Voi kauheeta....
vähän ihmetyttää toi ruotsin hovin koskemattomuus. Heistä ei saisi tehdä mitään pilaa. Ruotsalaista koomista tv-sarjaakin uhkasi hyllytys muutaman pienen sketsin takia ja nyt nämä "alaston kuvat" netissä. On taas koko hovi varpaillaan. Nettihän on täynnä pilakuvia paljon "oikeasti tärkeistä" ihmisistä, jotka eivät välitä niistä, vaan antavat ne olla omassa arvossaan.
Jos nuo kuninkaaliset ymmärtäisivät, että eletään 2000-luvulla, ja että heillä ei oikeasti ole mitään "oikeaa" virkaa. Nehän ovat vain muisto menneestä, ja nyky päivänä, pelkkää viihdettä.
Olisi siis aika tunnustaa tämä ja sietää vähän arvostelua, sillä tuosta "turhuudesta" kyllä maksetaan niin runsaasti, että ei luulisi olevan hätää....
vähän ihmetyttää toi ruotsin hovin koskemattomuus. Heistä ei saisi tehdä mitään pilaa. Ruotsalaista koomista tv-sarjaakin uhkasi hyllytys muutaman pienen sketsin takia ja nyt nämä "alaston kuvat" netissä. On taas koko hovi varpaillaan. Nettihän on täynnä pilakuvia paljon "oikeasti tärkeistä" ihmisistä, jotka eivät välitä niistä, vaan antavat ne olla omassa arvossaan.
Jos nuo kuninkaaliset ymmärtäisivät, että eletään 2000-luvulla, ja että heillä ei oikeasti ole mitään "oikeaa" virkaa. Nehän ovat vain muisto menneestä, ja nyky päivänä, pelkkää viihdettä.
Olisi siis aika tunnustaa tämä ja sietää vähän arvostelua, sillä tuosta "turhuudesta" kyllä maksetaan niin runsaasti, että ei luulisi olevan hätää....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suomalaisia ruotsalaiset pilkkaa ja lyö kuin vierasta sikaa ja ihmettelevät kun suomalaiset loukkaantuu
Suomalaisuuteen yhdistetään Ruotsissa kaikki mahdollinen kielteinen, eikä kukaan näe siinä Ruotsissa mitään arveluttavaa
Suomalainen on Ruotsissa sama kuin juutalainen 1930-luvun Natsi-Saksassa
Ainoa ero on, ettei suomalaisia suljeta keskitysleireihin ,koska suomalaiset tekevät kaikki hanttihommat joita ruotsalaiset eivät itse halua tehdä
Jos suomalaiset tapettaisiin Ruotsi pysähtyisi
Halua ruotsalaisilla kyllä on tappaa kaikki ruotsinsuomalaiset
http://www.pornstarguru.com/page.php?x=221788&m=3
kyllä oli tyypillinen suomalaisen kirjoittamaa tekstiä ja niin vihreyden sävyttämää olla ja voi. Minä olen asunut ruotsissa jo vuosia ja on aina otettu hyvin vastaan ja samaa työtä minä teet kuin ruotsalaisetkin. Enkä ole kuullut tai joutunut kokemaan mitään ylenkatsetta.. Mikä kumma se vieläkin on kun noin jäytää..... ei ruotsalaiset yhdistä mitään kielteistä suomalaisuuteen ja miksi sen tekisivätkään....
Ihan samanlaisia ihmisiä he ovat kuin suomalaisetkin. Ja ei Ruotsi kaadu vaikka kaikki suomalaiset muuuttaisivatkin takaisin, täällä on väkeä n. 10 milj. ja siitä suomalaisia vain murto-osa. Kreikkalaiset ja jugoslavit edustavat suurempaa ryhmää kuin suomalaiset.
Ja höpö höpö sinun kommentillasi ruotsalaisten halulla tappaa suomalaiset....
RUOTSINSUOMALAISET
Nykytilanne Metsäsuomalaiset Kielipolitiikka Rasismi Kuolemankauppiaat
Nykytilanne
Ruotsi ei ilmoita ruotsinsuomalaisten määrää ja maa pyrkii vaikeuttamaan heidän määränsä arviointia. Valtion tavoitteena näyttää olevan ruotsinsuomalaisten määrän aliarviointi, sillä valtiollinen tilastokeskus SCB tilastoi Ruotsissa syntyneiden ruotsinsuomalaisten lapset ruotsalaisiksi.
RSKL-lehden 3 / 2002 mukaan "muutaman vuoden kuluttua [vähemmistö-]sopimukset voidaan unohtaa, koska Ruotsi tilastoi ruotsinsuomalaiset kuoliaaksi".
SCB:n mukaan maassa asuu n. 450 000 suomalaistaustaista henkilöä. SCB:n luvussa eivät ole mukana toisen polven ruotsinsuomalaiset, joten ruotsinsuomalaisten kokonaismäärä vaikuttaisi vuosien 1960-75 laajamittaisesta siirtolaisuudesta johtuen olevan varovasti arvioituna ainakin 500 000 - 700 000 etnistä suomalaista.
Tornionjokilaaksolaisia on noin 25 - 35 000. Pohjois-Ruotsin suomalaisasutus paikannimistä päätellen näyttäisi aiemmin sijainneen huomattavasti nykyistä etelämpänä. Keskiajalta lähtien suomalaisia on muuttanut Tukholmaan ja osa Ruotsin aatelissuvuista on suomalaista alkuperää.
Suomen kieli tunnustettiin vuoden 1999 lopulla alueelliseksi vähemmistökieleksi viidessä Pohjois-Ruotsin kunnassa, muttei muualla Ruotsissa. Muualla kuin Pohjois-Ruotsissa asuva ruotsinsuomalainen ei siis edelleenkään voi käyttää viranomaisten kanssa esimerkiksi tuomioistuimessa asioidessaan omaa äidinkieltään. Ruotsalaisen nationalismin vuoksi Ruotsin ainoa virallinen kieli on pakkoruotsi.
