Mitä ne on

No luuletko että tämä ilmiö johtuis haltijoista? Eikä meidän talo yksin niitä sisällä, pihassa on ikivanhoja kuusia ja minusta pari niistä ainakin siinä mielessä asuttuja. Kerro ihmeessä lisää!!! Mitä haltijat ovat? Miten ne toimivat?

kertokaa kirjoitti:

No luuletko että tämä ilmiö johtuis haltijoista? Eikä meidän talo yksin niitä sisällä, pihassa on ikivanhoja kuusia ja minusta pari niistä ainakin siinä mielessä asuttuja. Kerro ihmeessä lisää!!! Mitä haltijat ovat? Miten ne toimivat?

Lue lisää

Tässä on hiukka lisää tietoa (noin kansanperinteeseen sidottuna ja otettuna röyhkeästi copy-pastella muutamalta sivulta)

Suomessa metsänhaltijoiden sukuun ovat kuuluneet
sellaiset usein paikallisesti värittyneet hahmot kuin Tapio, haapaneitsyt, mettäflikka, metsäheikki, hongankolistaja, metsänpiika, metsänmuori ja Krannin metsänhaltija. Metsänhaltijaa kutsuttiin myös yksinkertaisesti haltijaksi, kuten myös kodinhaltijoita, saunanhaltijoita ja muita eri toimintapiirien haltijoita. Metsänhaltijat ovat olleet monennäköisiä ja kokoisia. Ne ovat voineet liikkua näkymättömänä, eläimen hahmoisena tai muuttaa ulkoasuaan ja kokoaankin. Samoilla alueilla on usein ollut hyvinkin vaihtelevia käsityksiä metsänhaltijan olemuksesta. Vielä suuremmin näkemykset ovat vaihdelleet esimerkiksi Itä- ja Länsi-Suomen välillä. Kauniiksi naiseksi kuvailtua metsäneitoa ja metsänpiikaa eivät itäsuomalaiset 1800-luvulla tunteneet. Lännemmässä taasen samoihin aikoihin olivat tuntemattomia monet, esimerkiksi metsästykseen ja metsännenä-tautiin liittyvät loitsut. Metsä oli metsänhaltijan elinpiiriä ja sen toimintoihin kuului pitää huolta ihmissuvun metsästykseen, metsälaiduntamiseen, metsässä liikkumiseen ja muihin metsätoimiin liittyvistä asioista. Haltija suojeli, valvoi ja auttoi mutta tarvittaessa myös nuhteli ja piti kuria. Alkuperäinen kodinhaltija eli kotitonttu sijoittui tiukasti asumusten läheisyyteen. Sen asuinpaikka sijaitsi kotipiirin ulkopuolella, metsän ja luonnon helmassa.

Metsän väen asuinpaikat löytää helposti: kun kolme puuta kasvaa suorassa linjassa, tasaisin välein, asuu kolmannen puun alla haltija. Puihin pitää aina suhtautua kunnioittavasti, ja erityistä arvonantoa tulee osoittaa haltijapuille. Niitä ei esimerkiksi saisi milloinkaan kaataa.

Suomalaisista haltioista on jonkin verran kirjallisuutta ja googlaamallakin löytyy jotain tietoa. Ikävä kyllä, suomalaiset haltijat on aika lailla unohdettu Tolkienin ja muiden fantasiakirjojen johdosta. Samoin usein yleismaailmallisissa uusluonnonuskonnoissa nämä vanhat suomalaiset jutut sekoavat/unohtuvat muilta mailta tuotuihin (en sano siis että se olisi hyvä tai paha asia). Mielikkiä kiitän marjasadosta ja Tapiota metsän kasvusta (nyt vain esimerkiksi). Tiettyinä hetkinä vien myös haltioille kiitokseni.

Jos ihan tosissaan asia kiinnostaa, niin otapa kansanperinteestä selvää näistä asioista ja katso sitten, voitko noihin "uskoa"...

tietoa kirjoitti:

Tässä on hiukka lisää tietoa (noin kansanperinteeseen sidottuna ja otettuna röyhkeästi copy-pastella muutamalta sivulta)

Suomessa metsänhaltijoiden sukuun ovat kuuluneet
sellaiset usein paikallisesti värittyneet hahmot kuin Tapio, haapaneitsyt, mettäflikka, metsäheikki, hongankolistaja, metsänpiika, metsänmuori ja Krannin metsänhaltija. Metsänhaltijaa kutsuttiin myös yksinkertaisesti haltijaksi, kuten myös kodinhaltijoita, saunanhaltijoita ja muita eri toimintapiirien haltijoita. Metsänhaltijat ovat olleet monennäköisiä ja kokoisia. Ne ovat voineet liikkua näkymättömänä, eläimen hahmoisena tai muuttaa ulkoasuaan ja kokoaankin. Samoilla alueilla on usein ollut hyvinkin vaihtelevia käsityksiä metsänhaltijan olemuksesta. Vielä suuremmin näkemykset ovat vaihdelleet esimerkiksi Itä- ja Länsi-Suomen välillä. Kauniiksi naiseksi kuvailtua metsäneitoa ja metsänpiikaa eivät itäsuomalaiset 1800-luvulla tunteneet. Lännemmässä taasen samoihin aikoihin olivat tuntemattomia monet, esimerkiksi metsästykseen ja metsännenä-tautiin liittyvät loitsut. Metsä oli metsänhaltijan elinpiiriä ja sen toimintoihin kuului pitää huolta ihmissuvun metsästykseen, metsälaiduntamiseen, metsässä liikkumiseen ja muihin metsätoimiin liittyvistä asioista. Haltija suojeli, valvoi ja auttoi mutta tarvittaessa myös nuhteli ja piti kuria. Alkuperäinen kodinhaltija eli kotitonttu sijoittui tiukasti asumusten läheisyyteen. Sen asuinpaikka sijaitsi kotipiirin ulkopuolella, metsän ja luonnon helmassa.

Metsän väen asuinpaikat löytää helposti: kun kolme puuta kasvaa suorassa linjassa, tasaisin välein, asuu kolmannen puun alla haltija. Puihin pitää aina suhtautua kunnioittavasti, ja erityistä arvonantoa tulee osoittaa haltijapuille. Niitä ei esimerkiksi saisi milloinkaan kaataa.

Suomalaisista haltioista on jonkin verran kirjallisuutta ja googlaamallakin löytyy jotain tietoa. Ikävä kyllä, suomalaiset haltijat on aika lailla unohdettu Tolkienin ja muiden fantasiakirjojen johdosta. Samoin usein yleismaailmallisissa uusluonnonuskonnoissa nämä vanhat suomalaiset jutut sekoavat/unohtuvat muilta mailta tuotuihin (en sano siis että se olisi hyvä tai paha asia). Mielikkiä kiitän marjasadosta ja Tapiota metsän kasvusta (nyt vain esimerkiksi). Tiettyinä hetkinä vien myös haltioille kiitokseni.

Jos ihan tosissaan asia kiinnostaa, niin otapa kansanperinteestä selvää näistä asioista ja katso sitten, voitko noihin "uskoa"...

Lue lisää

Kiitos vielä kerran, yritänpä googlata. Meillä on muuten kolme suurta kuusta rivissä. Meni kylmät väreet.