Hei,
Viime aikoina olen ollut ajoittain todella maassa. Itkettää usein ja hermot on tosi kireellä ja pelottaa, että se vaikuttaa lasten tulevaisuuteen. Sen lisäksi, että olen 1v6kk kaksosten äiti opiskelen iltaisin. Toisaalta koulussa käynti on henkireikä, että pääsen hetkeksi pois kotoa, mutta toisaalta se tuo lisää stressiä elämään, kun en ehdi läksyjä tekemään ja kaikki vaan kasaantuu.
Meillä mies tekee töitä arjen lisäksi myös viikonloppuisin yöllä ja nukkuu tietenkin sitten päivät. Minulle jää siis joka ikinen aamu ja aamupäivä tyttöjen kanssa.
Isovanhemmat ja siskoni hoitavat tyttöjä iltaisin kun olen koulussa, eli silloinkaan mies ei juurikaan osallistu arjen pyöritykseen. Joskus kun ollaan esim. viikonloppu viettetty mummolassa odottaisin, että kotona olisi mies ehtinhyt vähän siivota, mutta turha toivo..
Tämä kotitöiden tekemättömyys ja osallistumattomuus arkeen ei sinänsä ole ongelma vaan pahin ongelma on se, ettei mies ymmärrä kun yritän hänelle sanoa, kuinka tärkeää hänenkin olisi osallistua meidän perhe-elämään. Taloudellinen tilanne on hyvä, joten se ei vaadi työntekoa 7 päivää viikossa.
Halusin purkaa tuntojani ja miettiä, onko ainoa oikea vaihtoehto ero tässä tilanteessa, kun tuntuu että yksin olisi paljon helpompaa? Joka tapauksessa nytkin teen kaiken yksin. Ilman isovanhempia olisin varmasti jo aivan hermoraunio...
Viime aikoina olen ollut ajoittain todella maassa. Itkettää usein ja hermot on tosi kireellä ja pelottaa, että se vaikuttaa lasten tulevaisuuteen. Sen lisäksi, että olen 1v6kk kaksosten äiti opiskelen iltaisin. Toisaalta koulussa käynti on henkireikä, että pääsen hetkeksi pois kotoa, mutta toisaalta se tuo lisää stressiä elämään, kun en ehdi läksyjä tekemään ja kaikki vaan kasaantuu.
Meillä mies tekee töitä arjen lisäksi myös viikonloppuisin yöllä ja nukkuu tietenkin sitten päivät. Minulle jää siis joka ikinen aamu ja aamupäivä tyttöjen kanssa.
Isovanhemmat ja siskoni hoitavat tyttöjä iltaisin kun olen koulussa, eli silloinkaan mies ei juurikaan osallistu arjen pyöritykseen. Joskus kun ollaan esim. viikonloppu viettetty mummolassa odottaisin, että kotona olisi mies ehtinhyt vähän siivota, mutta turha toivo..
Tämä kotitöiden tekemättömyys ja osallistumattomuus arkeen ei sinänsä ole ongelma vaan pahin ongelma on se, ettei mies ymmärrä kun yritän hänelle sanoa, kuinka tärkeää hänenkin olisi osallistua meidän perhe-elämään. Taloudellinen tilanne on hyvä, joten se ei vaadi työntekoa 7 päivää viikossa.
Halusin purkaa tuntojani ja miettiä, onko ainoa oikea vaihtoehto ero tässä tilanteessa, kun tuntuu että yksin olisi paljon helpompaa? Joka tapauksessa nytkin teen kaiken yksin. Ilman isovanhempia olisin varmasti jo aivan hermoraunio...
Vastaukset 5
Vanhimmat
heitä pyyhettä kehään.
Olet väsynyt ja luultavasti myös miehesi.
Et pysty nyt selkeästi ajattelemaan, mikä on johtanut mihinkin.
Kuitenkin tuntuu, että olette nyt vain jotenkin solmussa omien töidenne ja opiskelujenne kanssa.
Ehkä olet vähän ajanutkin sitä miestä loitommalle ja töihinsä, kun kaksosten kanssa olet touhuillut.
En tiedä, mutta usein äidit huomaamattaan vaan jotenkin "valtaa" ne lapset niin, että isit tuntee itsensä jotenkin ulkopuolisiksi ja sitten kun havahdutaan, niin isälle siitä on tullut jo tapa, siitä taustalla pysyttelemisestä.
Mitä muuta haluaisit mieheltäsi, kuin että siivoaisi. Ei ole kiva, jos vain tuollaista ikävää hommaa odotat ja vain siten hän voi osoittaa kuuluvansa porukkaan.
Useimmissa talouksissa ne hommat vain kaatuu naiselle, etenkin jos äiti kotona ja mies töissä.
Jos haluat miehesi osallistuvan enemmän, niin kerro hänelle yksilöidysti, että miten ja yritä saada siihen mukaan jotain sellastakin, mikä ei ole hänelle vastenmielistä ja vaikeaa.
Miehet ei osaa itse yleensä ajatella, naisten aivoilla, joten sun pitää häntä auttaa.
Tuli vain mieleen sellanenkin, että jos kerran teillä taloudellinen tilanne on hyvä, niin palkkaa kotiapua.
Ota viikkosiivooja, ettei tarvi sun sen enempää kuin miehesikään enää töiden jälkeen siivota.
Jonkinlaista lastenhoitoapuakin voisit kotiin ajatella, ettei aina tarvis rasittaa isovanhempia tai miestä syyllistää siitä ettei kerkii.
Voisit siis järjestää lastenhoidon ja ehdottaa miehellesi yhdessä ulos menemistä, että voisitte ihan kahdestaan leikkiä taas avioparia.
Taitaa olla teilläkin, muisto vain jossain, aika ennen kaksosia.
Naiset ja heidän maailmansa muuttuu totaalisesti äidiksi tultua. Miehille ei käy samoin.
Jos esittämilläsi perusteilla päätä pahkaa ihmiset alkaisivat erota, niin olisikohan yhtään avioliittoa pystyssä.
Se on kuules nuorten lapsiperheiden todellisuutta.
Pitää yrittää vain jossain välissä löytää sitä aikaa myös parisuhteelle.
Kannattaisko sittenkin miettiä myös sitä opiskelun siirtämistä vähän myöhemmäksi, ettet aja itseäsi aivan loppuun.
Käyttäisit sitten senkin ajan omaan itseesi. Voisit silloin tällöin viedä ne lapset hoitoon ja ottaisit aikaa vain itselle tai sitten teidän parisuhteelle.
Se aika kun lapset on vielä noin pieniä, menee tosi nopeesti ja ehdit vielä opiskella ja ties mitä. Älä haukkaa liian isoa palaa kerralla.
Kaksosissa riittää yhdelle naisihmiselle varmaan haastetta aivan tarpeeksi.
...että kannattaisiko sitä opiskelua siirtää vähän tulevaisuuteen?Ja sit ihmettelin että missä teidän perheen yhteinen aika on?Ei työ,opiskelu tai kotihommat saa mennä avioliiton ja perheen edelle.Kotiapua vaan hankkimaan ja etsimään miehesi kanssa sitä kipinää jota joskus oli!!Tsemppiä!!
Pihan akat sitä kälättämään että onpa kallista hui,kuinka raaskit!
Siihen sanoin että laskekaapa montako kossupulloa tai kaljakoppaa/norttiaskia ukkonne ostaa vuodessa,kun siitä ottaa muutaman pois, se ei edes huomaa ja sillä rahalla saa siivoojan!
Eikä sen tarvi joka vko käydä, 2x kk riittää!
Mulla käy edelleen silloin tällöin siivousapu.Viime viikolla pesetin ikkunat.Ei meijän äitien tarvi yli-ihmisiä olla,kuhan ollaan äitejä!Vuosi sitten kun meitin viides lapsi syntyi niin mulla kävi koko syksyn kotiapu joka viikko.TIEDÄN että jotkut katsoivat näreissään että "mikä suurperheen äiti toiki luullee olevansa ku siivoojaa juoksee",mutta sen avulla koko perhe jaksoi huomattavasti paremmin.Ja sitä paitsi,kaikki äidit EIVÄT rakasta ,tai edes tykkää siivoomisesta.Että apua vaan hankkimaan jos tuntuu ettei jaksa!!!
siistissä kodissa on kaikilla mukavampi olla.
Toinen totuus on, että tekemättömät työt stressaa eniten. Sotkuiset paikat muistuttavat koko ajan olemassaolostaan. Mieskin viihtyisi varmaan kotona paremmin, kun ei joku koko ajan naputtaisi siivoamisista ja koti olisi siisti ja puhdas.
Asiat pitää organisoida ja työt delegoida, niin on kaikilla paljon mukavampaa.
Aivan varmasti perheen äidin mielialaan vaikuttaa keikkin eniten, kun on siistiä.