Rajala myy Nikon D40 -kameraa objektiivilla Nikkor AF-S 18-135/3.5-5-6 hintaan 599. Tuon zoomin takia tarjous houkuttaa, mutta millainenhan noin suuri polttovälinen zoom on oikeasti käytössä?
Olen siis ostamassa eka digijärjestelmääni. Nykyinen (laina)kamerani on Canon Powershot S3. Olen ollut kameraan tyytyväinen mm. sen makro-ominaisuuksien ansoista. Mitä olennaista eroa käyttööön tai tekniikkaan järjestelmäkameraan siirtyminen merkitsee (lukuunottamatta tietysti objektiivinvaihtomahdollisuutta)?
Olen siis ostamassa eka digijärjestelmääni. Nykyinen (laina)kamerani on Canon Powershot S3. Olen ollut kameraan tyytyväinen mm. sen makro-ominaisuuksien ansoista. Mitä olennaista eroa käyttööön tai tekniikkaan järjestelmäkameraan siirtyminen merkitsee (lukuunottamatta tietysti objektiivinvaihtomahdollisuutta)?
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Mitä olennaista eroa käyttööön tai tekniikkaan järjestelmäkameraan siirtyminen merkitsee (lukuunottamatta tietysti objektiivinvaihtomahdollisuutta)?"
Plussaa:
- parempi kuvanlaatu etenkin hämärässä
- nopeammat toiminnot (esim. käynnistymisaika ja laukaisuviive)
- parempi syväterävyyskontrolli
- keskeiset toiminnot nopeammin säädettävissä (riippuen kamerasta tietysti)
- monipuolisuus, vaihto-objektiivit ja kunnollinen käsisäätömahdollisuus
- kunnollinen etsin
Miinusta:
- hinta, jos haluaa kuvata monipuolisesti. Esim. S3:n polttovälialueen kattamiseksi tarvitaan väh. 2 objektiivia makrokuvaukseen oma
- isompi koko
- enemmän opeteltavia toimintoja (pitää ymmärtää esim. käsite aukko)
- ei voi kuvata näytön kautta (siis D40, joissakin voi)
Se näytön kautta kuvaaminen on kyllä ollut mainio asia silmälasien kanssa elävälle! Aikoinaan mulla oli kinojärjestelmä, ja laiskuusko lie iän mukana tullut, kun objektiivien kuljettaminen ja vaihto tuntuvat työläältä arkioloissa. Siksi aprikoin tuota alussa mainitsemaani zoomia yleisobjektiiviksi.
Mutta toisaalta joskus olisi kiva ottaa ihan "kunnon" kuvia, ja siksi järjestelmä puoltaisi paikkaansa. Olenkin muuten ihmetellyt tuota syväterävyyskontorollia Canonissa, kun mielestäni se on "toiminut huonosti" huolimatta venkslaamisesta aukon ja valotusajan välillä.
Tuossa lainapokkarissasi on pienestä kennosta johtuen hyvin lyhyt polttoväli. Järkkärillä kuvanneena muistanet, että terävyysalue kasvaa mitä lyhyemmällä millimäärällä pelataan. Eli pientä terävyysaluetta ei saa oikein millään. Sama seikka vaikuttaa myös siihen, ettei pokkarissa ole pieniä aukkoja lainkaan, jolloin säätävara valotuksen suhteen jää telellä parilla aukolla pelaamiseen. Yhdistelmää pieni aukko-pitkä valotus ei millään pokkarilla pysty säätämään, toisin kuin järkkärissä. Terävyysaluematematiikkaa eri kameroille, polttoväleille ja aukoille:
http://www.dofmaster.com/dofjs.html
Mulla on ollut puolisen vuotta käytössä tuo 18-135 optiikka, tosin D80 rungon kanssa. Suurinpiirtein olen tyytyväinen. Polttoväli riittää sangen hyvin tarpeisiini. Pitkän säätövälin kohtuuhintaisissa zoomeissa on aina omat ongelmansa. Äärimmäisessä laajakulma-asennossa kuvan reunaa hipovat linjat ei ole viivotinsuoria, kuten parhaissa kiinteissä laajakulmissa. Eli vaativaan arkkitehtuurikuvaukseen ei voi suositella. Jotkut kuulemma photoshopilla korjaavat näitä käyriä, mie en ole opetellut.
Telepäässä näin kaamosaikaan kuljeskellessa meinaa valovoima loppua kesken käsivarakuvaamiseen. Rungon 1600-herkkyys on vielä ihan käyttökelpoinen, auttaa hieman.
Aina ei meinaa muistaa zoomaillessa, ettei se pisimmällä telellä enää pysy tukevasti käsissä jos aika tippuu alle 1/200 sek. Myöhäisleski-iän vapinallakin osansa tutinaan. Useimmiten leipälaukun pohjalla onkin Nikon-nimellä aikoinaan myyty taskujalusta. Sitä leitzistä kopioitua mallia, joka kantaa järkkärin hyvin. Isoa Manfrottoa en monesti päiväkäveleskelyillä viitti kanniskella, mutta jos oikein kuvausmielessä olen liikkeellä niin sekin on mukana.
Oikein synkässä paikassa laitan optiikaksi vanhan manuaalitarkenteisen 1,8/50 ja taas pelaa. Se ei toimisi D40-rungon kanssa, joka vaatii näitä uusmallisia laseja, joissa himmennintä ohjataan sähköisesti sisäkautta.
Oman kiinteän salaman rinnalla on se halvin Nikonin oma, jossa valopää kääntyy katon kautta väläyttämiseen. Ei maailman paras, mutta riittää kotikuviin ja tunnelma sangen epäsalamamainen.
Toki on myönnettävä, että määrällisesti enemmän kuvaan yhä pokkarilla, laadusta tinkien. Paidan taskuun mahtuva P5000 nikoni on aina mukana. Ei kehtoo kirkkoon tai galleriaan mennä järkkärin kanssa kun tavoite on vain tallentaa muistikuvia, pikkusen laadusta tinkien. Kyllä tää on vaikeeta. Sama homma kuin kiikarien kanssa. Pitäs olla vähintään kolme, jotta joka tilanteeseen olis paras mahdollinen.