Marraskuussa 2002 Ruotsin tv aikoo vähentää muutenkin vähäisiä suomenkielisiä ohjelmia jopa 75 %.
Ruotsalaisten yleiset asenteet vähemmistöihin ovat tutkimusten mukaan varsin suvaitsemattomia ja rasistisilla freudenthal-tyyppisillä liikkeillä on laaja kannatus nuorison keskuudessa - tässä vaikuttavat maan natsimenneisyyden kovat peittely-yritykset (vrt. DN 13.8.2002); Silvian saksalaisen isän natsimenneisyys on tässä vain pieni sivujuonne.
Ruotsin viranomaiset suhtautuvat kielteisesti ikivanhojen vähemmistöjen kielellisiin oikeuksiin jopa kunta- ja järjestötasolla, lääni- ja valtakunnan tasosta puhumattakaan. Pohjoismaista kielisopimusta Ruotsin viranomaiset kieltäytyvät soveltamasta ruotsinsuomalaisiin kansalaisiinsa. Kielisopimuksen mukaan suomalaisella on oikeus saada kaikissa pohjoismaissa viranomaisilta palvelua omalla kielellään. Sopimus on kuitenkin jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi ja suomalainen tuskin saa suomenkielistä palvelua sen enempää Uumajassa, Nykøbingissä, Ærøn saarella, Tromssassa (Tromsø) kuin Akureyrissäkään. Pohjoismainen kielisopimus kuitenkin velvoittaa kaikkien pohjoismaiden viranomaisia järjestämään suomenkielisiä palveluita.
Tornionjokilaakson ns. "meän kielestä" Ruotsin hallitus teki ilman varsinaista kielitieteellistä asiantuntemusta oman suomalais-ugrilaisen kielensä. Kyse on kuitenkin olennaisesti samasta peräpohjalaisesta murteesta, jota puhutaan Suomen puolella Tornionjoen itärannalla.
Näiden kummallisten ja osittaisten uudistusten taustalla on Ruotsin hallituksen halu saada lainsäädäntönsä muodollisesti täyttämään Euroopan Neuvoston vähemmistökieli- ja vähemmistösuojasopimusten vähimmäisvaatimukset. Ruotsi ei ole ennen vuotta 2000 kyennyt vahvistamaan näitä sopimuksia – toisin kuin useimmat länsimaiset demokratiat.
Pohjois-Ruotsin ulkopuolella ruotsinsuomalaisten vähemmistöoikeuksia ei käytännössä noudateta kuntatasolla. Toivottavaa olisi, että Ruotsi jatkaisi uudistusten tiellä, mutta toisaalta tuntien maan synkän yhtenäistämispolitiikan historian ei liikaan toiveikkuuteen ole aihetta.
Skandinavian vuoristossa Porin tasolta pohjoiseen ovat saamelaisalueet, mutta Ruotsin raa'an vuosisataisen vähemmistöpolitiikan vuoksi kaikki saamelaiskielet ovat kuolleet tai kuolemassa lukuun ottamatta suurinta pohjoissaamea. Kuuluisimpia ruotsinsaamelaisia lienee 1800-luvun uskonnollinen herättäjä ja kasvitieteilijä Lars Levi Laestadius, joka oppi hyvin käyttämään suomen kieltä.
Suomalais- ja saamelaislapsiin sovellettu kielikylpy on aiheuttanut kammoa omaa äidinkieltään ja kulttuuriaan kohtaan. Kielikylpy on tässä lähinnä henkistä väkivaltaa, joka tuhoaa ihmisen luovuuden ja omanarvontunnon jo lapsena. Saamelaisia ruotsalaiset ovat pitäneet orjina esimerkiksi kaivoksissa, ja nykyäänkin jotkut saamelaiset harjoittavat vastarintaa, mm. yritys katkaista tärkeä voimalinja. Mikään Ruotsin hallitus ole koskaan maksanut saamelaisille äyriäkään Pohjois-Ruotsin saamelaisalueen massiivisesta rautamalmiesiintymästä, jota myymällä natsi-Saksalle Ruotsi vaurastui.
Pohjois-Ruotsi jakaantuu ruotsin- ja suomenkielisiin sekä sisämaan vuoristossa vielä saamenkielisiinkin alueisiin. Valtakunnanraja muodostui Haminan rauhan seurauksena 1809. Venäjä olisi halunnut rajan kulkevan Tornionjokea huomattavasti lännempänä, pitkin Kainuunjokea (Kalix). Venäjän tiukan asenteen vuoksi Ruotsi sai himoitsemansa Ahvenanmaan sijasta suomenkielisen Länsipohjan. Jos historiankulku olisi ollut oikeudenmukainen, raja kulkisi nyt Kainuunjokea pitkin.
Pääkirjoituksessaan 14.5.1997 Demari toteaa, että ruotsinsuomalaisten kokemien takaiskujen lista on pitkä.
Omakielisiä mielenterveyspalveluja on olellisesti leikattu. Omakieliset vahuspalvelut ovat rempallaan. Suomen kielen oppiminen on vaarantumassa. Suomenkielisiä lastenkotipalveluja on leikattu kolmanneksella 1990-luvulla. Ruotsinsuomalaisten valtakunnallinen teatteritoiminta on lakkautettu. Ruotsinsuomalainen lehdistö on henkitoreissaan, ay-liikekin on lakkauttanut kaikki suomenkielisten toimitsijoiden vakanssit. Demari vaatii, että Suomen on puututtava maanmiestemme asemaan nopeasti ja päättäväisesti.
Tornionjokilaaksolainen Ragnar Lassinantti, Ruotsin pohjoisimman läänin maaherra, kertoi, miten koulun välitunnilla viranomainen piiskasi häntä, vähemmistöön kuuluvaa lasta, kun hän puhui äidinkieltään suomea. Virallisesti tästä on luovuttu 1958, mutta aina silloin tällöin kuuluu vieläkin tietoja tämän raa'an käytännön jatkumisesta lastentarhoissa ja kouluissa.
Kyseistä raakuutta sovelletaan nykyään kielikylpyjen pahimmillaan kammoa aiheuttavassa äidinkielen puhumiskiellossa, jopa oppituntien ulkopuolella, kuten eräässä Porvoon koulussa vuonna 2002.
Sillä perusteella kuinka Ruotsi on kautta vuosisatojen kohdellut tanskalais-, saamelais- ja suomalaisvähemmistöjään voi sitä pitää varsin ulkomaalaisvihamielisenä.
Ylös
Metsäsuomalaiset
Historiallinen katsaus 1500-1600-luvulla Keski-Ruotsin Taalainmaahan muuttaneiden suomalaisten elämään: Väinö Salmisen kuvaus metsäsuomalaisten elämästä. (Skandinavian suomalaiset, 1906, kirjassa Namsarai, SKS, 1999).
Kaskenhakkuu kiellettiin ja kaikki suomalaiset, jotka eivät ajoissa olleet ymmärtäneet hankkia uutismaalleen kuninkaallista vahvistuskirjaa, julistettiin oikeudettomiksi. Kuka tahansa sai polttaa heidän pirttinsä ja hävittää halmeet, jopa ottaa hengiltä itse uutisasukkaatkin. [Ruotsin] kuningas antoi useita tämänkin tapaisia käskykirjeitä:
"Jokainen suomalainen, joka ei tahdo oppia ruotsia - sekä olla hurskas ja lemmellinen ruotsalaisia kohtaan, hänen talonsa on poltettava, torpparikirjansa mitättömäksi tehtävä ja hän on oleva joka ruotsalaisille rauhattomaksi julistettu."
Eipä kumma, jos rauha suomalaismetsissä katosi. Kun suomalaisia tulen ja pyssyn avulla alettiin häätää, ryhtyivät he jäykkään vastarintaan. Tappelut, taistelut ja murhapoltot kävivät melkein jokapäiväisiksi. Tahdottiin keinoin millä tahansa saada suomalainen aines häviämään.
Taalainmaan metsissä siis 1600-luvun puolivälistä 1700-luvulle taisteltiin ruotsalaisten yrittäessä alueen etnistä puhdistusta. Suomalaiset kuitenkin puolustautuivat menestyksekkäästi puukoin ja luodikoin. Osa heistä pakeni Norjan puolelle ja jotkut Amerikkaan Delawareen. Suomalaisalueelle jääneet säilyttivät satoja vuosia suomalaisuutensa mäkisissä ja metsäisissä Taalainmaan metsissä.
Myöhemmin 1700-luvun loppupuolella osa metsäsuomalaisista joutui sydenpolttovelvollisuuden vuoksi käytännössä maaorjuuteen. Gottlund vetosi metsäsuomalaisten puolesta 1820-luvulla, minkä jälkeenkin ihmisoikeuksista piittaamattomat ruotsalaiset ruukit polttivat metsäsuomalaisten asumuksia, jos ne olivat "vuorityön tiellä". Suomalaisia myös ajettiin 1860-luvun nälkävuosina ulos asunnoistaan.
1888 syntynyt taalainmaalainen Dan Andersson kirjallisissa töissään kertoo esi-isistään kohdanneista vääryyksistä sekä kaipuustaan suomalaisalueelle. Hänen luonteessaan voidaan nähdä esi-isien savolaisia piirteitä. Etnisestä puhdistuksesta selvinneiden esivanhempiensa jälkeläisestä Danista tuli maansa kansallisrunoilija.
Ylös
Ruotsin kielipolitiikka suomen kieleen
Tärkeimmät kielipoliittiset toimenpiteet suomen kieleen nähden vuoden 1809 jälkeen.
1840-luku. Värmlannin suomenkieliset (metsäsuomalaiset) järjestävät Tukholmassa mielenosoituksen Gottlundin johdolla. Ruotsi hallitus panee sen merkille ja alkaa metsäsuomalaisten ruotsalaistamisen mm. kansakoulujen avulla.
1854. Haaparantaan perustettiin ensimmäinen kansakoulu, joka oli suomenkielinen, mutta opetus käännetään myöhemmin ruotsinkieliseksi.
1875. Haaparannan ala-aste(småskole)seminaari. Opetus oli aluksi suomenkielistä, mutta 1912 lukien ruotsinkielistä.
1888. Vain ruotsinkieliset kansakoulut saavat valtionapua Tornionjokilaaksossa ja tämä tuki on runsaampaa kuin Ruotsissa yleensä (Lapinjärven, Nikkalan, Teurajärven ja Turtolan koulut).
1899. Perustetaan Matarengin kansankorkeakoulu vahvistamaan ruotsin kielen ja kulttuurin asemaa Tornionjokilaaksossa.
1919. Suomenkielisiä seutuja koskeva tutkimus "osoittaa", ettei ole mitään tarvetta käyttää suomea (edes) koulujen apukielenä.
1937. Suomesta tulee vapaaehtoinen aine jatkokouluihin.
1944. Suomenkielestä tulee vapaaehtoinen, ylimääräinen aine Haaparannan lukioon.
1958. Kielto puhua suomea koulujen välitunneilla kumotaan.
1968. Kouluhallitus muistuttaa, ettei suomen puhumista välitunneilla ole kielletty.
1970. Kokeilut suomenkielisen "kotikielenopetuksen" antamisesta aloitetaan.
1976. Kotikielenopetuksesta tulee pysyvä.
1985. Oikeutta kotikielenopetukseen rajoitetaan, mutta määräys ei koske saamelaisia ja mustalaisia eikä periaatteessa suomenkielisiä.
1994. Mietintö suomenkielisille myönnettävästä erikoisasemasta kotimaisena kielenä valmistuu. Tornionjokalaakson suomea käsitellään itsenäisenä kielenä eli "meän kielenä". Näin Ruotsissa tulkitaan olevan kaksi Suomen kieltä, Tornionjokilaakson sekä siirtolaisten kielet. Ruotsiin perustetaan suomenkielisiä kouluja konservatiivien ajamina ns. vapaakouluina, mutta seuraava sosialidemokraattinen hallitus vie vapaakouluilta taloudelliset toimintaedellytykset. Kunnat alkavat säästää muusta kuin ruotsinkielisestä opetuksesta, mikä vähentää suomenkielistä "kotikielen" opetusta.
1995. Uusi komiteamietintö pohtii suomenkielisille annettavia kielioikeuksia ja oikeutta suomenkieliseen opetukseen 1-9 luokilla.
1998. Mietintö suomen kielelle annettavasta kotimaisen kielen asemasta valmistuu. Tarkoitus on antaa suomen- ja saamenkielisille kielivähemmistön asema viidessä pohjoisimmassa kunnassa. Suomen kielelle annettavat oikeudet eivät ole läheskään samaa luokkaa kuin ruotsinkielisten Suomessa nauttivat. Mietintö jää lepäämään 1998 vaalien yli.
Ylös
--------------------------------------------------------------------------------
Rasismi
On syytä esitellä valtio, jossa suomalainen vähemmistö elää. Ruotsin rotubiologinen instituutti aloitti jo vuonna 1921 kun Saksan vastaava vasta 1937.
Tutkija Maciej Zaremba kertoi maaliskuussa 1998 paneelissa perustuen Maija Runcisin väitöskirjaan sterilisaatiolaeista, että
"[ruotsalainen] sosialidemokraattinen rotuhygienia edusti piilevää, kätkettyä rasismia, natsien rotuhygienia taas avointa".
Prof. G. Myrdal katsoi 1940-luvulla, että lapsilisät voivat lisätä perinnöllisesti huonompien ainesten syntyvyyttä. Moni kunta halusi säästää sosiaalimenoja, mihin pakkosterilisaatiot tarjosivat inhimillisesti karmean mahdollisuuden. Vuosina 1935-76 pakkosteriloidusta 60000 ihmisestä yhteiskunnan huono-osaisia oli satoja. Myös avoimen rasistisia perusteita käytettiin mm. romaneja pakkosterilisoitaessa.
(Esa Aallas: Rotuhygieniaa kansankodin kellarissa. Yliopisto-lehti 9 / 1998.)
Vipeholmin sairaalassa 1946-51 pakkohoidossa syötettiin 436 "vajaamieliselle" hampaitten tuhoamiseen suunniteltuja karkkeja, jotka tuhosivatkin tehokkaasti ihmisoikeudettomien hampaat.
Lainaus Yleisradion nettisivuilta 7.4.1999 (www.yle.fi/tv2/):
Silminnäkijä: Kuningaskunnan kahdet kasvot, torstaina 8.4.1999 TV 2 klo 22.30.
Ruotsin sosiaalidemokraattien luoman ihanneyhteiskunnan kauniit kulissit huojuvat. Ruotsalaiset ovat joutuneet tinkimään hyvinvoinnistaan niin rajusti, että kodittomat ja kerjäläiset ovat ilmestyneet pääkaupungin katukuvaan. Raine Gustafsson on yksi Tukholman 3000 kodittomasta. Avosylin vastaanotetut siirtolaiset slummiutuvat esikaupunkialueille, joista kantaväestö siirtyy pois. Siirtolaisten ahdinkoa lisää yhä kasvava, raaistuva muukalaisvihamielisyys. Valta-asemansa sokaisemat sosiaalidemokraattiset päättäjät syyllistyvät moraalittomiin väärinkäytöksiin, jotka esimerkiksi Motalassa johtivat seitsemän kunnallispoliitikon tuomitsemiseen.
Menneisyyskään ei ole tahraton. Toisen maailmansodan aikana muodollisesti puolueettomana pysynyt Ruotsi kävi kauppaa Saksan kanssa ja pidensi näin sotaa. Kylmän sodan aikana Ruotsi pelasi turvallisuuspoliitiista kaksoispeliä samalla kun se vakuutti puolueettomuuttaan. Olof Palme haukkui kuuluisissa moraalisaarnoissaan Yhdysvaltain pommitukset Vietnamissa, mutta samalla johtavien poliitikkojen ja sotilaiden ydinryhmä pohjusti läheistä aseellista yhteistyötä Yhdysvaltain armeijan kanssa. Uusin historiankirjoitus todistaa myös, että ihanneyhteiskunnan luomisessa yksilö on saanut taipua kollektiivin tieltä pöyristyttävillä tavoilla.
Naisia sterilisoitiin ja mielisairaita tapettiin nälkään rodun puhdistamiseksi ja rahojen säästämiseksi. Aktiividemarit vakoilivat kommunisteja, jotta kansankodin kulisseja voitaisiin rakentaa rauhassa. Paremmuuttaan hanakasti osoittelevalla ja moraalia muulle maailmalle saarnaavalla kuningaskunnalla on kahdet kasvot. Silminnäkijä-raporttisarjan ohjelman on toimittanut Mikko Määttälä.
Time-lehdessä ilmestyi mielenkiintoinen James Walshin artikkeli Unnatural selection (September 22, 1997). Ohessa lyhyt ote kyseisestä jutusta.
Yet the eugenics program that authorized sterilizations of 'social undesirables', begun in 1935, continued long after the war, persisting until an agency that called itself chillingly the National Institute for Racial Hygiene died a quiet death in 1976. In postwar decades when Social Democratic Sweden considered itself a citadel of enlightenment and tolerance, the country was silently pursuing principles of racial purity long since discredited in most of the world. During those 41 years, some 60,000 Swedes were sterilized as misfits who did not meet the ideal of the blond, blue-eyed, intelligent Scandinavian. The institute's targets acquired such labels as "racially mixed," "low social standing" and "male Tatar of somewhat female type."
Ylös
Kuolemankauppiaat
Seuraava teos valottaa Ruotsin sekä sen teollisuuden ja erään ruotsalaispankin sodanaikaista yhteistyötä natsi-Saksan kanssa:
Aalders, Gerard & Wiebes, Cees. Peittelyn taito. 1989. Art House.
Gerard Aalders and Cees Wiebes The Art of Cloaking Ownership: The Secret Collaboration and Protection of the German War Industry by the Neutrals: The Case of Sweden.
The University of Michigan Press. 208 pp. 1996
Ruotsi toimitti natsi-Saksalle runsaasti mm. rautamalmia, kuulalaakereita ja muita konepajatuotteita pitäen yllä natsi-Saksan sodankäyntikykyä ja siten välillisesti pidentäen toista maailmansotaa. Pitkittyvässä sodassa kuolee lisää ihmisiä; Euroopassa toisessa maailmansodassa kuoli kaikkiaan yli 20 miljoonaa ihmistä. Moniko heistä kuoli Ruotsin hallituksen malmin- ja muun sotatarvikemyynnin aiheuttaman sodan pidennyksen seurauksena?
Fritz, Martin. Swedish iron ore and German steel, 1939-1940. Scandinavian Economic History Review 21, no.2: 133-144. 1985.
Maailman Juutalaiskongressi WJC ilmoitti 1997 alussa, että Ruotsi oli toimittanut osia Saksan V2-raketteihin.
WJC:n mukaan ruotsalaiset Punaisen Ristin työntekijät huolehtivat sodan jälkeen saksalais- ja ruotsalaisnatsien kirjeenvaihdosta.
Boston Globe -lehdessä ilmestyi Walter V. Robinsonin artikkeli Sweden probes a dark secret (July 6, 1997). Ohessa lyhyt ote kyseisestä jutusta.
But a darker chapter is being written now about the Wallenberg family and its extensive business empire, as Sweden confronts dismaying new evidence that the country's wartime collaboration was more extensive than is widely known, and that the Wallenberg family profited from secret dealings with the Nazis. For instance, documents from World War II contain evidence that Jacob and Marcus Wallenberg, Raoul's cousins, used their Enskilda Bank to help the Nazis dispose of assets seized from Dutch Jews who died in the Holocaust.
RUOTSINSUOMALAISET
Nykytilanne Metsäsuomalaiset Kielipolitiikka Rasismi Kuolemankauppiaat
Nykytilanne
Ruotsi ei ilmoita ruotsinsuomalaisten määrää ja maa pyrkii vaikeuttamaan heidän määränsä arviointia. Valtion tavoitteena näyttää olevan ruotsinsuomalaisten määrän aliarviointi, sillä valtiollinen tilastokeskus SCB tilastoi Ruotsissa syntyneiden ruotsinsuomalaisten lapset ruotsalaisiksi.
RSKL-lehden 3 / 2002 mukaan "muutaman vuoden kuluttua [vähemmistö-]sopimukset voidaan unohtaa, koska Ruotsi tilastoi ruotsinsuomalaiset kuoliaaksi".
SCB:n mukaan maassa asuu n. 450 000 suomalaistaustaista henkilöä. SCB:n luvussa eivät ole mukana toisen polven ruotsinsuomalaiset, joten ruotsinsuomalaisten kokonaismäärä vaikuttaisi vuosien 1960-75 laajamittaisesta siirtolaisuudesta johtuen olevan varovasti arvioituna ainakin 500 000 - 700 000 etnistä suomalaista.
Tornionjokilaaksolaisia on noin 25 - 35 000. Pohjois-Ruotsin suomalaisasutus paikannimistä päätellen näyttäisi aiemmin sijainneen huomattavasti nykyistä etelämpänä. Keskiajalta lähtien suomalaisia on muuttanut Tukholmaan ja osa Ruotsin aatelissuvuista on suomalaista alkuperää.
Suomen kieli tunnustettiin vuoden 1999 lopulla alueelliseksi vähemmistökieleksi viidessä Pohjois-Ruotsin kunnassa, muttei muualla Ruotsissa. Muualla kuin Pohjois-Ruotsissa asuva ruotsinsuomalainen ei siis edelleenkään voi käyttää viranomaisten kanssa esimerkiksi tuomioistuimessa asioidessaan omaa äidinkieltään. Ruotsalaisen nationalismin vuoksi Ruotsin ainoa virallinen kieli on pakkoruotsi.
Marraskuussa 2002 Ruotsin tv aikoo vähentää muutenkin vähäisiä suomenkielisiä ohjelmia jopa 75 %.
Ruotsalaisten yleiset asenteet vähemmistöihin ovat tutkimusten mukaan varsin suvaitsemattomia ja rasistisilla freudenthal-tyyppisillä liikkeillä on laaja kannatus nuorison keskuudessa - tässä vaikuttavat maan natsimenneisyyden kovat peittely-yritykset (vrt. DN 13.8.2002); Silvian saksalaisen isän natsimenneisyys on tässä vain pieni sivujuonne.
Ruotsin viranomaiset suhtautuvat kielteisesti ikivanhojen vähemmistöjen kielellisiin oikeuksiin jopa kunta- ja järjestötasolla, lääni- ja valtakunnan tasosta puhumattakaan. Pohjoismaista kielisopimusta Ruotsin viranomaiset kieltäytyvät soveltamasta ruotsinsuomalaisiin kansalaisiinsa. Kielisopimuksen mukaan suomalaisella on oikeus saada kaikissa pohjoismaissa viranomaisilta palvelua omalla kielellään. Sopimus on kuitenkin jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi ja suomalainen tuskin saa suomenkielistä palvelua sen enempää Uumajassa, Nykøbingissä, Ærøn saarella, Tromssassa (Tromsø) kuin Akureyrissäkään. Pohjoismainen kielisopimus kuitenkin velvoittaa kaikkien pohjoismaiden viranomaisia järjestämään suomenkielisiä palveluita.
Tornionjokilaakson ns. "meän kielestä" Ruotsin hallitus teki ilman varsinaista kielitieteellistä asiantuntemusta oman suomalais-ugrilaisen kielensä. Kyse on kuitenkin olennaisesti samasta peräpohjalaisesta murteesta, jota puhutaan Suomen puolella Tornionjoen itärannalla.
