ainoa lesboksi ryhtymisen motiivi oli miesviha?
Kuinka monen lesbon
Gallup
542974
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
ainoa homoksi ryhtymisen motiivi oli naisviha?
Kuinka monen heteromiehen ainoa heteromieheksi ryhtymisen motiivi oli miesviha?
Kuinka monen heteronaisen ainoa heteronaiseksi ryhtymisen motiivi oli naisviha?
Mielenkiintoisia kysymyksiä.
heteroksi kuten oletan kaikkien syntyvän. En pode miesvihaa, mutta lesboilla tilanne lienee toinen.
Kun et kerran tunne miesvihaa ja seksuaalinen suuntautuminen riippuu siitä ketä vihaa, olet siis potentiaalinen homo?
Meidän mieskirjoittajamme onkin täysin potentiaalinen homo:)
ihan suomalainen perushetero. Pimperoista kutittelen aina silloin tällöin.
Lesboksi (homoksi tai heteroksi) ei RYHDYTÄ, siihen SYNNYTÄÄN!!!
(jä älköön joku turhaan kirjoittako että eipäs kun...)
Minä en ole syntynyt muuksi kuin tyttövauvaksi. Jos minusta tulee lesbo, se on kyllä ryhtymistä. En uskalla väittää olevani lesbo, kun en pystyisi kuitenkaan suhteeseen naisen kanssa, vielä ainakaan, ja vaikeatahan se olisikin, kun ei sitä naisystävääkään ole. En tajua, miksi luen tämän keskustelupalstan viestejä, miksi olen Sapfon postituslistalla, miksi olen käynyt Setan bileissä, miksi rakastun naisiin, miksi haaveilen naisista, miksi, miksi??? Olen ihan ihmeissäni itsekin. Tähän tämä elämä on mennyt ja olen välillä ollut pudota kärryiltä. Täytyy myöntää, että elämäni on jotenkin rajoittuneempaa kuin aikaisemmin. Tai sanotaan, että kun yksi portti sulkeutui, toinen avautui. Tai pikemminkin, kun en saanut yhtä porttia auki, aloin kokeilla toista. Tai vielä tarkemmin sanottuna, joku työnsi minut tälle ovelle. Itse en olisi tätä älynnyt. Ehkä se oli kätketty järki, tunteet tai vaisto. Tämäkään uusi portti ei ole vielä avautunut minulle, mutta olen kyllä kurkistanut sisään. Sama ihminen minä olen kuin ennenkin. Suhtaudun naisiin samoin kuin aina ennenkin, tosin uskallan nykyään ehkä haaveilla enemmän. Jotakin pientä muutosta entiseen on myös se, etten enää jaksa pettää itseäni enkä vaadi itseltäni mahdottomia. Ennen yritin vilkuilla miehiin päin, mutta siellä ei ollut vastassa kuin huonoa oloa. Etsiskelin miesystäviä mahdottomista ihmisistä. Haeskelin miesystäviä myös netin deittipalstoilta. Joskus pakotin itseni yrittämään ja jatkamaan, vaikka kiinnostusta ei ollutkaan. Aina sain kokea saman lopun näille suhteille, kun rupesi pistämään vihaksi, miesten jutut alkoi ihan oksettaa. Minä en pidä miehistä, todella harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. En ole mikään "kokeilunhaluinen bi", sillä kaikkinaiset kokeilut ovat kaukana minusta. Seksi miesten kanssa ei kiinnosta, joten sekin on saanut jäädä väliin. Kaiken tämän sivussa yli vuosikymmenen ajan olen ollut rakastunut monta kertaa naiseen, ja olen riutunut rakkaudesta, mutta yritin vain kiltisti kätkeä tunteeni ja niellä kaipaukseni. Yritin itsekin unohtaa, mutta enpä onnistunut. Sitten tulin kerran tälle palstalle lukemaan näitä kertomuksia. Siitä ei ole kovin pitkä aika. Paljon on silti ennättänyt tapahtua. Ja tämä turha tarinani kertoo rakkaudesta. En tiedä, olisinko saanut kertoa tätä täällä, sillä en todellakaan tiedä, olenko lesbo vai en. En viitsi väittää, että olisin syntynyt lesboksi, sillä se ei ole minun kohdallani totta.
..todellakaan ollut lesboseksini syynä miesviha, vaan kiinnostukseni, innostukseni naiseen.
En ole ryhtynyt lesboksi, vaan syntynyt lesboksi.
En missään vaiheessa ole vihannut ketään miestä.
ei kai kukaan ryhdy lesboksi. minä ainakin olen ollut aina lesbo. miesviha on aivan eri asia kuin lesbous. heteronaisistakin varmasti osa vihaa miehiä. henkilökohtaisesti en vihaa miehiä, niin kauan kun he antavat minun olla rauhassa.
En todellakaan ole missään vaiheessa vihannut miehiä, enkä tulekkaan.
viha on vahva sana.
ikuisuuskysymyksen keksi jälleen joku esille, oliko muna ennen kanaa, vai toisinpäin...?!
mielestäni jokainen ihminen on persoonansa, omanlaisensa (enkä nyt ole hippiliikkeen suurinpia kannattajia) jokaisella on siis omanlaisensa käsitys naiseudestaan, maailmansynnystä, uskonnosta...ja samalla myös lesboksi päätymisestään!! EHKÄpä se olisikin kummankin sekoitus, näin minä itse ajattelen...on suuri päätös toteuttaa seksuaalisuuttaan tunnustamalla jo pelkästään olevansa lesbo/homo... mutta ainakin omalla kohdallani vain tunteitten/rakkauden löytäminen miehen kanssa on itse vaikeus, se on kai se osasyy miksi minä olen lesbo... olen siis osaksi myös syntynyt lesboksi sydämeltäni.. (vaikka seksi sujuisikin miehenkin kanssa!)
viha on yhtä voimakas tunne(sana) kuin rakkauskin, itse siis pyrin käyttämään sitä yhtä tärkeisiin ihmisiin ja voimakkaasti tuntemiini asioihin (kuin kuiskaisin elämäni prinsessalleni rakastavani häntä)!! varovaisuutta siis!
upeaa kesää siis jokaiselle, oli hän muna...tai kana!!!!!! :)
Vihaa olen tuntenut välillä ihmisiä kohtaan, sukupuoleen katsomatta, syystä tai toisesta.
Rakkautta olen tuntenut vain joitakin naisia kohtaan.
Ja lesboksi en ole ryhtynyt, vaan olen syntyjään tällainen kuin nyt olen. Jos seksuaalisuus olisi kiinni ryhtymisestä, valinnasta, niin jossain määrin arkana ja helposta elämästä pitävänä ihmisenä olisi sitten kyllä valinnut heterouden. Enemmän potentiaalisia kumppani ehdokkaita, vähemmän paheksujia.
Mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen itseeni tässä seksuaalisuuntautumis asiassa, älkää muuta nyt tuosta edellä olevasta saa päähänne. Pakkohan ihmisen on hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään, jos aikoo pysyä mieleltään terveenä ja voi ehkä antaa jotain positiivista itsestään läheisilleen...
Mitä ihmeen tekemistä seksuaalisella suuntautumisella on vihan tunteiden kanssa??
Pistetään koko arvomaailma kerralla uusiksi ja nähdään asia niinkuin edellisessä Sinkkuelämää-sarjassa eli aamulla herätessäsi huomaat "PIM" - olet yöllä muuttunut lesboksi!
saattaa muuttua myöskin päiväunien aikana.
saattaapi hyvinkii ja saattaapi sit kesken sessionki ruveta muuntumaan taas toiseks!
session?
..sama! Siis kesken hempeilyn! Rakastelun! Lemmiskelyn! (Naimisen...yök!)
mä sen ymmärsin.
Halusin vain kuulla sulta itseltä sen. "Hempeilyn"...
Itse olen lesbo ja syntynyt sellaiseksi, se sanottakoon nyt heti alkuun. Ajattelin kertoa oman näkemykseni tähän "synnytäänkö homoseksuaaliksi vai ei"-väittelyyn. Tuttavapiirissäni on useita (lesbo)naisia joiden menneisyydestä löytyy paljon miesten aiheuttamaa tuskaa ja kipua. Insestiä, raiskauksia, väkivaltaisia miespuolisia perheenjäseniä, isän agressiivista alkoholismia, alistavia ja väkivaltaisia aviomiehiä jne. Olemme puhuneet asiasta usen ko. ystävieni kanssa ja he itsekin myöntävät että tuskin seurustelisivat naisten kanssa mikäli miesten taholta koettua väkivaltaa ei olisi niin paljoa. Jos jo varhaisessa lapsuudessa ainoa miehen malli oli hakkaava alkoholisti-isä ja rintoja puristeleva veli ja ensimmäinen poikaystäväkin väkivaltainen pikkukriminaali niin ei kai ihmekään että ainoa turvallinen vaihtoehto tuntuu olevan toinen nainen. Ja mikäs siinä. Monet näistä naisista suorastaan pelkäävät miehiä ja tästä pelosta kumpuaa se silmäänpistävä viha. Eräs ei edes kykene työskentelemään miesten kanssa samassa huoneessa ja on tästä syystä työtön.
Nämä ovat tietenkin aika äärimmäisiä tapauksia, mutta halusin vain osoittaa että ei ihan kaikki lesbous ole syntymässä saatua. Ja miksi pitäisikään olla, ihminenhän muuttuu ja kasvaa koko elämänsä ajan.
Mielenkiintoinen mielipide tuokin. Itse sanoisin,että kyseiset ihmiset ovat suuresti psykiatrisen hoidon tarpeessa.
Tuskin he ovat lesboja kuitenkaan. Ei ole kovin terapeutista sekään, että yrittävät psyykisten ongelmiensa vuoksi olla väkisin lesboja, jos kuitenkin ovat heteroita luonnostaan.
Kyllä ensin olisi saatava psyyke johonkin tasapainoon ja vasta sen jälkeen mietittävä seksuaalista suuntaustaan ja sen toteuttamista. Ei lesbous ole mikään lääke mielen vammoihin
Ei varmaan kukaan viitsisi väkisin yrittää olla lesbo, jos se ei omalta tunnu. Onko heterous sitten lääke mielen vammoihin? Monelle se varmaan on ja hoitoratkaisuna yksinkertaisempi kuin lesbous, joka sisältää itsessäänkin ongelmia ihan tarpeeksi, vaikka ihan mielenterveysongelmaksi asti.
Seksuaalista suuntautumista ja sen toteuttamista ei noin vain laiteta hyllylle odottelemaan parempia aikoja psyykkisistä ongelmista paranemisen toivossa. Monesti "paraneminen" on täysin mahdotonta ja hoitoyritykset ihan turhia. Varmaan miesten puolelta väkivaltaa, julmuutta ja ymmärtämättömyyttä kokeneet naiset tarvitsevat myös psykiatrista apua ja vaikeimmissa tapauksissa sitä myös saavat.
Eihän henkisesti täysin tasapainoton ihminen kykene yleensä huolehtimaan itsestään eikä ihmissuhteistaan, joten seurustelutkaan eivät onnistu. Tästä syystä mielenterveysongelmaisissa on paljon yksinäisiä ihmisiä. Eiköhän ihmiset kuitenkin ihan luonnostaan odota elämältä myös rakkautta? Onko jotenkin väärin, jos kaipaa naisen rakkautta? Halutaanko mielenterveysongelmista kärsiviä naisia jotenkin syrjiä tässäkin asiassa, kuten yhteiskunta yleensäkin tekee mielenterveysongelmaisten kohdalla? Onhan olemassa mielen sairauksia, jotka eivät välttämättä parane koskaan.
Voihan olla, että on myös niitä naisia, joille tulee ongelmia miesten kanssa juuri oman "tiedostamattoman" seksuaalisen suuntautumisen takia. Itse olen kyllä "aina" ollut perillä omista tunteistani, vaikka olenkin aina taistellut niitä vastaan ja yrittänyt vain pärjätä.
Jos joku naistyyppi on olemassa, joka ei tule toimeen miesten kanssa, niin minä kyllä kuulun tähän ihmisryhmään. Tästä syntyisi jo ihan uusi keskustelunaihe, joten ei tässä siitä sen enempää.
Minun kohdallani kävi myös niin, että olisin varmaan voinut elää elämäni niin, että voisin tänään väittää syntyneeni lesboksi. Niin ei vain käynyt, koska minusta yritettiin vääntää väkisin heteroa. Siitäkin syntyi mielen vammoja mutta heteroa minusta ei tullut. Hoida tällaista nyt sitten.
Viestin, johon vastata töräytit:)
Minun tulkintani mukaan kyse oli puhtaasti siitä, että miesten taholta liikaa järkytyksiä kokenut nainen, ei enää voi eikä halua tuntea miehiä kohtaa mitään helliä tunteita, vaan valitsee tunteidensa kohteeksi naisen.
Eli ne psyykkiset ongelmat ovat niiden huonosti käyttäytyvien miesten päässä, eikä valinnan tehneen naisen.
Meissä ihmisissä on olemassa valmius seksuaalisuuteen kummankin sukupuolen kanssa, mutta se kumpi suuntaus valikoituu kellekin, riippuu monista pienistä osatekijöistä. Me muovaudumme psyykkisesti kehdosta hautaan ja synnymme erilaisin valmiuksin.
En oikein jaksa uskoa valmiiseen pakettiin nimeltä ihminen.
valmius seksuaalisuuteen kummankin sukupuolen kanssa -teoriaa.
Mies ja nainen ON TARKOITETTU elämään yhdessä, muodostamaan yhdessä perhe sekä jatkamaan sukua. Tämä on normaali malli.
Jos tästä mallista poiketaan, on AINA kysymyksessä jonkinlainen poikkeavuus. Johtuuko poikkeavuus jostakin aivojen geenimuutoksesta, elämänkolhuista vai mistä, sitä varmasti tutkitaan koko ajan.
Ei todellakaan ole kysymys mistään "pienistä osatekijöistä", joiden mukaan suuntaus valikoituu. Tämä on valitettavasti TÄYTTÄ LESBOPUPPUA.
Kuka on tarkoittanut, että miehen ja naisen pitäisi aina elää yhdessä, muodostaa perhe ja jatkaa sukua? Minä en usko TÄHÄN teoriaan. Ihmisten lisääntyminen ei ole ihmisyyden ainoa oikea toteutumismuoto ja tarkoitus. Kyllä aina löytyy niitä ihmisiä, jotka haluavat lisääntyä ja lisääntyvät vaikkeivät haluaisikaan. Myös lesbot saavat lapsia, joten sillä kumoutuu tuokin teoria normaalista. Osa ihmisistä elää kuitenkin tämän perinteisen mallin vastaisesti, joko yksin, tai yhdessä samaa sukupuolta olevan kanssa. Moni yrittää jaksaa sinnitellä heterosuhteessa väen vängällä, eikä onnea löydy. He saattavat sitten hyppiä suhteesta toiseen mielesään kuva jostakin normaalista heterosuhteesta, onnesta ja rakkaudesta, mutta eivät sitä koskaan löydä, koska ovat homoseksuaaleja. Tosiasiat olisi hyvä tunnustaa! Osa ihmisistä todellakin ON homoseksuaaleja. He rakastuvat samaa sukupuolta olevaan ihmiseen ja haluavat elää sellaisessa parisuhteessa, mikä tuntuu hyvältä ja tyydyttävältä, ainoalta oikealta ja mahdolliselta. Syitä tähän on varmasti monia - ja ne ovat kaikki ihan hyväksyttäviä.
sentään!
Tottakai käsitteen "normaali" sisään lukeutuu myöskin suvun jatkaminen ja siten ihmiselämän jatkumo.
Ei homot tee lapsia keskenään eikä lesbot tee lapsia keskenään. Jollain kyseisten henkilöiden harjoittamasta seksuaalisesta mallista poikkeavalla tavalla lesbo voi toki saada lapsen (keinohedelmöitys, "kartsalta hankittu ukko" kiksauttaa jne.)
Kaikki tämä on NORMAALISTA POIKKEAVAA.
Tosiasiat olisi hyvä tunnustaa!
Näinkin voisi ajatella.
Yhtä normaalista poikkeavaa kuten esim. albiino mustikka. Niitä kuitenkin on ja tulee varmaan olemaankin. Pitäisikö niistä päästä eroon? Onko niistä jotakin haittaa ja kenelle, mille?
Miksi normaalin sisään mielestäsi ehdottomasti kuuluu aina suvun jatkaminen? Eihän ihminen ole kuolemassa sukupuuttoon! Mitä tekemistä normaalilla on suvunjatkamisen kanssa? Maailmassa on paljon normaaleja asioita ja ilmiöitä, eivätkä ne aina tähtää suvunjatkamiseen, vaikka voihan niillä olla etua tältäkin kannalta katsottuna. Maailmassa on paljon myös ehkä joltakin kannalta turhia asioita, mutta kaikella on kuitenkin vaikutuksensa johonkin asiaan. Suuteleminenkin on ihan normaalia, mutta sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä suvunjatkamisen kanssa. Ihmisälyä saa käyttää ja hyödyntää ihan vapaasti, kun sitä käyttää hyvään, ei pahaan. Normaalia on se, että ihmiset haluavat, että heidät hyväksytään sellaisina kuin he ovat, jos he eivät voi muuttua. Ihmiselle kuuluu myös valinnanvapaus. Kuka voi tai haluaa päättää kenenkään toisen seksuaalisesta suuntautumisesta, ja miksi kukaan näin tekisikään? Mitkä motiivit ovat tuomitsemisen taustalla? Tämän päivän tuomitsija taitaa olla normaalista poikkeava yksilö.
on sanonut, että heistä pitäisi päästä eroon? En minä ainakaan.
Onhan täysin selvä asia, että ihmiselämää ajatellen käsitteen "normaali" piiriin kuuluu suvunjatkaminen. Muutenhan ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon. Ei kai tässä ole mitään keskusteltavaa?
Sinä pyörittelet ja jaarittelet käsitettä normaali. Ei se siitä miksikään muutu.
Tosiasiat olisi hyvä tunnustaa!
vahvistaa säännön.
Minun mielestäni normaaliudella ei välttämättä ole mitään tekemistä suvunjatkamisen kanssa. Kyllähän sukua voi jatkaa myös epänormaalisti, kuten keinohedelmöityksellä. Lisäesimerkki: jotkut ihmiset lihovat syömällä, toiset eivät. Kaikki tarvitsevat kuitenkin ruokaa. Ihmisellä voi olla iso vatsa muttei siellä kuitenkaan ole vauvaa. Miehet eivät voi tulla raskaaksi, se olisi epänormaalia. Kaikista lapsista pitäisi jonkun huolehtia. Myös aikuiset kaipaavat huolenpitoa.
Mitä järkeä olisi syntyä maailmaan, jossa kukaan ei välitä kenestäkään, vaan ainoana päämääränä olisi suvunjatkaminen - tai syöminen?
