Niih, anna anteeksi kaikki lähestymisyritykseni vuosien varrella, se viimeisinkin, tahdoin vain varmuuden että olet vielä olemassa..
En tahtonut koskaan sinua loukata, en painostaa...olin huolissani, tunne sisälläni oli niin suuri, enkä tiennyt mistä se johtui.
Enää jäi vain ikävä, olit jotenkin tukeni vaikeilla hetkillä, sain sinusta voimaa, olit ystäväni rakas, luulin niin...
Voihan ystävyyskin olla yksipuolista, kuten rakkauskin, anteeksi että tunsin sinua kohtaan muutakin.
Jäät edelleen sydämeeni, en saa sinua pois sieltä,
silloin sen on tarkoitus olla niin.
Kaipaan sinua aina vaan...
Muistan kaiken kuin eilisen, vaikkei mitään ollutkaan, tulin sinusta onnelliseksi, harmi...
Kaipauksella: Minä, ujo ystäväsi.
En tahtonut koskaan sinua loukata, en painostaa...olin huolissani, tunne sisälläni oli niin suuri, enkä tiennyt mistä se johtui.
Enää jäi vain ikävä, olit jotenkin tukeni vaikeilla hetkillä, sain sinusta voimaa, olit ystäväni rakas, luulin niin...
Voihan ystävyyskin olla yksipuolista, kuten rakkauskin, anteeksi että tunsin sinua kohtaan muutakin.
Jäät edelleen sydämeeni, en saa sinua pois sieltä,
silloin sen on tarkoitus olla niin.
Kaipaan sinua aina vaan...
Muistan kaiken kuin eilisen, vaikkei mitään ollutkaan, tulin sinusta onnelliseksi, harmi...
Kaipauksella: Minä, ujo ystäväsi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kirjoittaa nuo kauniit sanasi suoraan sille ihmiselle, jolle ne on tarkoitettu.
Täältä hän ei ehkä koskaan lue niitä.
Jos minulle joku kirjoittaisi noin, vastaisin aivan varmasti jotain, josta jäisi molemmille hyvä mieli.
Jos lähestyminen ei ole miellyttänyt lähestyttävää, enpä usko, että kauniit sanat kirjoitettuna suoraan saavat asiaan muutosta tai parempaa mieltä. Kun on yrittänyt vuosia lähestyä, eikä mitään ole ollut, en kyllä parhaalla tahdollanikaan näe järkeä lähestyä ollenkaan. Siinä mielessä parempi kirjoittaa tänne kaikkien kiusaamiseksi, kuin kiusata suoraan tarkoittamaasi henkilöä. Täällä ahdistuu nimettömistä "kirjeistä" muutama tuhat "nimetöntä", kun suoraan tarkoitetulle ihmiselle ahdistuu vain yksi oikea henkilö.
Ahdistava ihailu ahdistaa kaikkia.
muuten tekstisi oli helvetin kyynistä.
Sori, TEIDÄN kirjoituksenne, edustakin paria tuhatta lukijaa.
Mielestäni voit ilmoittaa asian vain omasta puolestasi.
Anteeksipyyntö puhdistaa, ja saattaa monesti olla se viimeinen yhteydenpito, jonka jälkeen ero on lopullinen.
Jokaisella pitää olla mahdollisuus saada pyytää anteeksi.
Kenenkään ei todellakaan tarvitse pyytää anteeksi, että ihastelee tai rakastaa jotain ihmistä. Säälittävää ja marttyyrimaista pyydellä sellaista anteeksi.
Yrittänyt saada yhteyttä, laittanut viestiä, s-postiakin useinkin, soittanutkin...
Kaikki on tyrmätty, tiedätkö, se sattuu liikaa, en voi tehdä sitä enää, en tahdo olla "ongelma" hänelle.
Hän tietää, ja en ole voinut käsittää väärin hänen käytöstään, hän ei tahdo minua elämäänsä, tahdon antaa hänelle sen kaipaamansa vapauden, minusta.
Välitän hänestä liian paljon, annan vapauden hänelle minusta, en vaadi mitään.
Toivon että minusta oli hänelle apua silloin, tahdoin todella häntä auttaa uuteen alkuun.
On minulla vielä vähän, toivo, että hän vielä joskus ottaisi yhteyttä, ja tämä ystävyys puoleltani, joka ei katoa koskaan.
Toivon hänen olevan onnellinen...
Nämä ajatukset eivät enää pyöri mielessäni, meni miehelle jonka saatoin junaan, tässä vietissä on selvät tuntomerkit, kukaan ei voi enää erehtyä.
Tämä on yksi muiden joukossa, ja tämä oli pakko tehdä.
Oletko jo antanut periksi? Miksei me voitaisi jutella, kun varmasti olet tietoinen, että tunteesi eivät ole olleet yksipuolisia?
En minäkään rauhaa saa, ellei tavata ja tehdä niitä asioita, joista niin monet vuodet olen ajatuksissani voimaa saanut. Sinä olet ja tulet olemaan merkityksellinen ihminen, enkä halua sinua kadottaa.
Alkuperäinen kirjoitus oli hienosti kirjoitettu. Olisin voinut kirjoittaa samoin sanoin. Oletan, että alkuperäisen kirjoittaja on nainen (kuten minäkin).
Minä ainakin toivon. Puheyhteyttä. Jotain sanottavaa olisi, vaikka tiedän, mihin tämä kaikki päättyy. Tiedän, etten ole tunteineni yksin, en ole päässyt irti.
Taidan toivoa kuitenkin liikaa. Ehkä vain onnittelen ja poistun paikalta. :-/
koska se jäi kesken, tee asialle jotain, ota toisen tunteista selvää-
En mahda enää yhtään mitään, tämä oli ainoa mahdollisuus saada päästä ulos tuo asia, hänen luettavakseen, vaikka en usko että hän täällä käy.
Siltikin, ainoa mahdollisuus, ja käytin sen.
noin. Ymmärsin kaiken. Olit tosi tärkeä minulle ja reilu. Minulla oli vaikeaa. Ehkä huomasit sen, kun olin joskus vähän itku silmässä ja kiukkuinen. Älä syytä itseäsi mistään. Se ei johtunut sinusta. Minä tulin sinusta tosi onnelliseksi. Muutuin ihan muutenkin, että toisetkin huomasivat, että muutuin. Innostuin kaikista uusista asioista. Sait aikaan ihmeitä. Tänään itkin aamulla, kun tuli jotenkin niin paha mieli, jos ajattelet minua jotenkin silleen ikävästi. Tuli sellainen tunne, että mitä jos olet sydänjuurin loukkaantunut jostain. Hymyillään joskus, jos nähdään. Olet tosi hyvä ja lahjakas kaveri, muista se. T: yksi ystävä, tiedät kuka.
ystäväsi kanssa henkilökohtaisesti?
Täällä väärät ihmiset saattavat kommentoida kuin tietäisivät mistä puhut.
Tuntomerkit, joista ei voi erehtyä, anteeksi vain kaikille joita tämä viesti harmitti tai vihastutti.
Olisin puhunut, yritin puhua, mutta se on todella vaikeaa yksin puhua...