Opiskelen yliopiston kirjoja itsekseni testatakseni oppimiskykyäni, muistiani ja jaksamistani. Minulta ovat jääneet opinnot kesken yliopistossa ja jatkaminen riippuukin siitä, miten itseopiskelu sujuu.
Kaipaisin muiden kokemuksia itseopiskelusta. Miten yksin opiskelu sujuu? Onko vaikea motivoitua ja pitää yllä säännöllistä opiskelurytmiä? Mitä vaikeuksia on ollut ja minkälaista tukea kaipaisit?
Kaipaisin muiden kokemuksia itseopiskelusta. Miten yksin opiskelu sujuu? Onko vaikea motivoitua ja pitää yllä säännöllistä opiskelurytmiä? Mitä vaikeuksia on ollut ja minkälaista tukea kaipaisit?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsellä kokemusta "nettikurssista" korkeakoulussa, ja silloin on jonkunlainen lukujärjestys, muuten ainakin minulla tahtoo nuo ihan itseopiskelut venyä jos ei satu olemaan jotain mitä nopeasti tarvitsee oppia.
Eli pitkän litanian päätteeksi onnistuu jos on disipliiniä:
Minä olen itseopiskellut koko ikäni, jos ei muuta ole jaksanut niin ainakin kieliä, mutta usein myös tietopuolisia aiheita mukaanlukien yliopiston pääsykirjoja (vaikka ei ole ollut aikomusta hakea). Tämä siksi, että aiheet vain yksinkertaisesti kiinnostavat.
Entisen lukion rehtorini motto oli:
Itseoppinut on ainoa oppinut
Muut ovat opetettuja
Jos opiskelet ihan ilman osallistumista millekään kurssille, tms. niin tarvitset tietenkin aimo annoksen itsekuria. Tee itsellesi aikataulu opiskelua varten ja deadlinet mihin mennessä edellytät jonkin aineiston osaamisen aivan kuten oikeasti opiskellessakin on tenttipäivät, tee vaikka h-päivänä itsellesi pieni koe. Sellaisen voit valmistaa lukiessasi kirjoittamalla pari avainkysymystä per kappale ja oikeiden vastausten sivunumerot erilliselle paperille ja tätä kysymyslistaa voit sitten käyttää itsesi tenttimiseen.
Motivointia voit lisätä ajattelemalla usein, että näitä nyt oppimiasi asioita voit sitten aikanaan hyödyntää yliopistossa, kun sitten niiden kertaamisessa pääsee helpommalla. Palkitse itsesi tiettyjen saavutusten jälkeen. Minulle itselleni on erittäin tärkeää, että pidän visusti kiinni päättämistäni lukuajoista, sillä yksikin lipsuminen johtaa helposti jatkuvaan lipsumiseen. Jos jonain päivänä ei kerta kaikkiaan huvita, niin en opettele silloin uutta vaan otan kirjan käteen ja "kertaan" jo opittua vaikka sitten tv:n ääressä, ellei muuten inspiroi. Kullakin tietysti omat tapansa.
Kiitos vinkeistä, pitää vähän ruveta kurinalaisemmin opiskelemaan ja nuo kokeet on hyvä idea. Kaipaan todella jotain, jonka kanssa keskustella kirjojen sisällöistä ja muutenkin koko itseopiskelusta. Nyt vain on elämäntilanne sellainen, että itseopiskelu on ainoa vaihtoehto.
Väärinoppimisen pelkokin pyörii mielessä, että opettelee väärin jonkin asian, kun ei ole ulkopuolista kontrollia.
itseopiskelijoita... kun kerran teette noin ahkerasti töitä ja tentitte itseänne, niin miksi ette vaikka ilmoittaudu avoimeen yliopistoon opiskelijaksi? Tuntuu, että menee melkein hukkaan tuo ahkerointi, kun samalla vaivalla saisitte suorituksia rekisteriin. Avoin yliopisto-opetus tietenkin maksaa jonkin verran, mutta kuitenkin..
Itseopiskelija voi opiskella vain sitä mikä kiinnostaa ja voi itse aikatauluttaa opiskelunsa. Mitä opintopisteillä tekee, jos ei tarvitse muodollista pätevyyttä?
Itseopiskelijan ei tarvitse päntätä koko kirjoja vaan voi noukkia kirjoista sen, mikä koskettaa ja tuntuu itselle tärkeältä.
Tietysti opintoyhteisön tuki olisi tärkeää ja opitun testaaminen. Mutta opittua voi testata myös käytännössä, riippuen tietysti aiheesta.
Opiskelin avoimessa yliopistossa joitakin perusopintoja, mutta huomasin, että heti kun aloin kerätä opintoviikkoja (siitä on jo aikaa ja silloin puhuttiin opintoviikoista), kyllästyin koko touhuun.
Niin kauan kuin opiskelin itseäni kiinnostavia asioita vain omaksi ilokseni, olin innostunut. Kiinnostus ja ilo opiskelusta lopahti puurtamiseen, kun tutkintotavoitteet tulivat mukaan kuvioihin...
Nyt luen vain sitä mikä kiinnostaa. Jos jokin asia ei jää mieleen se saa unohtua! Oli hyvä kuitenkin osallistua noihin perusopintoihin ja myös suorittaa ne - pääasia, että suorituspaineet ovat nyt poissa ja opiskelu saa olla "huvia".
En tarvitse tutkintoja, koska en ole enää nuori. Nautin keskusteluista esim. tyttäreni kanssa, koska olemme kiinnostuneita samantapaisista asioista. Tyttäreni opiskelee vielä ja saan häneltä tenttikirjoja lainaksi.
Tällä tavoin avautuu yhä uusia mielenkiinnon kohteita elämästä yleensä.
Alana sulautetut, joten jatkuvasti on jollain tapaa itseään koulutettava asian tiimoilta.
Huh huh...kunpa sitä olisi vain jäänyt sähköasentajaksi silloin aikoinaan.