Ihmiset lisääntyvät ihan holtittomasti, liikakansoitetutuissa maissa ihmiset kuolevat tai heidät tapetaan, maailman luonnonvarat uhkaavat loppua, ihminen on saastuttanut ja tuhonnut suuren osan maapallon luonnosta, ihmiselämä on kärsimystä, abortteja tehdään pilvin pimein, ehkäisyvalmisteita syödään vaikkei olisi ehkäisyn tarvettakaan, ihan vain siltä varalta. On normaalia olla haluamatta lisääntyä enempää kuin mihin ihmiskunnalla on varaa, sillä se on ihmiskunnan tuho.
En ole itse normaali, vaikka luulenkin ymmärtäväni jotakin myös normaaliudesta.
Mitäs tunnustettavaa tässä vielä olisi?
Ai niin, sen ohella, että tutkijat tutkivat, mistä homoseksuaalisuus johtuu, voisi tutkia myös sitä, MIKSI osa ihmisistä suhtautuu homoseksuaalisuuteen niin kielteisesti, MIKÄ siihen on syynä?
..jauhat aina uudestaan ja uudestaan tätä suvunjatkamisteemaa.
Mieti, miksi se on sinulle päähänpinttymä?
Siksikö, että myös MIESSUKUPUOLTA tarvitaan tähän suvunjatkamiseen?
Onko tämä siis sittenkin puolustuspuhe MIEHEN tarvittavuudelle, eikä asiaa koskeva argumentointi?:D
Juuri sitä yritin sanoa, että ei seksuaalinen suuntauuminen mikään lääke tai parannuskeino ole millekään asialle. Kuten totesit, väkisin suuntautuminen voi aiheuttaa vain lisää ongelmia. En ole missään vaiheessa sanonut, että olis väärin haluta naisen tai miehen rakkautta. Mielestäni tuossa kohtaa heijastelet vain omaa epävarmuuttasi, Mielipiteeni ei sisältänyt mitään arvovarausta asiaa kohtaan. Yritin vain olla kliinisen erittelevä :)
Edelleenkin olen sitä mieltä, että ei huono kohtelu kenestäkään lesboa tee tai lesbosta heteroa. Kyllä ongelmien ratkaisut ovat muualla, jos ne yleensä ovat löydettävissä.
Tässä maassa ovat kaikki mielenterveyspotilaat laiminlyötyjä ja oman onnensa nojaan heitettyjä ns avohoitoon, jota minä kutsun avoheitteillejätöksi. Ei siinä asiassa ole lesboilla sen ertyisempää asemaa kuin heteroillakaan.
sitä mieltä, että VAIN NAISIA "tarvitaan" Telluksen päällä??!!
Tuo alkaa olla jo aika huippua lesbojenkin suusta kuultuna/näppikseltä kirjoitettuna.
Todellakin lähdetään olettamuksesta, että ihmisellä on sisäänrakentuneena valmius seksuaalisuuteen kummankin sukupuolen kanssa, niin tottakai elämänkokemukset muovaavat ihmistä suuntaan tai toiseen.
Ei pidäkään nähdä, että miesten taholta huonosti kohdeltu nainen vain päättää muuttaa itsensä naisrakastajaksi, vaan että hän tässä prosessissa muovautuu turvallisempaan vaihtoehtoon eli naiseen.
Uskon että usein on niinkin, että totuus persoonallisesta seksuaalisuuntauksesta tulee vain esille erilaisten kokemusten kautta.
Melkeinpä olisin valmis väittämään sittenkin, että suuntautuneisuus samaan sukupuoleen on synnynnäistä..
Ja ainakin siihen liittyy joukko pienen pieniä osatekijöitä, jotka lisäävät valmiutta toteuttaa omaa suuntautuneisuuttaan.
Oli nyt niin tai näin. Lesbous on minulle elämäni ehdottomasti paras anti. Olen todella onnellinen lesbo.
En todellakaan ole puhunut naisista kirjoituksessani mitään;)
Tuokin on miehen tyyli...!
Vääntää asioita mieleisekseen:(
"Onko tämä siis sittenkin puolustuspuhe MIEHEN tarvittavuudelle"
Kun kirjoitat noin, niin TOTTAKAI tarkoitat käänteisesti, että VAIN NAISIA tarvitaan, koska sinun mielestäsi ei saa puhua/kirjoittaa miehen tarvittavuudesta.