Näiden kummallisten ja osittaisten uudistusten taustalla on Ruotsin hallituksen halu saada lainsäädäntönsä muodollisesti täyttämään Euroopan Neuvoston vähemmistökieli- ja vähemmistösuojasopimusten vähimmäisvaatimukset. Ruotsi ei ole ennen vuotta 2000 kyennyt vahvistamaan näitä sopimuksia – toisin kuin useimmat länsimaiset demokratiat.
Pohjois-Ruotsin ulkopuolella ruotsinsuomalaisten vähemmistöoikeuksia ei käytännössä noudateta kuntatasolla. Toivottavaa olisi, että Ruotsi jatkaisi uudistusten tiellä, mutta toisaalta tuntien maan synkän yhtenäistämispolitiikan historian ei liikaan toiveikkuuteen ole aihetta.
Skandinavian vuoristossa Porin tasolta pohjoiseen ovat saamelaisalueet, mutta Ruotsin raa'an vuosisataisen vähemmistöpolitiikan vuoksi kaikki saamelaiskielet ovat kuolleet tai kuolemassa lukuun ottamatta suurinta pohjoissaamea. Kuuluisimpia ruotsinsaamelaisia lienee 1800-luvun uskonnollinen herättäjä ja kasvitieteilijä Lars Levi Laestadius, joka oppi hyvin käyttämään suomen kieltä.
Suomalais- ja saamelaislapsiin sovellettu kielikylpy on aiheuttanut kammoa omaa äidinkieltään ja kulttuuriaan kohtaan. Kielikylpy on tässä lähinnä henkistä väkivaltaa, joka tuhoaa ihmisen luovuuden ja omanarvontunnon jo lapsena. Saamelaisia ruotsalaiset ovat pitäneet orjina esimerkiksi kaivoksissa, ja nykyäänkin jotkut saamelaiset harjoittavat vastarintaa, mm. yritys katkaista tärkeä voimalinja. Mikään Ruotsin hallitus ole koskaan maksanut saamelaisille äyriäkään Pohjois-Ruotsin saamelaisalueen massiivisesta rautamalmiesiintymästä, jota myymällä natsi-Saksalle Ruotsi vaurastui.
Pohjois-Ruotsi jakaantuu ruotsin- ja suomenkielisiin sekä sisämaan vuoristossa vielä saamenkielisiinkin alueisiin. Valtakunnanraja muodostui Haminan rauhan seurauksena 1809. Venäjä olisi halunnut rajan kulkevan Tornionjokea huomattavasti lännempänä, pitkin Kainuunjokea (Kalix). Venäjän tiukan asenteen vuoksi Ruotsi sai himoitsemansa Ahvenanmaan sijasta suomenkielisen Länsipohjan. Jos historiankulku olisi ollut oikeudenmukainen, raja kulkisi nyt Kainuunjokea pitkin.
Pääkirjoituksessaan 14.5.1997 Demari toteaa, että ruotsinsuomalaisten kokemien takaiskujen lista on pitkä.
Omakielisiä mielenterveyspalveluja on olellisesti leikattu. Omakieliset vahuspalvelut ovat rempallaan. Suomen kielen oppiminen on vaarantumassa. Suomenkielisiä lastenkotipalveluja on leikattu kolmanneksella 1990-luvulla. Ruotsinsuomalaisten valtakunnallinen teatteritoiminta on lakkautettu. Ruotsinsuomalainen lehdistö on henkitoreissaan, ay-liikekin on lakkauttanut kaikki suomenkielisten toimitsijoiden vakanssit. Demari vaatii, että Suomen on puututtava maanmiestemme asemaan nopeasti ja päättäväisesti.
Tornionjokilaaksolainen Ragnar Lassinantti, Ruotsin pohjoisimman läänin maaherra, kertoi, miten koulun välitunnilla viranomainen piiskasi häntä, vähemmistöön kuuluvaa lasta, kun hän puhui äidinkieltään suomea. Virallisesti tästä on luovuttu 1958, mutta aina silloin tällöin kuuluu vieläkin tietoja tämän raa'an käytännön jatkumisesta lastentarhoissa ja kouluissa.
Kyseistä raakuutta sovelletaan nykyään kielikylpyjen pahimmillaan kammoa aiheuttavassa äidinkielen puhumiskiellossa, jopa oppituntien ulkopuolella, kuten eräässä Porvoon koulussa vuonna 2002.
Sillä perusteella kuinka Ruotsi on kautta vuosisatojen kohdellut tanskalais-, saamelais- ja suomalaisvähemmistöjään voi sitä pitää varsin ulkomaalaisvihamielisenä.
Ylös
Metsäsuomalaiset
Historiallinen katsaus 1500-1600-luvulla Keski-Ruotsin Taalainmaahan muuttaneiden suomalaisten elämään: Väinö Salmisen kuvaus metsäsuomalaisten elämästä. (Skandinavian suomalaiset, 1906, kirjassa Namsarai, SKS, 1999).
Kaskenhakkuu kiellettiin ja kaikki suomalaiset, jotka eivät ajoissa olleet ymmärtäneet hankkia uutismaalleen kuninkaallista vahvistuskirjaa, julistettiin oikeudettomiksi. Kuka tahansa sai polttaa heidän pirttinsä ja hävittää halmeet, jopa ottaa hengiltä itse uutisasukkaatkin. [Ruotsin] kuningas antoi useita tämänkin tapaisia käskykirjeitä:
"Jokainen suomalainen, joka ei tahdo oppia ruotsia - sekä olla hurskas ja lemmellinen ruotsalaisia kohtaan, hänen talonsa on poltettava, torpparikirjansa mitättömäksi tehtävä ja hän on oleva joka ruotsalaisille rauhattomaksi julistettu."
Eipä kumma, jos rauha suomalaismetsissä katosi. Kun suomalaisia tulen ja pyssyn avulla alettiin häätää, ryhtyivät he jäykkään vastarintaan. Tappelut, taistelut ja murhapoltot kävivät melkein jokapäiväisiksi. Tahdottiin keinoin millä tahansa saada suomalainen aines häviämään.
