Kävellessämme, ylitse jäätyneen järven
mihin joutsenpariskunta oli kuollut
kietoutuen toistensa kaulojen ympärille.
Jää narisi kenkiemme alla, ja kätesi
oli jääkylmä, kun kosketit poskeani.
Tuona marraskuun yönä, kun valo hohti
vasten pimeytyvän ikitaivaan, kuulimme
virtaavan veden jalkojen alla.
Kielletty rakkautemme oli heikoilla
jäillä tanssimista ja kohmettunut
joutsenpariskunta katseli meitä,
kivettynein silmin, kunnes ymmärsimme
heti kun aurinko nousee, jää allamme sulaa.
mihin joutsenpariskunta oli kuollut
kietoutuen toistensa kaulojen ympärille.
Jää narisi kenkiemme alla, ja kätesi
oli jääkylmä, kun kosketit poskeani.
Tuona marraskuun yönä, kun valo hohti
vasten pimeytyvän ikitaivaan, kuulimme
virtaavan veden jalkojen alla.
Kielletty rakkautemme oli heikoilla
jäillä tanssimista ja kohmettunut
joutsenpariskunta katseli meitä,
kivettynein silmin, kunnes ymmärsimme
heti kun aurinko nousee, jää allamme sulaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Huomasin siivotessani
eteisessä kolmet kengät.
Luullut olin, vain kahdet.
Kummastellen siirtelin,
pyörittelin ja jopa
haistelin niitä.
Jos olisin tuoksusta
löytänyt omistajan.
Mutta ei, ei löytynyt
hienhajuista kengänkäyttäjää.
Keväällä sitten
kun jää sulaa
mennään käsi kädessä
uimaan ja vaikka
railot repisivät
herkkää ihoamme
uidaan kuitenkin
vain eteenpäin
eteenpäin -
sillä takaisin
kääntyminen
upottaisi meidät
mutaiseen pohjaan
kirjoitellut tänne. Kiitos lukuhetkistä : )
Kiitos sinulle amida !
Itsekin kirjoitat kivoja runotarinoita
ja myöskin herkkiä ajatelmia :)
Eikö olekin niin, että jokaisen ihmisen sisällä
on "pieni runo" mutta toisilla se ei koskaan tule pintaan...