Camooooooooon peipi!!!
lesbojen keskusteluryhmään normaalimiehen. Normaalimies tuntuu ajattelevan, että se mikä on tilastollisesti vallitsevaa, on normaalia. Muu on epänormaalia. Se on näin yksinkertaista.
Siispä normaalina suomalaismiehenä hän on keski-ikäinen, ylipainoinen (kaljavatsa), kaljuuntuva perheenisä, jota muu perhe ei erityisemmin arvosta, mutta siinähän tuo on yhtä kotoinen kuin tohvelitkin. Samannäköinenkin, kulunut. Jos et ole kuvatunlainen, et ole normaali, älä yritä edes esittää sitä.
Mies tyydyttää tirkistelytaipumuksiaan netin seksi- ja suhdepalstoilla, tirkistely vähän nolottaa, mutta sen voi kompensoida väheksymällä muita, olethan "normaali". Kuinka ollakaan, tässä suhteessa olet kuitenkin jonkin verran epänormaali, useimmilla kaljavatsoilla ei ole vielä aikaa tai osaamista tyydyttää käyttämätöntä seksuaalikapasiteettiaan netissä.
Seksuaalista suuntausta koskevissa normaaliväitteissäsi olet valitettavasti pielessä. Jos olet seurannut tynnyrisi ulkopuolista elämää, tiedät, että vallitsevasti heteroseksuaaleina itseään pitävät toimivat poikkeuksellisissa oloissa homoseksuaalisesti (nais- ja miesvankiloissa, armeijassa, luostareissa, uskonnollisissa laitoksissa, sisäoppilaitoksissa jne). Jäykimmät punaniskatkin "ottavat" itselleen mieskumppaneita. Eli me pystytäänkin "mahdottomaan". Joillekin jää mieltymys päälle myös poikkeusolojen jälkeen. He ovat kokeneet jotain sellaista, joka yllättäen onkin ollut OK, aikaisemmin ei siihen ole ollut tarvetta.
Seksuaalisuuden tutkijat ovat esittäneet erilaisia arvioita hetero-homoulottuvuuden luonteesta. Skaala on tiettävästi liukuva ja aika voimakkaasti myös kulttuurisidonnainen: tehdään hyväksyttäviä asioita/ei tehdä kiellettyjä. Esim. antiikin Kreikan poikarakkaus oli ihannoitua, siksi myös melko yleistä.
Me ihmiset pystymme tekemään ja haluamme tehdä melkein mitä tahansa kuviteltavissa olevaa asiaa huomattavasti vivahteikkaammin variaatioin kuin mitä "on tapana" tai yleisintä. Eli normaalia. Saattaa olla ehdottoman heteroseksuaaleja tai pelkästään homoseksuaaleja, mutta harva tutkija vannoo tämän nimeen. Suurella osalla ihmisistä seksuaalisuusasteikko lienee paljon joustavampi kuin tavallisesti kuvitellaan.
Suvunjatkamisen takia on tietenkin aina ollut tarkoituksenmukaista paritella "heterosti", mutta se ei kaikissa yhteisöissä ja kaikkina aikoina ole tarkoittanut parinmuodostusta. Kautta aikain on ollut yhteisöjä, joissa on ollut "normaalia", että naiset ja miehet eivät elä yhdessä perhekunnittain. Yleisintä ja näppärintä on ollut perustaa perheyhteisöjä (useitakin eikä vain yhtä, yksiavioisuus on vain eräs ratkaisuista, yleinen käytännön syistä, romanttiset "syyt" ovat tuoretta perua).
Ihmisten mieltymyksiin ja suuntauksiin vaikuttavat monet tekijät eikä niinkään tärkeän alueen kuin seksuaalisuuden perusteista olla vielä riittävästi selvillä. Normaaleinta saattaisi olla bi-seksuaalisuus, alttius ihastua ja rakastella sukupuoliriippumattomasti, mikäli normipaineita ei olisi. Kenties? Yksilötasolla joka tapauksessa mieltymykset vahvistuvat myös koettujen asioiden miellyttävyys-epämiellyttävyysaspektin perusteella. Ja ovat aika pysyviä.
..mies.
Lähdet ihan turhaan haastamaan riitaa tuollaisesta...
kiellät minua, vaikka toinen osapuoli puhuu tässä asiassa pelkkää POTASKAA?
Älykkäästi kirjoitettu - itse en edes osaa/jaksa/viitsi perustella kaikkia mielipiteitäni noin syvällisesti. Lisäksi olen aika "radikaali", siis "täyslesbo" eikä miehistäkään ole lainkaan kokemusta!!!
Hyvä että täällä vilisee älykkäistä naisia, joilla on sana hallussa (ainakin "Pir" ja "Jennifer")!!!
Itse olen jäänyt tähän palstaan jo vähän koukkuun, luin ensimmäisen kerran näitä viestejä pari viikkoa sitten ja nyt pitää herkeämättä pistäytyä lukemassa mitä täällä tapahtuu.
Jaksan kyllä ihmetellä, tosiaan, miten viitsitte suuttumatta vastailla joihinkin (yleensä miesten kirjoittamiin) viesteihin???
itse olen niin äkkipikainen ja ylpeä etten jaksa selitellä olemassaoloani typeryksille...
mielestäni otat liian hätäisiä johtopäätöksiä..
Kimpaannut asioista joita ei ole edes sanottu..
Etsit tapeltavaa jokaisesta sanasta..
Voisi olla kenties kehittävämpääkin..
sinä tästä meidän kinasta "kehittävämmin".
Jään odottamaan...
"...OK, aikaisemmin ei siihen ole ollut tarvetta."
tähän asti pelkkää PASKAA.
"Normaaleinta saattaisi olla bi-seksuaalisuus, alttius ihastua ja rakastella sukupuoliriippumattomasti"
Tämä jälleen täyttä PASKAA.
Muilta osiltaan aika heppoista "perheyhteisöineen" päivineen.
ei ole väitteittesi tueksi muuta kuin omat köykäiset mielipiteesi ("paskaa" jne.). En viitsi kinata kanssasi tämän enempää, et osaa keskustella. Jospa menisit haastamaan riitaa muille otollisemmille palstoille. Vai koetko itsesi lesboksi? Jos et, tervemenoa.
Oletko saanut koskaan maistaa miestä jalkojesi välissä?
minulle vastineessaan pelkkää PASKAA - kuten sinä edellisen kommentin alkuosassa - niin enhän minä hyvä LAPSI voi vastata siihen muuta kuin kysymällä, miksi kirjoitat
PASKAA!!
seriffille olisi töitä...
kriminaali?
..jottai sannookki:D
perustella asioita on juuri tämä.
Heh-hee, minua suuresti naurattaa:D
ja mautonta tekstiä miehen suusta täällä palstalla.
..tulla tänne palstalle selvittämään, että
MIEHIÄ TARVITAAN.....;)
Mikä on tämän sanoman ydin?
Kamalan harvoin naiset toitottavat, että naisia tarvitaan. Itse asiassa, en ole koskaan kuullut, että naiset olisivat mellastaneet oman tarvittavuutensa puolesta:D
lesbot on jees
vastaus esitettyyn kysymykseen.
Mistä se kertoo...???
eli en heteroksi enkä lesboksi. pienenä jo tiesin et olin kiinnostunu molemmista sukupuolista. teini-iässä piti väkisin yrittää hankkia poikaystäviä yms. jottei ois ollu jotenki "erilainen". no, edelleenkin on mies, mutta kamppailen tunteistani naisia kohtaan. ehkö oisinki onnellisempi naisten kanssa, en vaan tiiä sitä, koska en oo seurustellu ikinä saman sukupuolen kanssa.