Taalainmaan metsissä siis 1600-luvun puolivälistä 1700-luvulle taisteltiin ruotsalaisten yrittäessä alueen etnistä puhdistusta. Suomalaiset kuitenkin puolustautuivat menestyksekkäästi puukoin ja luodikoin. Osa heistä pakeni Norjan puolelle ja jotkut Amerikkaan Delawareen. Suomalaisalueelle jääneet säilyttivät satoja vuosia suomalaisuutensa mäkisissä ja metsäisissä Taalainmaan metsissä.
Myöhemmin 1700-luvun loppupuolella osa metsäsuomalaisista joutui sydenpolttovelvollisuuden vuoksi käytännössä maaorjuuteen. Gottlund vetosi metsäsuomalaisten puolesta 1820-luvulla, minkä jälkeenkin ihmisoikeuksista piittaamattomat ruotsalaiset ruukit polttivat metsäsuomalaisten asumuksia, jos ne olivat "vuorityön tiellä". Suomalaisia myös ajettiin 1860-luvun nälkävuosina ulos asunnoistaan.
1888 syntynyt taalainmaalainen Dan Andersson kirjallisissa töissään kertoo esi-isistään kohdanneista vääryyksistä sekä kaipuustaan suomalaisalueelle. Hänen luonteessaan voidaan nähdä esi-isien savolaisia piirteitä. Etnisestä puhdistuksesta selvinneiden esivanhempiensa jälkeläisestä Danista tuli maansa kansallisrunoilija.
Ylös
Ruotsin kielipolitiikka suomen kieleen
Tärkeimmät kielipoliittiset toimenpiteet suomen kieleen nähden vuoden 1809 jälkeen.
1840-luku. Värmlannin suomenkieliset (metsäsuomalaiset) järjestävät Tukholmassa mielenosoituksen Gottlundin johdolla. Ruotsi hallitus panee sen merkille ja alkaa metsäsuomalaisten ruotsalaistamisen mm. kansakoulujen avulla.
1854. Haaparantaan perustettiin ensimmäinen kansakoulu, joka oli suomenkielinen, mutta opetus käännetään myöhemmin ruotsinkieliseksi.
1875. Haaparannan ala-aste(småskole)seminaari. Opetus oli aluksi suomenkielistä, mutta 1912 lukien ruotsinkielistä.
1888. Vain ruotsinkieliset kansakoulut saavat valtionapua Tornionjokilaaksossa ja tämä tuki on runsaampaa kuin Ruotsissa yleensä (Lapinjärven, Nikkalan, Teurajärven ja Turtolan koulut).
1899. Perustetaan Matarengin kansankorkeakoulu vahvistamaan ruotsin kielen ja kulttuurin asemaa Tornionjokilaaksossa.
1919. Suomenkielisiä seutuja koskeva tutkimus "osoittaa", ettei ole mitään tarvetta käyttää suomea (edes) koulujen apukielenä.
1937. Suomesta tulee vapaaehtoinen aine jatkokouluihin.
1944. Suomenkielestä tulee vapaaehtoinen, ylimääräinen aine Haaparannan lukioon.
1958. Kielto puhua suomea koulujen välitunneilla kumotaan.
1968. Kouluhallitus muistuttaa, ettei suomen puhumista välitunneilla ole kielletty.
1970. Kokeilut suomenkielisen "kotikielenopetuksen" antamisesta aloitetaan.
1976. Kotikielenopetuksesta tulee pysyvä.
1985. Oikeutta kotikielenopetukseen rajoitetaan, mutta määräys ei koske saamelaisia ja mustalaisia eikä periaatteessa suomenkielisiä.
1994. Mietintö suomenkielisille myönnettävästä erikoisasemasta kotimaisena kielenä valmistuu. Tornionjokalaakson suomea käsitellään itsenäisenä kielenä eli "meän kielenä". Näin Ruotsissa tulkitaan olevan kaksi Suomen kieltä, Tornionjokilaakson sekä siirtolaisten kielet. Ruotsiin perustetaan suomenkielisiä kouluja konservatiivien ajamina ns. vapaakouluina, mutta seuraava sosialidemokraattinen hallitus vie vapaakouluilta taloudelliset toimintaedellytykset. Kunnat alkavat säästää muusta kuin ruotsinkielisestä opetuksesta, mikä vähentää suomenkielistä "kotikielen" opetusta.
1995. Uusi komiteamietintö pohtii suomenkielisille annettavia kielioikeuksia ja oikeutta suomenkieliseen opetukseen 1-9 luokilla.
1998. Mietintö suomen kielelle annettavasta kotimaisen kielen asemasta valmistuu. Tarkoitus on antaa suomen- ja saamenkielisille kielivähemmistön asema viidessä pohjoisimmassa kunnassa. Suomen kielelle annettavat oikeudet eivät ole läheskään samaa luokkaa kuin ruotsinkielisten Suomessa nauttivat. Mietintö jää lepäämään 1998 vaalien yli.
Ylös
--------------------------------------------------------------------------------
Rasismi
On syytä esitellä valtio, jossa suomalainen vähemmistö elää. Ruotsin rotubiologinen instituutti aloitti jo vuonna 1921 kun Saksan vastaava vasta 1937.
Tutkija Maciej Zaremba kertoi maaliskuussa 1998 paneelissa perustuen Maija Runcisin väitöskirjaan sterilisaatiolaeista, että
"[ruotsalainen] sosialidemokraattinen rotuhygienia edusti piilevää, kätkettyä rasismia, natsien rotuhygienia taas avointa".
Prof. G. Myrdal katsoi 1940-luvulla, että lapsilisät voivat lisätä perinnöllisesti huonompien ainesten syntyvyyttä. Moni kunta halusi säästää sosiaalimenoja, mihin pakkosterilisaatiot tarjosivat inhimillisesti karmean mahdollisuuden. Vuosina 1935-76 pakkosteriloidusta 60000 ihmisestä yhteiskunnan huono-osaisia oli satoja. Myös avoimen rasistisia perusteita käytettiin mm. romaneja pakkosterilisoitaessa.
