja keskittymiskyvytön. Usein hän tuhlaa rahaa arvostelukyvyttömästi, osallistuu kritiikittömästi kaikkeen vaaralliseen, on hyperseksuaalinen ja käyttäytyy sopimattomasti.

Hypomania on maniaa lievempi jakso, jonka oireet muistuttavat maniaa mutta ovat asteeltaan selvästi lievempiä eivätkä koskaan mielisairauteen verrattavissa (psykoottisia). Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kakkostyypille ominaisen hypomaniajakson erottaminen psykologisiin tekijöihin ja persoonallisuuden rakenteeseen liittyvistä mielialan vaihteluista on usein varsin vaikeaa.

Ainakin noin 1 % aikuisista sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Alttius sairastua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on yleensä osin perinnöllistä. Jos toisella identtisellä kaksosella on kaksisuuntainen mielialahäiriö, toinenkin sairastuu samaan häiriöön yli 50 %:n todennäköisyydellä.

Sairauden kulku
Kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle on ominaista alttius sairausjaksojen toistumiseen. Eri henkilöillä sairausjaksojen määrä elämän aikana vaihtelee suuresti muutamasta jaksosta jopa useisiin kymmeniin. Yli 90 %:lla ensimmäinen sairausjakso ilmenee nuorella aikuisiällä 15–35 vuoden iässä. Jos ensimmäinen maniajakso ilmenee myöhemmällä iällä, taustalla saattaa olla jokin aivo- tai muu somaattinen sairaus. Ensimmäisen ja toisen sairausjakson väli on keskimäärin 3–4 vuotta, sen jälkeen sairausjaksot toistuvat saattavat toistua 1–3 vuoden välein. Sairausjaksojen tiheys vaihtelee kuitenkin suuresti eri henkilöillä. Joskus harvoin sairausjaksoja ilmenee yli neljä jaksoa vuodessa, jolloin kyse on kaksisuuntaisen mielialahäiriön nopeasyklisestä muodosta. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi lisätä sairausjaksojen tiheyttä. Asianmukaisella lääkehoidolla ja elämäntapojen hallinnalla sairausjaksojen toistumista voidaan vähentää huomattavasti.

Toistuviin sairausjaksoihin liittyy korkea avioerojen, työuran katkeamisen ja työkyvyttömyyden riski. Noin 15–20 % sairaudesta kärsivistä päätyy lopulta itsemurhaan.

Erityisesti mania- ja hypomaniajaksoihin liittyy usein jaksottaista alkoholin runsasta käyttöä. Selvästi episodimaisen alkoholin väärinkäytön taustalla voi olla diagnosoimaton ja hoitamaton kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Itsehoito
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallinnan perusedellytys on kyky hyväksyä alttiutensa sairastua toistuviin mania- ja depressiojaksoihin. Sairausjaksojen toistumista voidaan useimpien kohdalla olennaisesti vähentää tai jopa kokonaan estää asianmukaisella lääkityksellä tai elämäntapojen muutoksella.

Keskeisin keino estää toistuvia sairausjaksoja on joko jatkuva tai heti sairausjaksojen esioireiden ilmetessä aloitettu lääkitys. Monet kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuvat suhtautuvat kuitenkin torjuvasti lääkehoitoon tai lopettavat sen manian alkaessa eli juuri silloin, kun he eniten hyötyisivät lääkkeiden käytöstä. Sairausjaksoja olennaisesti lyhentävän tai niiden toistumista estävän lääkehoidon toteuttaminen on hankalaa, jos henkilö ei psykiatrisiin sairauksiin usein liittyvän häpeän tai muista syistä hyväksy sairauttaan.

Monet sairaudesta kärsivät ovat sairausjaksojen välillä täysin oireettomia. Mahdolliset uusiutuvat sairausjaksot on olennaisesti helpompia hallita, jos sairastumisalttiudesta kärsivä oppii tunnistamaan uusiutuvalle sairausjaksolle ominaiset esioireet. Tässä mielessä moni sairausalttiudesta kärsivä opettelee pitämään yksinkertaista mieliala- ja oirepäiväkirjaa.

Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivälle on arvokasta, jos hänen puolisonsa, vanhempansa tai ystävänsä voivat tukea häntä sairauden eri vaiheissa. Hyvä ystävä tai puoliso huomaa manian esioireet hoitavaa lääkäriä aikaisemmin. Puolisoiden välisiä suhteita voi kuitenkin kiristää, jos pikkuriidat tai tavanomaiset mielialan vaihtelut nähdään aina sairauden esioireina.

Kokemuksen mukaan stressitilanteet voivat lisätä alttiutta sairastua uuteen jaksoon. Erilaisten stressitilanteiden välttäminen ja hallinnan opettelu voi vähentää sairastumisalttiutta.

Pyrkimys säännölliseen univalverytmiin (riittävään yöuneen) myös viikonloppuisin voi olla tärkeä keino vähentää sairastumisalttiutta. Tämä johtuu siitä, että elimistön vuorokausirytmien häiriöt saattavat olla eräs sairausjaksoja laukaiseva tekijä. Vuorotyö ja vuorokausirytmin jatkuva rikkoontuminen lentomatkojen vuoksi saattaa lisätä sairausjaksojen uusiutumista.

Sairauden hallinnan kannalta on aina eduksi, jos sairausalttiudesta kärsivä voi työpaikallaan avoimesti puhua sairastumisalttiudestaan esimiehensä tai työtovereittensa kanssa. Jääminen riittävän ajoissa sairaslomalle voi olennaisesti lyhentää sairausjaksoa ja estää tarpeettoman ajautumisen ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle.

Alkoholin suurkulutusta ja liiallista käyttöä tulee välttää.

Milloin hoitoon
Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivän tai sitä itsessään epäilevän on aina viisasta kääntyä psykiatrin tai mielenterveystoimiston puoleen. Asianmukaisella hoidolla sairausjaksoja kestoa ja toistumista voidaan olennaisesti vähentää.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti erilaisia mielialantasaajia sekä uuden polven psyyken lääkkeitä (antipsykootteja). Antipsykoottisista lääkkeistä on monen kohdalla hyötyä, vaikka sairauden kuva ei olisikaan psykoottinen.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksojen lääkehoito eroaa muiden masennustilojen hoidosta siinä suhteessa, että lääkehoidossa käytetään masennuslääkkeiden asemasta ensi sijassa mielialantasaajia. Masennuslääkkeitä voidaan myös käyttää kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennustilojen hoidossa, mutta tällöin niitä käytetään yhdessä mielialantasaajien kanssa. Pelkän masennuslääkkeen käyttö saattaa laukaista maniatilan tai tihentää sairausepisodien esiintymistä.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kognitiivisessa psykoterapiassa keskeistä on sairauden hallinnan opettelu. Sairaudesta kärsivät voivat taustansa ja elämäntilanteensa mukaan kuitenkin hyötyä myös psykodynaamisesta yksilöterapiasta tai pariterapiasta.

Artikkelin tunnus: dlk00378 (019.400)
© 2007 Kustannus Oy Duodecim
© 2007 Kustannus Oy Duodecim • Kalevankatu 11 A, 00100 Helsinki • Puh: