Ensimmäinen rakkaus päättyi, poikaystävä jätti yli kahden vuoden seurustelun jälkeen... Rakastan häntä edelleen, enkä varmaan koskaan tule pääsemään hänestä täysin yli, tunnen itseni. Ero sattui aivan liikaa ja jätti minuun ikuiset arvet mitkä eivät koskaan voi täysin parantua. Koskaan en voi kenenkään kanssa enää seurustella, kehenkään en voi luottaa, en siihen enää kykenisi. Vihaan itseäni, vihaan kaikkea itsessäni. En voisi kuvitellakaan olevani alasti enää kenenkään edessä, en voi kuvitellakaan että päästäisin ketään lähelle... Ei minusta ole enää siihen.
VIHAAN itseäni!!! Miksi minun pitikin syntyä tähän maailmaan, ja miksi juuri tällaiseksi :( Olen heikko, yksinäinen, ruma ja tyhmä... Olisipa tyynyni alla ase...................
VIHAAN itseäni!!! Miksi minun pitikin syntyä tähän maailmaan, ja miksi juuri tällaiseksi :( Olen heikko, yksinäinen, ruma ja tyhmä... Olisipa tyynyni alla ase...................
Vastaukset 4
Vanhimmat
joka joutuu luopumaan rakkaista lapsistaan heidän oman elämänsä onnistumiseksi. Se sattuu ja se tekee kipeää! Mutta äidin rakkaus on niin vahva että se voittaa senkin sillä se rakkaus toivoo parasta rakkailleen. Toivo sinäkin kun aika on kypsä siihen, sillä osoitat rakkautesi parhaiten. Toista ei voi pakottaa rakastamaan niinkuin ei voi pakottaa sinua rakastamaan itseäsi ja olemaan onnellinen noista vuosista että sait ne elää. Mistä sitten aikanaan löytyykin uusi rakkaus tai kuka sitten sinut tapaa ja löytää sinusta uuden rakkauden, sen aika näyttää. Ei kai rakkaasi vienyt rakkauttasi mennessään, kyllä se sinulla on vaikka nyt oletkin allapäin. Ensimmäinen menetys on aina paha,elämä ottaa mutta se myös antaa jos ottamaan on valmis.Miksi kuvittelet itseäsi kauheaksi, miksi kuvittelit ystäväsi olleen kanssasi 2 vuotta jos et ole mitään ?? Älä halveksi hänen tunteitaan ethän. Syytätkö itseäsi erosta? Mitä teit että se kaatui ? Vai kävikö toisinpäin että kaverisi petti sinut. Se rakkaus ei kantanut siis kyllin,sen aika tuli loppua. Se ei ollutkaan se oikea! Kyllä sinun silmäsi vielä avautuu asialle, voit vaikka soitella entisellesi ja selvittää syyt eroon, ehkä sitä kautta osaat jatkaa paremmin eteenpäin. Älä tuota tuskaa kärsimyksilläsi exällesi jos häntä niin todella yhä rakastat. Toivon sinulle voimaa siksi aikaa kunnes erosta on senverran aikaa että kykenet näkemään sen sellaisena kuin se oli. :)
"Miksi kuvittelet itseäsi kauheaksi, miksi kuvittelit ystäväsi olleen kanssasi 2 vuotta jos et ole mitään ?? Älä halveksi hänen tunteitaan ethän."
- Hän ei koskaan minua rakastanut, on itse asian myöntänyt, tunteita oli, muttei rakkautta. Ja kertoi myös että yli puolet suhteestamme mietti jättämistäni.
"Mitä teit että se kaatui ?"
- Olin oma itseni, siihen tämä suhde kaatui.
Erosta on "jo" muutamia kuukausia, mutta olo on edelleen ihan yhtä kamala.. eikä se siitä tule muuttumaan.
Kaipaan tunnetta että minut hyväksyttäisiin sellaisena kuin olen, ja että joku rakastaisi minua. Valitettavasti en ole sellainen ihminen joka ansaitsisi kaiken tuon, minua ei vaan voi rakastaa, olen vaan niin kamala, kaikinpuolin!
Kaipaan seksiä, en varsinaisesti itse seksin takia, kaipaan vaan sitä kaikkea muuta mitä se toi tullessaan, sitä läheisyyttä yms. Mutta sitäkään en koskaan enää saa kokea, kaikki on menneisyyttä, minusta ei ole enää mihinkään.
Exän kanssa ollaan väleissä, kavereitakin, mutta se ei riitä minulle... tunteita on liikaa. Tunteet ei kuole pakottamalla. Sattuu rakastaa jotakuta, jota ei saisi, ja jolle olin aina vaan pelkkä kaveri jota saattoi "käyttää hyväksi" silloin kun siltä tuntui.
Eipä tämä kaikki auttanut paskaan olotilaani, ja tähän itseinhoon mitä tunnen. Nyt tahdon kuolla enemmän kuin mitään muuta... en pelkästään eron takia, vaan olen toivonut sitä jo kauan ennen sitäkin... nyt en vaan osaa ajatella mitään muuta kuin kuolemaa. Olen totaalisen arvoton ja paska ihminen, en selviä pienimmistäkään vastoinkäymisistä, vaan putoan aina vaan syvemmälle tähän paskaan... hassua sinänsä, kun aina ajattelen ettei olo voi enää pahemmaksi muuttua... mutta aina sitä vaan vajotaan alemmas...
2.Kor.12:9 Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.
2.Tim.1:7 Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.
Hepr.13:6 Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: - Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä?
Sananl. 10:12
Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan,
rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.