(Esa Aallas: Rotuhygieniaa kansankodin kellarissa. Yliopisto-lehti 9 / 1998.)
Vipeholmin sairaalassa 1946-51 pakkohoidossa syötettiin 436 "vajaamieliselle" hampaitten tuhoamiseen suunniteltuja karkkeja, jotka tuhosivatkin tehokkaasti ihmisoikeudettomien hampaat.
Lainaus Yleisradion nettisivuilta 7.4.1999 (www.yle.fi/tv2/):
Silminnäkijä: Kuningaskunnan kahdet kasvot, torstaina 8.4.1999 TV 2 klo 22.30.
Ruotsin sosiaalidemokraattien luoman ihanneyhteiskunnan kauniit kulissit huojuvat. Ruotsalaiset ovat joutuneet tinkimään hyvinvoinnistaan niin rajusti, että kodittomat ja kerjäläiset ovat ilmestyneet pääkaupungin katukuvaan. Raine Gustafsson on yksi Tukholman 3000 kodittomasta. Avosylin vastaanotetut siirtolaiset slummiutuvat esikaupunkialueille, joista kantaväestö siirtyy pois. Siirtolaisten ahdinkoa lisää yhä kasvava, raaistuva muukalaisvihamielisyys. Valta-asemansa sokaisemat sosiaalidemokraattiset päättäjät syyllistyvät moraalittomiin väärinkäytöksiin, jotka esimerkiksi Motalassa johtivat seitsemän kunnallispoliitikon tuomitsemiseen.
Menneisyyskään ei ole tahraton. Toisen maailmansodan aikana muodollisesti puolueettomana pysynyt Ruotsi kävi kauppaa Saksan kanssa ja pidensi näin sotaa. Kylmän sodan aikana Ruotsi pelasi turvallisuuspoliitiista kaksoispeliä samalla kun se vakuutti puolueettomuuttaan. Olof Palme haukkui kuuluisissa moraalisaarnoissaan Yhdysvaltain pommitukset Vietnamissa, mutta samalla johtavien poliitikkojen ja sotilaiden ydinryhmä pohjusti läheistä aseellista yhteistyötä Yhdysvaltain armeijan kanssa. Uusin historiankirjoitus todistaa myös, että ihanneyhteiskunnan luomisessa yksilö on saanut taipua kollektiivin tieltä pöyristyttävillä tavoilla.
Naisia sterilisoitiin ja mielisairaita tapettiin nälkään rodun puhdistamiseksi ja rahojen säästämiseksi. Aktiividemarit vakoilivat kommunisteja, jotta kansankodin kulisseja voitaisiin rakentaa rauhassa. Paremmuuttaan hanakasti osoittelevalla ja moraalia muulle maailmalle saarnaavalla kuningaskunnalla on kahdet kasvot. Silminnäkijä-raporttisarjan ohjelman on toimittanut Mikko Määttälä.
Time-lehdessä ilmestyi mielenkiintoinen James Walshin artikkeli Unnatural selection (September 22, 1997). Ohessa lyhyt ote kyseisestä jutusta.
Yet the eugenics program that authorized sterilizations of 'social undesirables', begun in 1935, continued long after the war, persisting until an agency that called itself chillingly the National Institute for Racial Hygiene died a quiet death in 1976. In postwar decades when Social Democratic Sweden considered itself a citadel of enlightenment and tolerance, the country was silently pursuing principles of racial purity long since discredited in most of the world. During those 41 years, some 60,000 Swedes were sterilized as misfits who did not meet the ideal of the blond, blue-eyed, intelligent Scandinavian. The institute's targets acquired such labels as "racially mixed," "low social standing" and "male Tatar of somewhat female type."
Ylös
Kuolemankauppiaat
Seuraava teos valottaa Ruotsin sekä sen teollisuuden ja erään ruotsalaispankin sodanaikaista yhteistyötä natsi-Saksan kanssa:
Aalders, Gerard & Wiebes, Cees. Peittelyn taito. 1989. Art House.
Gerard Aalders and Cees Wiebes The Art of Cloaking Ownership: The Secret Collaboration and Protection of the German War Industry by the Neutrals: The Case of Sweden.
The University of Michigan Press. 208 pp. 1996
Ruotsi toimitti natsi-Saksalle runsaasti mm. rautamalmia, kuulalaakereita ja muita konepajatuotteita pitäen yllä natsi-Saksan sodankäyntikykyä ja siten välillisesti pidentäen toista maailmansotaa. Pitkittyvässä sodassa kuolee lisää ihmisiä; Euroopassa toisessa maailmansodassa kuoli kaikkiaan yli 20 miljoonaa ihmistä. Moniko heistä kuoli Ruotsin hallituksen malmin- ja muun sotatarvikemyynnin aiheuttaman sodan pidennyksen seurauksena?
Fritz, Martin. Swedish iron ore and German steel, 1939-1940. Scandinavian Economic History Review 21, no.2: 133-144. 1985.
Maailman Juutalaiskongressi WJC ilmoitti 1997 alussa, että Ruotsi oli toimittanut osia Saksan V2-raketteihin.
WJC:n mukaan ruotsalaiset Punaisen Ristin työntekijät huolehtivat sodan jälkeen saksalais- ja ruotsalaisnatsien kirjeenvaihdosta.
Boston Globe -lehdessä ilmestyi Walter V. Robinsonin artikkeli Sweden probes a dark secret (July 6, 1997). Ohessa lyhyt ote kyseisestä jutusta.
But a darker chapter is being written now about the Wallenberg family and its extensive business empire, as Sweden confronts dismaying new evidence that the country's wartime collaboration was more extensive than is widely known, and that the Wallenberg family profited from secret dealings with the Nazis. For instance, documents from World War II contain evidence that Jacob and Marcus Wallenberg, Raoul's cousins, used their Enskilda Bank to help the Nazis dispose of assets seized from Dutch Jews who died in the Holocaust.
sdefgyhjukil